Kolmannella viikolla juoksuajat senku vaan pitenee! Joka päivällä taas sama ohjelma. Alkuun ne lämmittelyt ja loppuun jäähdyttelyt, kuten aina. Välissä kaksi kierrosta seuraavaa: 1,5 min juoksu & 1,5 min kävely ja 3 min juoksu & 3 min kävely.
Päivä 1: Pelkäsin jo ennen liikkeelle lähtöä tuota 3 minuutin juoksua. Päätin vaihtaa vähän lenkkireittiäkin ja lähdin polulle joka oltiin edellisenä päivänä löydetty ku koiran kanssa seikkailtiin. Juoksu kulki ja jaksoin kuin jaksoinki ne kolmen minuutin juoksut ilman ongelmaa! Ensimmäinen 3 min pätkä meni niin nopiasti ohi, että en ees tajunnu, toinen vielä nopiampaa. Kotona venytellessä ja tuloksia kattoessa hävetti. Oli semmonen olo että oisin voinu lähtiä vetämään toisen samanlaisen lenkin heti perään... En siis juossu niin lujaa ku oisin voinu. Matkaki lyheni huomattavasti ja oli itse asiassa lyhyempi ku ihan ensimmäisen päivän lenkki! Pääsin vaan 2,67 km. :( Hävetti, ärsytti, ketutti. Miksen vaan painanu täysillä?
Päivä 2: Uusissa lenkkivaatteissa samalle reitille kuin edellisellä kerralla. Edellisestä oppineena juoksin nopeampaa, ja sen kyllä huomasi. Sen viimisen kolmen minuutin juoksupätkän jälkeen tuntu että kuolema tulee. Siinä huomasin että viimesellä minuutilla alko tahti hidastumaan, mutta hampaita purren pistin lisää vauhita. Ja oli hyvä fiilis: mä pystyin siihen! 2,87 km ja jalat huutaa armoa.
Päivä 3: Aamulla oli vähän flunssanen olo, mutta se meni sitte ohi. Meinasin ensin että en lähe mihinkään, parantelen koko viikonlopun ja sitte maanantaina lähen taas liikkeelle. Mutta mitä pitempään istuin paikallani ja mietin että voi ku ois kiva päästä lähtemään niin sitä enemmän alko ärsyttää ja lopulta oli sitte pakko lähtiä liikkeelle! Menin vanhalle reitille ku oli jo niin pimeää ja uudella reitillä on yks mehtäpätkä missä ei oo valoja. Oli kyllä tosi mukavaa! Juokseminen tuntu kevyemmältä ku aikasemmin ja se kolme minuuttia hujahti taas hetkessä ohi. Juoksin 2,85 km.
7.12.2013
Keisarin uudet vaatteet
Kävin eilen tyttöjen kanssa kahvilla. Siellä kaupungilla pyöriessä tuli vahingossa piipahdettua
Stadiumilla. Hupsistakeikkaa. Sieltä tarttu sitte vähän kaikkea
mukaan... Mahtavalaatuiset kuvat napsittu mun mahtavalaatuisella puhelimen kameralla. Ehkä näistä selvää saa.
Juoksupuku. Oli tarjouksessa, 40 e housut ja takki, yksittäin ostettuna pelkästään takki oli 45 e. Noita housuja ois ollu tuon trikooversion lisäksi löysempi malli, vähä niinkö tuulihousut, mutta ei kuitenkaan. Niissä oli kuitenki ihan liian pitkät lahkeet sillon ku ois reidetki mahtunu hyvin niihin housuihin. :D Otin siis trikoot, ei haittaa vaikka on vähä pitemmät lahkeet ku ne jää silleen rullalle tuohon jalkoihin.
Juoksupaitoja. Näitä hain jo aikasemmin yhen samanlaisen satsin, mutta totesin että yks pitkähihanen juoksupaita ei riitä jos käy kolmena päivänä viikossa juoksemassa. Varsinki ku rakastuin ihan älyttömästi siihen paitaan, ku ei oo nihkeä olo lenkiltä palatessa. Toisin ku jonku puuvillapaidan kans riehuessa. Tuota pinkkiä lyhythihasta piän salilla. Nämäki oli tarjouksessa, kahellakympillä kaksi.
Lenkkarit ostin jo aikasemmin, mutta laitetaan neki nyt tähän. Nämä on aivan mahtavat nämäki! Niissä on gore-tex pinta, joten ei syksylläkään varpaat kastu ku juoksee, karkeakuvioinen pohja joka pitää paremmin sitte talvellaki ja onhan ne aika sievätki. :) Jotenki kevyemmätki ku mun vanhat ränsistyneet popot.
Ja sitte ensimmäinen kuva jossa esiinnyn minä itse! Ohhoh. Lenkkikamppeet päällä lähössä juoksemaan lomps! Taskut täynnä koirankakkapusseja. :D
(Ja joo, laihduttaessa ei kannattais ostella mittään kamppeita ku ne jää kuitenki isoksi, mutta nämä tuli tarpeeseen. Ja koska tahtoo. :D)
Juoksupuku. Oli tarjouksessa, 40 e housut ja takki, yksittäin ostettuna pelkästään takki oli 45 e. Noita housuja ois ollu tuon trikooversion lisäksi löysempi malli, vähä niinkö tuulihousut, mutta ei kuitenkaan. Niissä oli kuitenki ihan liian pitkät lahkeet sillon ku ois reidetki mahtunu hyvin niihin housuihin. :D Otin siis trikoot, ei haittaa vaikka on vähä pitemmät lahkeet ku ne jää silleen rullalle tuohon jalkoihin.
Juoksupaitoja. Näitä hain jo aikasemmin yhen samanlaisen satsin, mutta totesin että yks pitkähihanen juoksupaita ei riitä jos käy kolmena päivänä viikossa juoksemassa. Varsinki ku rakastuin ihan älyttömästi siihen paitaan, ku ei oo nihkeä olo lenkiltä palatessa. Toisin ku jonku puuvillapaidan kans riehuessa. Tuota pinkkiä lyhythihasta piän salilla. Nämäki oli tarjouksessa, kahellakympillä kaksi.
Lenkkarit ostin jo aikasemmin, mutta laitetaan neki nyt tähän. Nämä on aivan mahtavat nämäki! Niissä on gore-tex pinta, joten ei syksylläkään varpaat kastu ku juoksee, karkeakuvioinen pohja joka pitää paremmin sitte talvellaki ja onhan ne aika sievätki. :) Jotenki kevyemmätki ku mun vanhat ränsistyneet popot.
Ja sitte ensimmäinen kuva jossa esiinnyn minä itse! Ohhoh. Lenkkikamppeet päällä lähössä juoksemaan lomps! Taskut täynnä koirankakkapusseja. :D
(Ja joo, laihduttaessa ei kannattais ostella mittään kamppeita ku ne jää kuitenki isoksi, mutta nämä tuli tarpeeseen. Ja koska tahtoo. :D)
Couch to 5k - viikko 2
Toisen viikon juoksuohjelma oli joka päivänä sama. Alkuun ja loppuu ne 5 minuutin kävelyt, välissä 1,5 min juoksua ja 2 min kävelyä.
