Kolmannella viikolla juoksuajat senku vaan pitenee! Joka päivällä taas sama ohjelma. Alkuun ne lämmittelyt ja loppuun jäähdyttelyt, kuten aina. Välissä kaksi kierrosta seuraavaa: 1,5 min juoksu & 1,5 min kävely ja 3 min juoksu & 3 min kävely.
Päivä 1: Pelkäsin jo ennen liikkeelle lähtöä tuota 3 minuutin juoksua. Päätin vaihtaa vähän lenkkireittiäkin ja lähdin polulle joka oltiin edellisenä päivänä löydetty ku koiran kanssa seikkailtiin. Juoksu kulki ja jaksoin kuin jaksoinki ne kolmen minuutin juoksut ilman ongelmaa! Ensimmäinen 3 min pätkä meni niin nopiasti ohi, että en ees tajunnu, toinen vielä nopiampaa. Kotona venytellessä ja tuloksia kattoessa hävetti. Oli semmonen olo että oisin voinu lähtiä vetämään toisen samanlaisen lenkin heti perään... En siis juossu niin lujaa ku oisin voinu. Matkaki lyheni huomattavasti ja oli itse asiassa lyhyempi ku ihan ensimmäisen päivän lenkki! Pääsin vaan 2,67 km. :( Hävetti, ärsytti, ketutti. Miksen vaan painanu täysillä?
Päivä 2: Uusissa lenkkivaatteissa samalle reitille kuin edellisellä kerralla. Edellisestä oppineena juoksin nopeampaa, ja sen kyllä huomasi. Sen viimisen kolmen minuutin juoksupätkän jälkeen tuntu että kuolema tulee. Siinä huomasin että viimesellä minuutilla alko tahti hidastumaan, mutta hampaita purren pistin lisää vauhita. Ja oli hyvä fiilis: mä pystyin siihen! 2,87 km ja jalat huutaa armoa.
Päivä 3: Aamulla oli vähän flunssanen olo, mutta se meni sitte ohi. Meinasin ensin että en lähe mihinkään, parantelen koko viikonlopun ja sitte maanantaina lähen taas liikkeelle. Mutta mitä pitempään istuin paikallani ja mietin että voi ku ois kiva päästä lähtemään niin sitä enemmän alko ärsyttää ja lopulta oli sitte pakko lähtiä liikkeelle! Menin vanhalle reitille ku oli jo niin pimeää ja uudella reitillä on yks mehtäpätkä missä ei oo valoja. Oli kyllä tosi mukavaa! Juokseminen tuntu kevyemmältä ku aikasemmin ja se kolme minuuttia hujahti taas hetkessä ohi. Juoksin 2,85 km.
7.12.2013
Keisarin uudet vaatteet
Kävin eilen tyttöjen kanssa kahvilla. Siellä kaupungilla pyöriessä tuli vahingossa piipahdettua
Stadiumilla. Hupsistakeikkaa. Sieltä tarttu sitte vähän kaikkea
mukaan... Mahtavalaatuiset kuvat napsittu mun mahtavalaatuisella puhelimen kameralla. Ehkä näistä selvää saa.
Juoksupuku. Oli tarjouksessa, 40 e housut ja takki, yksittäin ostettuna pelkästään takki oli 45 e. Noita housuja ois ollu tuon trikooversion lisäksi löysempi malli, vähä niinkö tuulihousut, mutta ei kuitenkaan. Niissä oli kuitenki ihan liian pitkät lahkeet sillon ku ois reidetki mahtunu hyvin niihin housuihin. :D Otin siis trikoot, ei haittaa vaikka on vähä pitemmät lahkeet ku ne jää silleen rullalle tuohon jalkoihin.
Juoksupaitoja. Näitä hain jo aikasemmin yhen samanlaisen satsin, mutta totesin että yks pitkähihanen juoksupaita ei riitä jos käy kolmena päivänä viikossa juoksemassa. Varsinki ku rakastuin ihan älyttömästi siihen paitaan, ku ei oo nihkeä olo lenkiltä palatessa. Toisin ku jonku puuvillapaidan kans riehuessa. Tuota pinkkiä lyhythihasta piän salilla. Nämäki oli tarjouksessa, kahellakympillä kaksi.