Päivä 1: Yövuorosta suoraan aamulenkille! Jalat oli kyllä aika puupökkelöt kun lähin liikkeelle, tuntu että eihän näillä mihinkään pääse. Koiraki pöljäili ja halusi vaan huuella kaikille vastaantulijoille ja nuohota kaikki ojanpohjat. Puolenvälin jälkeen tuli juoksuosuus, jossa tuntu että yksinkertasesti ei vaan pysty enää. En oikein meinannu saaha hengityksestä kiinni siinä, joten oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja keskittyä siihen hengittämiseen. Ja sitte pistin taas juoksuksi ja päästelin sen pätkän loppuun ihan reipasta tahtia. Loppumatka meniki sitte ihan kevyesti ja nopiammalla tahilla ku aluksi. Yllätyin ku katoin tuloksia, lenkille tuli mittaa 2,9 km! Luulin että ois ollu paljo lyhyempi ku alussa oli niin kankeeta.
Päivä 2: Aikanen herätys ja aamulenkille! En oikein vieläkään saa kiinni siitä hengityksestä. Vähä ennen puoltaväliä alko kylkeen pistämään. Se kyllä helpotti sitte seuraavalla kävelypätkällä. Haukon jotenki typerästi happea juostessa. Muuten oli kyllä hyvä lenkki ja hyvä fiilis. Juoksentelin 2,96 km.
Päivä 3: H:n kotimaisemissa. Lähettiin koiran kans tästä H:n kotipihasta anopin neuvomalle n. 4 km mittaselle reitille. Yhen juoksupätkän jouduin jättämään kesken, ku anopin mainitsema pieni mäki oli kaikkea muuta ku pieni! En vaan yksinkertasesti päässy ylös juosten. En oo tottunu tommosiin mäkiin, ei meilläpäin oo tommosia! :D Hengitys kulki hyvin tällä kertaa, ei pistäny kylkeen eikä mittään, jee! Luulin ettei GPS toimis täällä, hyvä että mulla edes puhelimessa on verkkoa välillä. :D Ollaan siis todella korvessa. Mutta kappas, toimihan se! Ja ilonen yllätys oli se, että sain 3 km rajan rikki! 3,05 km tuli lenkille mittaa. Jonku kymmenisen minuuttia kävelin vielä jäähyttelyn jälkeen että pääsin takasin tähän. Hyvä lenkki!
Päivä 1: Yövuorosta suoraan aamulenkille! Jalat oli kyllä aika puupökkelöt kun lähin liikkeelle, tuntu että eihän näillä mihinkään pääse. Koiraki pöljäili ja halusi vaan huuella kaikille vastaantulijoille ja nuohota kaikki ojanpohjat. Puolenvälin jälkeen tuli juoksuosuus, jossa tuntu että yksinkertasesti ei vaan pysty enää. En oikein meinannu saaha hengityksestä kiinni siinä, joten oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja keskittyä siihen hengittämiseen. Ja sitte pistin taas juoksuksi ja päästelin sen pätkän loppuun ihan reipasta tahtia. Loppumatka meniki sitte ihan kevyesti ja nopiammalla tahilla ku aluksi. Yllätyin ku katoin tuloksia, lenkille tuli mittaa 2,9 km! Luulin että ois ollu paljo lyhyempi ku alussa oli niin kankeeta.
Päivä 2: Aikanen herätys ja aamulenkille! En oikein vieläkään saa kiinni siitä hengityksestä. Vähä ennen puoltaväliä alko kylkeen pistämään. Se kyllä helpotti sitte seuraavalla kävelypätkällä. Haukon jotenki typerästi happea juostessa. Muuten oli kyllä hyvä lenkki ja hyvä fiilis. Juoksentelin 2,96 km.
Päivä 3: H:n kotimaisemissa. Lähettiin koiran kans tästä H:n kotipihasta anopin neuvomalle n. 4 km mittaselle reitille. Yhen juoksupätkän jouduin jättämään kesken, ku anopin mainitsema pieni mäki oli kaikkea muuta ku pieni! En vaan yksinkertasesti päässy ylös juosten. En oo tottunu tommosiin mäkiin, ei meilläpäin oo tommosia! :D Hengitys kulki hyvin tällä kertaa, ei pistäny kylkeen eikä mittään, jee! Luulin ettei GPS toimis täällä, hyvä että mulla edes puhelimessa on verkkoa välillä. :D Ollaan siis todella korvessa. Mutta kappas, toimihan se! Ja ilonen yllätys oli se, että sain 3 km rajan rikki! 3,05 km tuli lenkille mittaa. Jonku kymmenisen minuuttia kävelin vielä jäähyttelyn jälkeen että pääsin takasin tähän. Hyvä lenkki!
Jännän äärellä
Yhtäkkiä olikin kulunut 8 minuuttia ja juoksin edelleen. Tai no, ei sitä tahtia varmaan kukaan muu juoksemiseksi sano. :D Hölkyttelin enemmänki. Ja siinä sitte ku havahduin jostain pääkopan perukoilta takasin todellisuuteen, niin ihmettelin siinä vaan. Sitä että en oo moneen viikkon ottanu juoksuaskelta, kun ei tosiaan se matolla juokseminen nappaa ja oon näköjään liian neiti talvijuoksuu. Ja kuitenki hipsuttelin sen 8 minuuttia menemään ilman ongelmia. Ja oisin varmaan hipsutellu pitempäänki, ellen ois yhtäkkiä tullu hirveän tietoseksi ympäristöstäni ja siitä että joku näkee ku hipsutan siinä juoksumatolla ja vieressä joku super-sporttivartti juoksee ihan täysiä. Mikä on sinänsä kummallista, sillä en oo aikasemmin tuntenu salilla sitä, mutta mua hävetti yhtäkkiä hulluna juosta siinä ja sitte menin vaan pois.
Kyykätessä koin toisen ahaa-elämyksen. Joku toinen penkkipunnersi vieressä ja oli laittanu siihen itelleen niitä pieniä painoja hirveästi, vaikka saman asian ois ajanu yks vähä isompi paino. Jouduin siis puhumaan kanssatreenaajalle, miehelle vieläpä (kamalaa), ja kysyin että tarviikohan se vielä pitkäänki 2,5 kilon painoa. Koska kyykkään hurjalla 15 kilolla tällä hetkellä, ja tarvitsin kaksi niitä 2,5 kilon painoja. Se sitte tuumasi, että ota vaan se paino siitä. Ja katto ku latasin mun pienet painot siihen kyykkäyshärveliin (semmonen missä se tanko liikkuu ylös-alas vähä niinkö kiskoa pitkin. Mikähän sen nimi on?).
Ja sillon se tuli se toinen ahaa-elämys. Nimittäin eihän se oo 15 kiloa mitä pukkaan sieltä maasta ylöspäin, vaan 105 kiloa. Pitäähän mun puskea itteniki ylös sieltä kyykystä, eikä pelkästään niitä painoja. Ja siitä tuli hyvä mieli, ei siksi että oon niin iso, vaan siksi että mä kuitenki pystyn kyykkäämään sen 15 kertaa, vaikka viimisellä kerralla tuntuuki että kuolen. Vaikka jalat täriseeki, niin nostan sen oman ruhoni 15 kertaa kyykystä ylös. Enkä pelkästään sitä, vaan vähä lisääki.
3.12.2013
Kehonhuoltoa
Meinasin ensin selittää hulluna että miksi en oo kirjotellu, totesin että se on turhaa, nobody cares ja siirryn eteenpäin. :D Sanotaanko vaikka näin että työkiireet, epämääränen unirytmi, kaikenmaailman kissanristiäiset ja muut on pitäny poissa koneen äärestä.
Nyt kuitenki aattelin tulla hehkuttamaan jälleen kerran itämaista tanssia. :D Ollaan nyt päästy lopultaki tanssimaan kunnolla ja onhan se mahtavaa. Kaikki ne tunnit mitä on väännelty ja käännelty ja pyöritelty, ku on harjoteltu tekniikkaa, ei oo kyllä tosiaankaan menny hukkaan. Se on ihan nätin näköstä ku tanssii, kun kerran osaa ne liikkeetki kunnolla. Oon pari kertaa innostunu tanssimaan niitä meijän tansseja täällä kotonaki, ku H on ollu pois. Ei sen nähden kehtaa alkaa tanssimaan, ainakaan ihan vielä.
Eilen meillä oli taas tanssitunti, viiminen tälle vuodelle. Alkeiskurssi loppu, seuraavaksi sitte alkeisjatkoon. Viimisen kerran kunniaksi pidettiin kehonhuoltotunti. Aluksi lämmiteltiin tanssimalla paria koreografiaa joita on harjoteltu ja sitte venyteltiin oikein kunnolla. Päätin että haluan puolapuut, sillä venytettiin puolapuiden avulla kylkiä ja se tuntu niin nannalta että huhhuh.
Oon kyllä tykänny ihan hulluna tuosta hommasta, enkä pelkästään siksi että se tanssiminen on kivaa ja siitä tulee kaunis olo. Se on kyllä semmosta ihanaa kehonhuoltoa että huh. Mulla ei oo päätä särkeny enää pitkiin aikoihin, ei oikeastaan tuon tanssin harrastamisen jälkeen ku kerran. Ennen oli aina hartiat jumissa, mutta ei enää. Huomaan käveleväni suorempana ja mulla on jotenki itsevarmempi olo kun kannan itteäni paremmin.
Tykkään erityisesti ensimmäisestä tanssista mitä ollaan harjoteltu. Se on jonkun meidän ohjaajan tutun laatima koreografia, ja se on kiva ku siinä on paljo eri juttuja. Alla on kuitenki erään tanssikoulun versio samaan kappaleeseen. Tuo biisikin on kiva ja siinä on selkeä rytmi, joten tanssiminen on helppoa. Osais vaan joskus yhtä hyvin ku tuo vihreäasuinen...
Ja tähän loppuun vielä painojuttuja. Virallinen punnituspäivä on ollu ja menny, mutta hyppäsin aamulla puntarille ja se näytti 90,4 kg. Pitäs nyt aikuisten oikeasti joku roti hommata tähän ruokahommaan, terkuin "en jaksa mennä kauppaan, syödäänkö makaronia ja tonnikalaa pestolla?"
Nyt kuitenki aattelin tulla hehkuttamaan jälleen kerran itämaista tanssia. :D Ollaan nyt päästy lopultaki tanssimaan kunnolla ja onhan se mahtavaa. Kaikki ne tunnit mitä on väännelty ja käännelty ja pyöritelty, ku on harjoteltu tekniikkaa, ei oo kyllä tosiaankaan menny hukkaan. Se on ihan nätin näköstä ku tanssii, kun kerran osaa ne liikkeetki kunnolla. Oon pari kertaa innostunu tanssimaan niitä meijän tansseja täällä kotonaki, ku H on ollu pois. Ei sen nähden kehtaa alkaa tanssimaan, ainakaan ihan vielä.
Eilen meillä oli taas tanssitunti, viiminen tälle vuodelle. Alkeiskurssi loppu, seuraavaksi sitte alkeisjatkoon. Viimisen kerran kunniaksi pidettiin kehonhuoltotunti. Aluksi lämmiteltiin tanssimalla paria koreografiaa joita on harjoteltu ja sitte venyteltiin oikein kunnolla. Päätin että haluan puolapuut, sillä venytettiin puolapuiden avulla kylkiä ja se tuntu niin nannalta että huhhuh.
Oon kyllä tykänny ihan hulluna tuosta hommasta, enkä pelkästään siksi että se tanssiminen on kivaa ja siitä tulee kaunis olo. Se on kyllä semmosta ihanaa kehonhuoltoa että huh. Mulla ei oo päätä särkeny enää pitkiin aikoihin, ei oikeastaan tuon tanssin harrastamisen jälkeen ku kerran. Ennen oli aina hartiat jumissa, mutta ei enää. Huomaan käveleväni suorempana ja mulla on jotenki itsevarmempi olo kun kannan itteäni paremmin.
Tykkään erityisesti ensimmäisestä tanssista mitä ollaan harjoteltu. Se on jonkun meidän ohjaajan tutun laatima koreografia, ja se on kiva ku siinä on paljo eri juttuja. Alla on kuitenki erään tanssikoulun versio samaan kappaleeseen. Tuo biisikin on kiva ja siinä on selkeä rytmi, joten tanssiminen on helppoa. Osais vaan joskus yhtä hyvin ku tuo vihreäasuinen...
Ja tähän loppuun vielä painojuttuja. Virallinen punnituspäivä on ollu ja menny, mutta hyppäsin aamulla puntarille ja se näytti 90,4 kg. Pitäs nyt aikuisten oikeasti joku roti hommata tähän ruokahommaan, terkuin "en jaksa mennä kauppaan, syödäänkö makaronia ja tonnikalaa pestolla?"
12.11.2013
Vesipetona + ruoka-angsti
Vähemmän jäistä täällä H:n kotona, pyhpah. Kaikkea muuta. Tosissaan lenkkeily on siis edelleen katkolla. Pitäs vissiin käyä ostamassa nastat lenkkariin. Ärsyttää, ketuttaa. Räyh.
Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.
En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.
Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.
Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.
H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!
Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.
En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.
Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.
Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.
H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!
8.11.2013
Aamusali
Kappas, oon elossa vielä! Pieni blogihiljaisuus, hupsista.
Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.
Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.
Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.
Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.
Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.
Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.
Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.
Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.
Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.
Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.
1.11.2013
Lokakuun haasteen yhteenveto ja vähän löpinää
Mulla oli lokakuulle 3 haastetta: hissittömyys, eväiden ottaminen töihin ja herkuttomuus.