Lenkkarit ostin jo aikasemmin, mutta laitetaan neki nyt tähän. Nämä on aivan mahtavat nämäki! Niissä on gore-tex pinta, joten ei syksylläkään varpaat kastu ku juoksee, karkeakuvioinen pohja joka pitää paremmin sitte talvellaki ja onhan ne aika sievätki. :) Jotenki kevyemmätki ku mun vanhat ränsistyneet popot.
Ja sitte ensimmäinen kuva jossa esiinnyn minä itse! Ohhoh. Lenkkikamppeet päällä lähössä juoksemaan lomps! Taskut täynnä koirankakkapusseja. :D
(Ja joo, laihduttaessa ei kannattais ostella mittään kamppeita ku ne jää kuitenki isoksi, mutta nämä tuli tarpeeseen. Ja koska tahtoo. :D)
Juoksupuku. Oli tarjouksessa, 40 e housut ja takki, yksittäin ostettuna pelkästään takki oli 45 e. Noita housuja ois ollu tuon trikooversion lisäksi löysempi malli, vähä niinkö tuulihousut, mutta ei kuitenkaan. Niissä oli kuitenki ihan liian pitkät lahkeet sillon ku ois reidetki mahtunu hyvin niihin housuihin. :D Otin siis trikoot, ei haittaa vaikka on vähä pitemmät lahkeet ku ne jää silleen rullalle tuohon jalkoihin.
Juoksupaitoja. Näitä hain jo aikasemmin yhen samanlaisen satsin, mutta totesin että yks pitkähihanen juoksupaita ei riitä jos käy kolmena päivänä viikossa juoksemassa. Varsinki ku rakastuin ihan älyttömästi siihen paitaan, ku ei oo nihkeä olo lenkiltä palatessa. Toisin ku jonku puuvillapaidan kans riehuessa. Tuota pinkkiä lyhythihasta piän salilla. Nämäki oli tarjouksessa, kahellakympillä kaksi.
Lenkkarit ostin jo aikasemmin, mutta laitetaan neki nyt tähän. Nämä on aivan mahtavat nämäki! Niissä on gore-tex pinta, joten ei syksylläkään varpaat kastu ku juoksee, karkeakuvioinen pohja joka pitää paremmin sitte talvellaki ja onhan ne aika sievätki. :) Jotenki kevyemmätki ku mun vanhat ränsistyneet popot.
Ja sitte ensimmäinen kuva jossa esiinnyn minä itse! Ohhoh. Lenkkikamppeet päällä lähössä juoksemaan lomps! Taskut täynnä koirankakkapusseja. :D
(Ja joo, laihduttaessa ei kannattais ostella mittään kamppeita ku ne jää kuitenki isoksi, mutta nämä tuli tarpeeseen. Ja koska tahtoo. :D)
Couch to 5k - viikko 2
Toisen viikon juoksuohjelma oli joka päivänä sama. Alkuun ja loppuu ne 5 minuutin kävelyt, välissä 1,5 min juoksua ja 2 min kävelyä.
Päivä 1: Yövuorosta suoraan aamulenkille! Jalat oli kyllä aika puupökkelöt kun lähin liikkeelle, tuntu että eihän näillä mihinkään pääse. Koiraki pöljäili ja halusi vaan huuella kaikille vastaantulijoille ja nuohota kaikki ojanpohjat. Puolenvälin jälkeen tuli juoksuosuus, jossa tuntu että yksinkertasesti ei vaan pysty enää. En oikein meinannu saaha hengityksestä kiinni siinä, joten oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja keskittyä siihen hengittämiseen. Ja sitte pistin taas juoksuksi ja päästelin sen pätkän loppuun ihan reipasta tahtia. Loppumatka meniki sitte ihan kevyesti ja nopiammalla tahilla ku aluksi. Yllätyin ku katoin tuloksia, lenkille tuli mittaa 2,9 km! Luulin että ois ollu paljo lyhyempi ku alussa oli niin kankeeta.