Hissittömyys suju aluksi ihan hyvin, mutta sitte jossain puolessa välissä kuukautta aloin taas ajelemaan sillä hissillä. H menee aina sillä kuitenki, niin sitte kauppareissuilta ja muilta tullessa tuli vaan mentyä sen kans. Yksin ollessa ja varsinki lenkiltä tullessa käytin kyllä niitä portaita. Jos muistin. :D Ei siis menny ehkä ihan niin ku aattelin. Minä laiskamato oon totuttanu itteni siihen hissillä ajeluun niin hyvin, että pitäis varmaan muuttaa johonki hissittömään taloon, ettei tulis sitä käytettyä.
Eväitten kans meni huomattavasti paremmin ku tuon hissin kans. Muistin ottaa evääksi rahkaa, salaattia tai jotain muuta kevyttä sillon ku olin yövuorossa. Pariin iltavuoroon en ottanu eväitä, koska ei ollu kotona edellisen päivän jämiä ja kaipasin kuitenki jotaki vähä rahkaa tukevampaa. Sillon tein sitten itelleni kanan fileepihvejä ja wokkivihanneksia, jotka bongasin pakkasesta yhtenä kauniina päivänä ettiessäni ruokiin normaalisti käytettävää vihannessekotusta. Kerran tosin sorruin ja tein hampparin. :(
Herkuttomuus on ollu vähä niin ja näin. Ensin meni hyvin, mutta sitte iski meltdown ja tuli mässyteltyä. Sen jälkeen skarppasin, mutta tunnustan syöneeni mm. eilen juustonaksuja. Ja mahdollisesti vähä suklaata. Hyi minua.
Marraskuun haaste on vielä mietinnässä. Nyt on vielä menossa jo kolmatta viikkoa tuo liikuntaspurtti, jossa oon aaaaaaika paljo miinuksella. Ekalla viikolla liikuin sen 3 tuntia, tokalla viikolla 3 tuntia 42 minuuttia, eli niistä tulee yhteensä 6 tuntia 42 minuuttia. Oon siis kahessa viikossa onnistunu raapimaan kasaan yhen viikon spurttimäärän. Plää. Töissä on kuitenki ollu aika kiirettä, ku on ollu pari pidempää sairaslomaa, joita on pitäny paikkailla.
Juustonaksuja hain tosiaan eiliseen rapulaani. Oltiin keskiviikkona tyttöjen kans liikenteessä, ku kerranki oli kaikilla vapaata. Piti lähteä vaan pikasesti käymään, mutta toisin kävi ja olin kotona aamuviideltä. Mulla on alkoholinkäyttö ollu aika vähällä koko vuoden ja vielä vähemmällä tässä viimiset pari kuukautta, joten olotila oli aika mahtava eilen aamulla. Sitä lievittämään hain kokista (<3 br="" ennen="" ett="" h="" heit="" ihan="" in="" j="" ja="" juustonaksuja.="" kaappiin="" kaivannu="" keitti="" kerralla="" kevyesti="" koko="" kourallista="" lis="" n="" naamariin="" naksuja="" ne="" niist="" niit="" oisin="" olo="" oottamaan="" p="" paha="" pari="" pussin="" rkytt="" roskiin.="" s="" si="" sitte="" ssy="" sy="" tai="" tuli="" v="" vet="" viel="">
Hissittömyys suju aluksi ihan hyvin, mutta sitte jossain puolessa välissä kuukautta aloin taas ajelemaan sillä hissillä. H menee aina sillä kuitenki, niin sitte kauppareissuilta ja muilta tullessa tuli vaan mentyä sen kans. Yksin ollessa ja varsinki lenkiltä tullessa käytin kyllä niitä portaita. Jos muistin. :D Ei siis menny ehkä ihan niin ku aattelin. Minä laiskamato oon totuttanu itteni siihen hissillä ajeluun niin hyvin, että pitäis varmaan muuttaa johonki hissittömään taloon, ettei tulis sitä käytettyä.
Eväitten kans meni huomattavasti paremmin ku tuon hissin kans. Muistin ottaa evääksi rahkaa, salaattia tai jotain muuta kevyttä sillon ku olin yövuorossa. Pariin iltavuoroon en ottanu eväitä, koska ei ollu kotona edellisen päivän jämiä ja kaipasin kuitenki jotaki vähä rahkaa tukevampaa. Sillon tein sitten itelleni kanan fileepihvejä ja wokkivihanneksia, jotka bongasin pakkasesta yhtenä kauniina päivänä ettiessäni ruokiin normaalisti käytettävää vihannessekotusta. Kerran tosin sorruin ja tein hampparin. :(
Herkuttomuus on ollu vähä niin ja näin. Ensin meni hyvin, mutta sitte iski meltdown ja tuli mässyteltyä. Sen jälkeen skarppasin, mutta tunnustan syöneeni mm. eilen juustonaksuja. Ja mahdollisesti vähä suklaata. Hyi minua.
Marraskuun haaste on vielä mietinnässä. Nyt on vielä menossa jo kolmatta viikkoa tuo liikuntaspurtti, jossa oon aaaaaaika paljo miinuksella. Ekalla viikolla liikuin sen 3 tuntia, tokalla viikolla 3 tuntia 42 minuuttia, eli niistä tulee yhteensä 6 tuntia 42 minuuttia. Oon siis kahessa viikossa onnistunu raapimaan kasaan yhen viikon spurttimäärän. Plää. Töissä on kuitenki ollu aika kiirettä, ku on ollu pari pidempää sairaslomaa, joita on pitäny paikkailla.
Juustonaksuja hain tosiaan eiliseen rapulaani. Oltiin keskiviikkona tyttöjen kans liikenteessä, ku kerranki oli kaikilla vapaata. Piti lähteä vaan pikasesti käymään, mutta toisin kävi ja olin kotona aamuviideltä. Mulla on alkoholinkäyttö ollu aika vähällä koko vuoden ja vielä vähemmällä tässä viimiset pari kuukautta, joten olotila oli aika mahtava eilen aamulla. Sitä lievittämään hain kokista (<3 br="" ennen="" ett="" h="" heit="" ihan="" in="" j="" ja="" juustonaksuja.="" kaappiin="" kaivannu="" keitti="" kerralla="" kevyesti="" koko="" kourallista="" lis="" n="" naamariin="" naksuja="" ne="" niist="" niit="" oisin="" olo="" oottamaan="" p="" paha="" pari="" pussin="" rkytt="" roskiin.="" s="" si="" sitte="" ssy="" sy="" tai="" tuli="" v="" vet="" viel="">
29.10.2013
Couch to 5k - viikko 4
Taas on koko viikon sama ohjelma. Alkuun ja loppuun 5 min kävelyt. Ja sitten vähän juostaan:
Päivä 1: Edellisestä juoksusta oli yli viikko, joten aattelin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja juosta ihan rauhalliseen tahtiin. Silleen kroppaa kuunnellen. Alkumatka meniki ihan kivasti, vauhti ei ollu mikään päätä huimaava mutta pääsin joka juoksuosuuden loppuun. Kunnes tuli se viiminen. Ja ihan pienen pieni ylämäki. Ja pohkeet jämähti semmoseen jänkkiin, etti siitä juoksusta tullu enää mitään. Koitin pysähtyä ja venyttää, mutta ei. Koitin pysähtyä, venyttää vähä lisää ja kävellä hetki, mutta ei edelleenkään. Oli pakko luovuttaa ja kävellä loppuun se pätkä. Vähä meinasi ärsyttää, sillä samaista mäkeä on kyllä juoksenneltu ennenki ilman mitään ongelmaa. Juoksentelin kuitenki semmosen 2,92 km, että silleen ihan hyvä! Näin niinkö viikon tauon jälkeen.