Päivä 2: Aikanen herätys ja aamulenkille! En oikein vieläkään saa kiinni siitä hengityksestä. Vähä ennen puoltaväliä alko kylkeen pistämään. Se kyllä helpotti sitte seuraavalla kävelypätkällä. Haukon jotenki typerästi happea juostessa. Muuten oli kyllä hyvä lenkki ja hyvä fiilis. Juoksentelin 2,96 km.
Päivä 3: H:n kotimaisemissa. Lähettiin koiran kans tästä H:n kotipihasta anopin neuvomalle n. 4 km mittaselle reitille. Yhen juoksupätkän jouduin jättämään kesken, ku anopin mainitsema pieni mäki oli kaikkea muuta ku pieni! En vaan yksinkertasesti päässy ylös juosten. En oo tottunu tommosiin mäkiin, ei meilläpäin oo tommosia! :D Hengitys kulki hyvin tällä kertaa, ei pistäny kylkeen eikä mittään, jee! Luulin ettei GPS toimis täällä, hyvä että mulla edes puhelimessa on verkkoa välillä. :D Ollaan siis todella korvessa. Mutta kappas, toimihan se! Ja ilonen yllätys oli se, että sain 3 km rajan rikki! 3,05 km tuli lenkille mittaa. Jonku kymmenisen minuuttia kävelin vielä jäähyttelyn jälkeen että pääsin takasin tähän. Hyvä lenkki!
Päivä 1: Yövuorosta suoraan aamulenkille! Jalat oli kyllä aika puupökkelöt kun lähin liikkeelle, tuntu että eihän näillä mihinkään pääse. Koiraki pöljäili ja halusi vaan huuella kaikille vastaantulijoille ja nuohota kaikki ojanpohjat. Puolenvälin jälkeen tuli juoksuosuus, jossa tuntu että yksinkertasesti ei vaan pysty enää. En oikein meinannu saaha hengityksestä kiinni siinä, joten oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja keskittyä siihen hengittämiseen. Ja sitte pistin taas juoksuksi ja päästelin sen pätkän loppuun ihan reipasta tahtia. Loppumatka meniki sitte ihan kevyesti ja nopiammalla tahilla ku aluksi. Yllätyin ku katoin tuloksia, lenkille tuli mittaa 2,9 km! Luulin että ois ollu paljo lyhyempi ku alussa oli niin kankeeta.
Päivä 2: Aikanen herätys ja aamulenkille! En oikein vieläkään saa kiinni siitä hengityksestä. Vähä ennen puoltaväliä alko kylkeen pistämään. Se kyllä helpotti sitte seuraavalla kävelypätkällä. Haukon jotenki typerästi happea juostessa. Muuten oli kyllä hyvä lenkki ja hyvä fiilis. Juoksentelin 2,96 km.
Päivä 3: H:n kotimaisemissa. Lähettiin koiran kans tästä H:n kotipihasta anopin neuvomalle n. 4 km mittaselle reitille. Yhen juoksupätkän jouduin jättämään kesken, ku anopin mainitsema pieni mäki oli kaikkea muuta ku pieni! En vaan yksinkertasesti päässy ylös juosten. En oo tottunu tommosiin mäkiin, ei meilläpäin oo tommosia! :D Hengitys kulki hyvin tällä kertaa, ei pistäny kylkeen eikä mittään, jee! Luulin ettei GPS toimis täällä, hyvä että mulla edes puhelimessa on verkkoa välillä. :D Ollaan siis todella korvessa. Mutta kappas, toimihan se! Ja ilonen yllätys oli se, että sain 3 km rajan rikki! 3,05 km tuli lenkille mittaa. Jonku kymmenisen minuuttia kävelin vielä jäähyttelyn jälkeen että pääsin takasin tähän. Hyvä lenkki!
Jännän äärellä
Yhtäkkiä olikin kulunut 8 minuuttia ja juoksin edelleen. Tai no, ei sitä tahtia varmaan kukaan muu juoksemiseksi sano. :D Hölkyttelin enemmänki. Ja siinä sitte ku havahduin jostain pääkopan perukoilta takasin todellisuuteen, niin ihmettelin siinä vaan. Sitä että en oo moneen viikkon ottanu juoksuaskelta, kun ei tosiaan se matolla juokseminen nappaa ja oon näköjään liian neiti talvijuoksuu. Ja kuitenki hipsuttelin sen 8 minuuttia menemään ilman ongelmia. Ja oisin varmaan hipsutellu pitempäänki, ellen ois yhtäkkiä tullu hirveän tietoseksi ympäristöstäni ja siitä että joku näkee ku hipsutan siinä juoksumatolla ja vieressä joku super-sporttivartti juoksee ihan täysiä. Mikä on sinänsä kummallista, sillä en oo aikasemmin tuntenu salilla sitä, mutta mua hävetti yhtäkkiä hulluna juosta siinä ja sitte menin vaan pois.