- 3 min juoksu
- 1,5 min kävely
- 5 min juoksu
- 2,5 min kävely
- 3 min juoksu
- 1,5 min juoksu
- 5 min juoksu
Päivä 1: Edellisestä juoksusta oli yli viikko, joten aattelin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja juosta ihan rauhalliseen tahtiin. Silleen kroppaa kuunnellen. Alkumatka meniki ihan kivasti, vauhti ei ollu mikään päätä huimaava mutta pääsin joka juoksuosuuden loppuun. Kunnes tuli se viiminen. Ja ihan pienen pieni ylämäki. Ja pohkeet jämähti semmoseen jänkkiin, etti siitä juoksusta tullu enää mitään. Koitin pysähtyä ja venyttää, mutta ei. Koitin pysähtyä, venyttää vähä lisää ja kävellä hetki, mutta ei edelleenkään. Oli pakko luovuttaa ja kävellä loppuun se pätkä. Vähä meinasi ärsyttää, sillä samaista mäkeä on kyllä juoksenneltu ennenki ilman mitään ongelmaa. Juoksentelin kuitenki semmosen 2,92 km, että silleen ihan hyvä! Näin niinkö viikon tauon jälkeen.
Päivä 2: Edellisestä juoksusta vierähtäny taas vähä turhan monta päivää. Oltiin viikonloppu kotimaisemissa äitin ruuilla. H lähti mukaan kirittäjäksi. Aluksi juostiin ehkä vähä turhanki nopeasti, H:lla on parempi kunto ku mulla ja se vähä niinkö määräsi tahdin. Sinnittelin kuitenki perässä sen koko 3 minuuttia, hyvä minä! Toinenki juoksuosuus mentiin yhessä, mutta kolmannen alussa H:lle tuli vissiin vähä tylsää ja se lähti vauhilla eelle. Mulla sitte se tahti hiipu ku jäin yksin, mutta pääsin kuitenki loppuun asti ne loppupätkät. Hyvä minä! Kirittäjästä oli selvästi apua, sillä tein uuden ennätyksen! 3,51 km!
Päivä 3: Ennen lenkille lähtöä mietein että hetkinen. En kait minä tarvi mittään H:ta kirittämään juoksussa. Oon junnannu siinä vähä alle 3 kilometrissä, enkä oo päässy siitä yli. Noh, päätin että juoksen joka pätkän niin nopeeta ku pääsen, loppuun asti, ja kuolen sitte siinä välissä. Ja minä tein sen! Onnistuin vaientamaan sen pään sisällä asuvan äänen, joka hokee että "et sä jaksa, et sä pysty tähän, unoha koko homma". Aina ku se alko puhumaan, niin päätin että juoksen vielä seuraavan lyhtypylväiden välin, ja sitte vielä seuraavan, ja juoksen vielä tämän biisin loppuun ja niin edelleen. Ja sitte olinki yhtäkkiä juossu aina sen koko pätkän. En ihan yhtä pitkälle päässy ku H:n kanssa, mutta 3,3 km on silti ihan hyvä.
Päivä 3: Ennen lenkille lähtöä mietein että hetkinen. En kait minä tarvi mittään H:ta kirittämään juoksussa. Oon junnannu siinä vähä alle 3 kilometrissä, enkä oo päässy siitä yli. Noh, päätin että juoksen joka pätkän niin nopeeta ku pääsen, loppuun asti, ja kuolen sitte siinä välissä. Ja minä tein sen! Onnistuin vaientamaan sen pään sisällä asuvan äänen, joka hokee että "et sä jaksa, et sä pysty tähän, unoha koko homma". Aina ku se alko puhumaan, niin päätin että juoksen vielä seuraavan lyhtypylväiden välin, ja sitte vielä seuraavan, ja juoksen vielä tämän biisin loppuun ja niin edelleen. Ja sitte olinki yhtäkkiä juossu aina sen koko pätkän. En ihan yhtä pitkälle päässy ku H:n kanssa, mutta 3,3 km on silti ihan hyvä.
22.10.2013
Tavoitepainot ja palkinnot
Nyt ku oon ensimmäisen huiman kilon karistanu, niin vois miettiä tavotepainoja ja palkintoja! Koska se on kivempaa ku esim. loppuviikon ruokalistan miettiminen. :D
Asetin näitä tavotteita noin 5 kilon välein, just because I can. Ja koska 10 kilon väli tuntuu vähä liian pitkältä kuitenki. 5 kiloa tuntuu siltä, että sen voi saavuttaa suhteellisen helposti ja on koko ajan lähellä jotaki mitä oottaa.
Koska teen töitä jalkojen päällä niin niistä pitäis pitää hyvää huolta. Tunnustan olevani ERITTÄIN huono huolehtimaan jaloistani. Kynnetki leikkaan yleensä vasta sitte ku ne on ihan liian pitkät. Kantapäätki on yleensä semmosilla kovettumilla että huh. Kesäisin aina skarppaan, mutta talvella se jotenki jää, koska "kuka ne minun jalat talvella näkis". Siksipä:
Asetin näitä tavotteita noin 5 kilon välein, just because I can. Ja koska 10 kilon väli tuntuu vähä liian pitkältä kuitenki. 5 kiloa tuntuu siltä, että sen voi saavuttaa suhteellisen helposti ja on koko ajan lähellä jotaki mitä oottaa.
Koska teen töitä jalkojen päällä niin niistä pitäis pitää hyvää huolta. Tunnustan olevani ERITTÄIN huono huolehtimaan jaloistani. Kynnetki leikkaan yleensä vasta sitte ku ne on ihan liian pitkät. Kantapäätki on yleensä semmosilla kovettumilla että huh. Kesäisin aina skarppaan, mutta talvella se jotenki jää, koska "kuka ne minun jalat talvella näkis". Siksipä:
- Paino alle 85 kg, palkintona jalkahoito
- Paino alkaa 7:lla, palkintona kokovartalohieronta
- Paino alle 75 kg, palkintona tatuointi
- Paino alkaa 6:lla, palkintona hemmotteluviikonloppu kylpylässä tyttöjen kanssa
- Paino alle 63 kg, palkintona matka H:n kanssa
1 kk - painopäivitys
Kävin just puntarilla sydän pamppaillen ja varmana siitä että ei tässä oo mitään tapahtunu. Mutta kappas! Puntari ilosesti ilmotti mulle että painan nyt 89,8 kg! Pudotusta siis huimat 1,4 kg kuukaudessa. :D Jippii!
Piristi kyllä kivasti, että ees jotaki on alkanu tapahtumaan. Sen innoittamana aion nyt lähteä tästä aamulenkille (kyllä, nyt on mun aamu) ja sitten illaksi töihin.
Piristi kyllä kivasti, että ees jotaki on alkanu tapahtumaan. Sen innoittamana aion nyt lähteä tästä aamulenkille (kyllä, nyt on mun aamu) ja sitten illaksi töihin.
21.10.2013
Hermostuttaa
Huomenna ois punnitus. Oon aika taitavasti sabotoinu itteäni tossa viime viikolla, ku oon löhönny sohvalla ja vetäny herkkuja. Oloki on aika turpea verrattuna viime viikon maanantaihin. Hirvittää että puntari näyttää täsmälleen samaa ku kuukausi sitte.
Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.
Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.
Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!
Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.
Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.
Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.
 |
| Olo niinkö tällä kissalla |
Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!
Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.
20.10.2013
Tämä viikko
...on ollu melkosta pyllymäkeä. Oon ollu tavallista väsyneempi, johtuen ehkä siitä 6 päivän työputkesta minkä tein. Keskiviikkona iski pieni burnout tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. Oon räpiny jotenkuten eteenpäin ja selvinny jo pahimman ohi. Kuulin nimittäin että mulla on ens kuun alussa mahollisuus pitää kaks viikkoa palkatonta vapaata ja aion tarttua tilaisuuteen. H:lla on lomat pitämättä kesältä niin se vois ehkä kans saada siihen vapaata, niin voitais yhessä mennä käymään jossaki.
Tulis muutenki hyvään saumaan se pieni hermoloma, sen jälkeen onki eessä työpaikan vaihto, uuden hotellijärjestelmän opetteleminen ja sesonki, joka jatkuuki sitte pääsiäiseen asti. Huhhuh.
Liikkumiset ja syömisten miettimiset jätin tältä viikolta suosiolla pois. Aattelin että ku muutenki stressaan niin miksi alkaa niistä repimään vielä lisää stressiä. Sen sijaan oon tehny kivoja juttuja, just sillon ku on siltä tuntunu. Oon siis käyny itämaisessa tanssissa ja zumbassa ja kävelyllä H:n ja koiran kans. C25k:n juoksut jätin pois, mutta ens viikolla lähtee sitte taas ne pyörimään.
Liikuntaspurttiki on jääny ihan täysin tältä viikolta. Saa seuraavat pari viikkoa sitte liikkua vähä enemmän. 6 tuntia viikossa tai 24 tuntia neljässä viikossa, ja tämän viikon tulos on huimat 3 tuntia. Tämä lähti siis aivan mahtavasti käyntiin.
Liikuntaspurttiki on jääny ihan täysin tältä viikolta. Saa seuraavat pari viikkoa sitte liikkua vähä enemmän. 6 tuntia viikossa tai 24 tuntia neljässä viikossa, ja tämän viikon tulos on huimat 3 tuntia. Tämä lähti siis aivan mahtavasti käyntiin.
Tunnustan syöneeni viikon aikana jäätelöä, pitsaa ja suklaata. Onnistuin kuitenki hillihtemään itteäni enkä vetäny koko pitsaa kerralla. Tai sitä litran jäätelöpönikkää. Suklaata saatoin vahingossa napsia vähä enemmän ku oli tarkotus. Maanantaina sitte taas ryhtiliike.
18.10.2013
Meltdown
Henkinen väsymys on kyllä mielenkiintonen juttu.
Keskiviikkoaamuna pääsin yövuorosta, tulin kotiin ja romahin. Mun ois pitäny mennä ysiksi työpaikan palaveriin, mutta ei musta ollu mihinkään lähtemään. Olin aivan uskomattoman väsyny sekä henkisesti että fyysisesti, makasin vaan sängyssä ja itkin kunnes nukahin. H koitti pitää sylissä ja rauhottaa ja lohuttaa, mutta ei se oikein auttanu.
Sitte nukuin koko päivän, heräsin, söin, valmistauduin töihin lähtöön ja itkin vähä lisää. Oon koko eilisen päivän ollu jotenki ihan lamaantunu, eikä tänä aamunakaan oo oikein intoa ollu yhtään mihinkään. Pitäis lähteä liikkeelle tästä sohvalta, ku tuntuu että seinät kaatuu päälle, mutta toisaalta tekee mieli vaan antaa niitten kaatua ja jäähä sinne alle.
Viimeksi olin yhtä lamaantunu sillon ku lomautettiin töistä. Sillon oli joku syyki olla, mutta nyt ei oo sen kummempaa syytä. Jotenki vaan yövuorot polttanu loppuun. Mulla ei oo aikaa H:lle eikä itelleni eikä yhtään millekään, tai ainaki siltä tuntuu, ku viikosta toiseen nukun päivät, teen töitä yöt ja iltasin käyn sen kaks tuntia hereillä. Joskus on joku hassu päivävuoro, mutta neki yleensä iltavuoroja arkisin, niin sepä paljo lohuttaa. H pääsee viieltä töistä ja on monesti jo nukkumassa ku tuun iltavuorosta pois.
Se tässä eniten ahistaa, ku tuntuu että päivä päivältä H lipuu kauemmas ja ite on voimaton tekemään yhtään mitään.
Onko tää nyt sitä elämää mitä haluan?
Keskiviikkoaamuna pääsin yövuorosta, tulin kotiin ja romahin. Mun ois pitäny mennä ysiksi työpaikan palaveriin, mutta ei musta ollu mihinkään lähtemään. Olin aivan uskomattoman väsyny sekä henkisesti että fyysisesti, makasin vaan sängyssä ja itkin kunnes nukahin. H koitti pitää sylissä ja rauhottaa ja lohuttaa, mutta ei se oikein auttanu.
Sitte nukuin koko päivän, heräsin, söin, valmistauduin töihin lähtöön ja itkin vähä lisää. Oon koko eilisen päivän ollu jotenki ihan lamaantunu, eikä tänä aamunakaan oo oikein intoa ollu yhtään mihinkään. Pitäis lähteä liikkeelle tästä sohvalta, ku tuntuu että seinät kaatuu päälle, mutta toisaalta tekee mieli vaan antaa niitten kaatua ja jäähä sinne alle.
Viimeksi olin yhtä lamaantunu sillon ku lomautettiin töistä. Sillon oli joku syyki olla, mutta nyt ei oo sen kummempaa syytä. Jotenki vaan yövuorot polttanu loppuun. Mulla ei oo aikaa H:lle eikä itelleni eikä yhtään millekään, tai ainaki siltä tuntuu, ku viikosta toiseen nukun päivät, teen töitä yöt ja iltasin käyn sen kaks tuntia hereillä. Joskus on joku hassu päivävuoro, mutta neki yleensä iltavuoroja arkisin, niin sepä paljo lohuttaa. H pääsee viieltä töistä ja on monesti jo nukkumassa ku tuun iltavuorosta pois.