Kyykätessä koin toisen ahaa-elämyksen. Joku toinen penkkipunnersi vieressä ja oli laittanu siihen itelleen niitä pieniä painoja hirveästi, vaikka saman asian ois ajanu yks vähä isompi paino. Jouduin siis puhumaan kanssatreenaajalle, miehelle vieläpä (kamalaa), ja kysyin että tarviikohan se vielä pitkäänki 2,5 kilon painoa. Koska kyykkään hurjalla 15 kilolla tällä hetkellä, ja tarvitsin kaksi niitä 2,5 kilon painoja. Se sitte tuumasi, että ota vaan se paino siitä. Ja katto ku latasin mun pienet painot siihen kyykkäyshärveliin (semmonen missä se tanko liikkuu ylös-alas vähä niinkö kiskoa pitkin. Mikähän sen nimi on?).
Ja sillon se tuli se toinen ahaa-elämys. Nimittäin eihän se oo 15 kiloa mitä pukkaan sieltä maasta ylöspäin, vaan 105 kiloa. Pitäähän mun puskea itteniki ylös sieltä kyykystä, eikä pelkästään niitä painoja. Ja siitä tuli hyvä mieli, ei siksi että oon niin iso, vaan siksi että mä kuitenki pystyn kyykkäämään sen 15 kertaa, vaikka viimisellä kerralla tuntuuki että kuolen. Vaikka jalat täriseeki, niin nostan sen oman ruhoni 15 kertaa kyykystä ylös. Enkä pelkästään sitä, vaan vähä lisääki.
3.12.2013
Kehonhuoltoa
Meinasin ensin selittää hulluna että miksi en oo kirjotellu, totesin että se on turhaa, nobody cares ja siirryn eteenpäin. :D Sanotaanko vaikka näin että työkiireet, epämääränen unirytmi, kaikenmaailman kissanristiäiset ja muut on pitäny poissa koneen äärestä.
Nyt kuitenki aattelin tulla hehkuttamaan jälleen kerran itämaista tanssia. :D Ollaan nyt päästy lopultaki tanssimaan kunnolla ja onhan se mahtavaa. Kaikki ne tunnit mitä on väännelty ja käännelty ja pyöritelty, ku on harjoteltu tekniikkaa, ei oo kyllä tosiaankaan menny hukkaan. Se on ihan nätin näköstä ku tanssii, kun kerran osaa ne liikkeetki kunnolla. Oon pari kertaa innostunu tanssimaan niitä meijän tansseja täällä kotonaki, ku H on ollu pois. Ei sen nähden kehtaa alkaa tanssimaan, ainakaan ihan vielä.
Eilen meillä oli taas tanssitunti, viiminen tälle vuodelle. Alkeiskurssi loppu, seuraavaksi sitte alkeisjatkoon. Viimisen kerran kunniaksi pidettiin kehonhuoltotunti. Aluksi lämmiteltiin tanssimalla paria koreografiaa joita on harjoteltu ja sitte venyteltiin oikein kunnolla. Päätin että haluan puolapuut, sillä venytettiin puolapuiden avulla kylkiä ja se tuntu niin nannalta että huhhuh.
Oon kyllä tykänny ihan hulluna tuosta hommasta, enkä pelkästään siksi että se tanssiminen on kivaa ja siitä tulee kaunis olo. Se on kyllä semmosta ihanaa kehonhuoltoa että huh. Mulla ei oo päätä särkeny enää pitkiin aikoihin, ei oikeastaan tuon tanssin harrastamisen jälkeen ku kerran. Ennen oli aina hartiat jumissa, mutta ei enää. Huomaan käveleväni suorempana ja mulla on jotenki itsevarmempi olo kun kannan itteäni paremmin.