Se tässä eniten ahistaa, ku tuntuu että päivä päivältä H lipuu kauemmas ja ite on voimaton tekemään yhtään mitään.
Onko tää nyt sitä elämää mitä haluan?
12.10.2013
Voihan ketutus
Mulla on vaan ärsyttäny koko viikon. Räyh!
Maanantaina ärsytti ku jouduin jättämään itämaisen tanssin väliin. Mulla oli yövuoro ja heräsin ihan liian aikasin aamulla, joten meinasin nukkua ennen töihin menoa. Eli just sillon itämaisen tanssin aikaan. Noh. Ois ollu ihan sama mennä sinne tanssimaan, ku en saanu nukuttua, meni vaan pyörimiseksi koko homma.
Tiistaina ärsytti ku kävin juoksemassa ja lenkiltä tultua tuntu siltä että oisin voinu lähtiä uuestaan. Eli toisin sanoen löysäilin. Ärsytti! Oisin päässy pitemmälle ja lujempaa, mutta ei!
Keskiviikkona ärsytti ku oli tarkotus mennä salille, mutta en sitte ehtinykään. Ku päätin mennä käymään tyttöjen kans kahvilla. Oishan se pitäny tietää ettei se oo mikään lyhyt reissu. :D Olin kotona vasta kuuelta, sitte tiskaamaan ja laittamaan ruokaa ja syömään ja sitte kello oliki jo varttia vaille kaheksan. Sali menee ysiltä kiinni eikä heti syömisen jälkeen viihti lähteä repimään. Ois pitäny kattoa kelloa siellä kaupungilla pyöriessä.
Torstaina meinasi vähä ärsyttää, ku oli kurja keli. Mutta sitte paisto aurinko ja menin lenkille ja sitte ei enää ärsyttäny.
Perjantaina ei ärsyttäny ja olin hämmästyny. Oli ihan kiva päivä, kerranki aamuvuoro ja sen jälkeen kävin salilla ja uimassa. Mulla on ollu tapana ottaa "jälkilämmöt" salitreenin jälkeen, eli jonku 15-20 minuuttia polkea pyörällä tai kävellä juoksumatolla, niin tällä kertaa päätin ottaa ne jälkilämmöt altaassa.
Tänään on lauantai ja ärsyttää ku heräsin ja yrittää tulla flunssa! Ei oo nenä tukossa, mutta on semmonen tukkonen olo. Oisin halunnu mennä lenkille tänään, mutta pitää varmaan jättää se välistä tänään ja kattoa mihin suuntaan tämä etenee. Ärsyttää, en halua olla flunssassa! Lähteny niin hyvin tämä liikkuminen käyntiin, oon saanu luotua jonkunäköstä treenirytmiä, enkä haluais keskeyttää sitä nyt. Sitte on taas hankala alottaa uuestaan.
Maanantaina ärsytti ku jouduin jättämään itämaisen tanssin väliin. Mulla oli yövuoro ja heräsin ihan liian aikasin aamulla, joten meinasin nukkua ennen töihin menoa. Eli just sillon itämaisen tanssin aikaan. Noh. Ois ollu ihan sama mennä sinne tanssimaan, ku en saanu nukuttua, meni vaan pyörimiseksi koko homma.
Tiistaina ärsytti ku kävin juoksemassa ja lenkiltä tultua tuntu siltä että oisin voinu lähtiä uuestaan. Eli toisin sanoen löysäilin. Ärsytti! Oisin päässy pitemmälle ja lujempaa, mutta ei!
Keskiviikkona ärsytti ku oli tarkotus mennä salille, mutta en sitte ehtinykään. Ku päätin mennä käymään tyttöjen kans kahvilla. Oishan se pitäny tietää ettei se oo mikään lyhyt reissu. :D Olin kotona vasta kuuelta, sitte tiskaamaan ja laittamaan ruokaa ja syömään ja sitte kello oliki jo varttia vaille kaheksan. Sali menee ysiltä kiinni eikä heti syömisen jälkeen viihti lähteä repimään. Ois pitäny kattoa kelloa siellä kaupungilla pyöriessä.
Torstaina meinasi vähä ärsyttää, ku oli kurja keli. Mutta sitte paisto aurinko ja menin lenkille ja sitte ei enää ärsyttäny.
Perjantaina ei ärsyttäny ja olin hämmästyny. Oli ihan kiva päivä, kerranki aamuvuoro ja sen jälkeen kävin salilla ja uimassa. Mulla on ollu tapana ottaa "jälkilämmöt" salitreenin jälkeen, eli jonku 15-20 minuuttia polkea pyörällä tai kävellä juoksumatolla, niin tällä kertaa päätin ottaa ne jälkilämmöt altaassa.
Tänään on lauantai ja ärsyttää ku heräsin ja yrittää tulla flunssa! Ei oo nenä tukossa, mutta on semmonen tukkonen olo. Oisin halunnu mennä lenkille tänään, mutta pitää varmaan jättää se välistä tänään ja kattoa mihin suuntaan tämä etenee. Ärsyttää, en halua olla flunssassa! Lähteny niin hyvin tämä liikkuminen käyntiin, oon saanu luotua jonkunäköstä treenirytmiä, enkä haluais keskeyttää sitä nyt. Sitte on taas hankala alottaa uuestaan.
8.10.2013
Salille mars!
Kävin eilen tutustumassa tuossa vieressä olevalle salille. Siihen salikortin hintaan kuuluu uinti ja muutama hassu ryhmäliikuntatunti, eikä hintakaan ollu vuoden kortilla paha. Tein sitte sopimuksenki sinne saman tien vuodeksi, että ois sitte niinkö parempi alkaa kunnolla käymään. :D
Mulle tehtiin siellä sitte saliohjelma omien tavotteitten ja toiveitten mukaan. Ohjaaja kyseli että miten oon aikasemmin treenannu ja onko lemppariliikkeitä tai muita, ja teki siitä sitte semmosen perusohjelman sillä aikaa ku lämmittelin. Aikasemmin oon treenannu 3 kertaa viikossa, eri päivinä eri lihasryhmiä (rinta-olka-ojentaja, selkä-hauis, jalat-vatsa), aina kaks sarjaa jokasta liikettä. Tuo ohjelma mikä mulle nyt tehtiin on ns. Nautilus-menetelmä jossa treenataan koko kroppa yhellä kerralla ja sarjoja tehään vaan yksi.
Kotona sitte lueskelin tuosta vähä enemmän ja aika kovasti jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tietenki riippuu omistaki tavotteista että toimiiko se vaiko eikö, jos haluaisin ihan hirveät jättilihakset niin pitäis ehkä treenata vähä eri tavalla. :D Kokeilen nyt ainaki muutaman kuukauden tuota ohjelmaa ja kattoo sitte sopiiko mulle vaiko eikö. Eli onko niitä tuloksia alkanu syntymään.