Tykkään erityisesti ensimmäisestä tanssista mitä ollaan harjoteltu. Se on jonkun meidän ohjaajan tutun laatima koreografia, ja se on kiva ku siinä on paljo eri juttuja. Alla on kuitenki erään tanssikoulun versio samaan kappaleeseen. Tuo biisikin on kiva ja siinä on selkeä rytmi, joten tanssiminen on helppoa. Osais vaan joskus yhtä hyvin ku tuo vihreäasuinen...
Ja tähän loppuun vielä painojuttuja. Virallinen punnituspäivä on ollu ja menny, mutta hyppäsin aamulla puntarille ja se näytti 90,4 kg. Pitäs nyt aikuisten oikeasti joku roti hommata tähän ruokahommaan, terkuin "en jaksa mennä kauppaan, syödäänkö makaronia ja tonnikalaa pestolla?"
Nyt kuitenki aattelin tulla hehkuttamaan jälleen kerran itämaista tanssia. :D Ollaan nyt päästy lopultaki tanssimaan kunnolla ja onhan se mahtavaa. Kaikki ne tunnit mitä on väännelty ja käännelty ja pyöritelty, ku on harjoteltu tekniikkaa, ei oo kyllä tosiaankaan menny hukkaan. Se on ihan nätin näköstä ku tanssii, kun kerran osaa ne liikkeetki kunnolla. Oon pari kertaa innostunu tanssimaan niitä meijän tansseja täällä kotonaki, ku H on ollu pois. Ei sen nähden kehtaa alkaa tanssimaan, ainakaan ihan vielä.
Eilen meillä oli taas tanssitunti, viiminen tälle vuodelle. Alkeiskurssi loppu, seuraavaksi sitte alkeisjatkoon. Viimisen kerran kunniaksi pidettiin kehonhuoltotunti. Aluksi lämmiteltiin tanssimalla paria koreografiaa joita on harjoteltu ja sitte venyteltiin oikein kunnolla. Päätin että haluan puolapuut, sillä venytettiin puolapuiden avulla kylkiä ja se tuntu niin nannalta että huhhuh.
Oon kyllä tykänny ihan hulluna tuosta hommasta, enkä pelkästään siksi että se tanssiminen on kivaa ja siitä tulee kaunis olo. Se on kyllä semmosta ihanaa kehonhuoltoa että huh. Mulla ei oo päätä särkeny enää pitkiin aikoihin, ei oikeastaan tuon tanssin harrastamisen jälkeen ku kerran. Ennen oli aina hartiat jumissa, mutta ei enää. Huomaan käveleväni suorempana ja mulla on jotenki itsevarmempi olo kun kannan itteäni paremmin.
Tykkään erityisesti ensimmäisestä tanssista mitä ollaan harjoteltu. Se on jonkun meidän ohjaajan tutun laatima koreografia, ja se on kiva ku siinä on paljo eri juttuja. Alla on kuitenki erään tanssikoulun versio samaan kappaleeseen. Tuo biisikin on kiva ja siinä on selkeä rytmi, joten tanssiminen on helppoa. Osais vaan joskus yhtä hyvin ku tuo vihreäasuinen...
Ja tähän loppuun vielä painojuttuja. Virallinen punnituspäivä on ollu ja menny, mutta hyppäsin aamulla puntarille ja se näytti 90,4 kg. Pitäs nyt aikuisten oikeasti joku roti hommata tähän ruokahommaan, terkuin "en jaksa mennä kauppaan, syödäänkö makaronia ja tonnikalaa pestolla?"
12.11.2013
Vesipetona + ruoka-angsti
Vähemmän jäistä täällä H:n kotona, pyhpah. Kaikkea muuta. Tosissaan lenkkeily on siis edelleen katkolla. Pitäs vissiin käyä ostamassa nastat lenkkariin. Ärsyttää, ketuttaa. Räyh.
Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.
En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.
Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.
Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.
H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!
Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.
En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.
Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.
Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.
H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!
8.11.2013
Aamusali
Kappas, oon elossa vielä! Pieni blogihiljaisuus, hupsista.
Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.
Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.
Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.
Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.
Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.
Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.
Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.
Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.
Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.
Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)