Mulle tehtiin siellä sitte saliohjelma omien tavotteitten ja toiveitten mukaan. Ohjaaja kyseli että miten oon aikasemmin treenannu ja onko lemppariliikkeitä tai muita, ja teki siitä sitte semmosen perusohjelman sillä aikaa ku lämmittelin. Aikasemmin oon treenannu 3 kertaa viikossa, eri päivinä eri lihasryhmiä (rinta-olka-ojentaja, selkä-hauis, jalat-vatsa), aina kaks sarjaa jokasta liikettä. Tuo ohjelma mikä mulle nyt tehtiin on ns. Nautilus-menetelmä jossa treenataan koko kroppa yhellä kerralla ja sarjoja tehään vaan yksi.
Kotona sitte lueskelin tuosta vähä enemmän ja aika kovasti jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tietenki riippuu omistaki tavotteista että toimiiko se vaiko eikö, jos haluaisin ihan hirveät jättilihakset niin pitäis ehkä treenata vähä eri tavalla. :D Kokeilen nyt ainaki muutaman kuukauden tuota ohjelmaa ja kattoo sitte sopiiko mulle vaiko eikö. Eli onko niitä tuloksia alkanu syntymään.
7.10.2013
Askel 3 ja lisää motivaatiota
Mietein että miten sais tätä hirveetä alkuinnostusta pidettyä yllä. Ku nyt tuntuu siltä että intoa riittäisi vaikka muille jakaa. Mutta mites sitte ku tästä mennää muutama viikko eteenpäin? Iskeekö vuorotyöläisen arki kunnolla päin naamaa ja se innostus loppuu? Jaksaako sitä lähteä lenkille jos on yövuoro-iltavuoro-aamuvuoro-yhdistelmiä ja tuntuu ettei ehdi edes nukkua kunnolla?
Yhdeksi motivaation ylläpitäjäksi ja kasvattajaksi aattelin tuota HeiaHeiaa. Mulla on joskus kauan aikaa sitten ollu tunnukset sinne, mutta enhän niitä enää muista. Eli ei muutako uudet tunnarit kehiin ja kirjaamaan! HeiaHeiassa pidetään siis liikuntapäiväkirjaa, ja oon nyt parin päivän ajan kirjannu liikkumiseni sinne. Sinne voi asettaa liikuntatavoitteen joko tunneissa, kerroissa tai askelissa, kirjata painon jota seurataan semmosella käppyrällä, keskustella muitten käyttäjien kanssa ryhmissä, lisätä kavereita ja seurailla kavereitten liikkumista.
Ensimmäiselle viikolle asetin liikuntatavotteeksi 3 tuntia, eli siis yhden itämaisen tanssitunnin ja kolmen 30 minuutin lenkin verran. Kun alotin sen Couch to 5k-projektin, niin tulee kyllä ainaki tuo 3 tuntia viikossa kasaan. Mutta hirveän innostuksen siivittämänä tuli liikuttua aika paljo enemmän. :D Viime viikolla tavote oli 4 tuntia, jäin siitä 15 min päähän. Tällä vikkolla pidetään edelleen se 4 tunnin tavoite. Kattoo sitä sitte ku saa luotua jonku liikkumisrutiinin, että mikä se ois se lopullinen tavoite.
HeiaHeiasta saa myös tommosen kivan systeemin, joka näyttää viimesimmät kirjatut liikunnat. Mutta en osaa laittaa sitä tonne sivupalkkiin mihin sen haluaisin apuva!
Toinen mikä motivoi on tietenki tämä blogin pitäminen. Ku kirjottaa hyvästä fiiliksestä lenkin jälkeen niin se hyvä fiilis säilyy pitempään. Ja muiden blogeja lukemalla saa hyviä vinkkejä omaan touhuun. Esim. sen Couch to 5k-appin bongasin Kaukaa Kauniin blogista ja ruokavinkkejä oon poiminu The Good Morning-blogista.
Ja siinä oliki hyvä aasinsilta siihen kolmanteen motivaattoriin. :D Eli se Couch to 5k. Oon vähä huono lähtemään lenkille. Koirahan kyllä kävelyttää, mutta sen kanssa se on aina enemmän semmosta tassuttelua ilman kovin urheilullista otetta. Ja sehän on huomattu että ei se semmonen laiska tassuttelu laihuta yhtään! Jos ei tuu hiki niin ei tapahu mitään. Siispä tuo c25k on mah-ta-va. Ei tarvi aatella, tekee vaan niinkö käsketään. Rokki korviin pauhaamaan ja tossua toisen eteen. Toinen viikko on takana ja hyvältä tuntuu. Koiraki alkaa tottumaan siihen että välillä juostaan eikä jää enää jälkeen kuikuilemaan. :D
Yhdeksi motivaation ylläpitäjäksi ja kasvattajaksi aattelin tuota HeiaHeiaa. Mulla on joskus kauan aikaa sitten ollu tunnukset sinne, mutta enhän niitä enää muista. Eli ei muutako uudet tunnarit kehiin ja kirjaamaan! HeiaHeiassa pidetään siis liikuntapäiväkirjaa, ja oon nyt parin päivän ajan kirjannu liikkumiseni sinne. Sinne voi asettaa liikuntatavoitteen joko tunneissa, kerroissa tai askelissa, kirjata painon jota seurataan semmosella käppyrällä, keskustella muitten käyttäjien kanssa ryhmissä, lisätä kavereita ja seurailla kavereitten liikkumista.
Ensimmäiselle viikolle asetin liikuntatavotteeksi 3 tuntia, eli siis yhden itämaisen tanssitunnin ja kolmen 30 minuutin lenkin verran. Kun alotin sen Couch to 5k-projektin, niin tulee kyllä ainaki tuo 3 tuntia viikossa kasaan. Mutta hirveän innostuksen siivittämänä tuli liikuttua aika paljo enemmän. :D Viime viikolla tavote oli 4 tuntia, jäin siitä 15 min päähän. Tällä vikkolla pidetään edelleen se 4 tunnin tavoite. Kattoo sitä sitte ku saa luotua jonku liikkumisrutiinin, että mikä se ois se lopullinen tavoite.
HeiaHeiasta saa myös tommosen kivan systeemin, joka näyttää viimesimmät kirjatut liikunnat. Mutta en osaa laittaa sitä tonne sivupalkkiin mihin sen haluaisin apuva!
Toinen mikä motivoi on tietenki tämä blogin pitäminen. Ku kirjottaa hyvästä fiiliksestä lenkin jälkeen niin se hyvä fiilis säilyy pitempään. Ja muiden blogeja lukemalla saa hyviä vinkkejä omaan touhuun. Esim. sen Couch to 5k-appin bongasin Kaukaa Kauniin blogista ja ruokavinkkejä oon poiminu The Good Morning-blogista.
Ja siinä oliki hyvä aasinsilta siihen kolmanteen motivaattoriin. :D Eli se Couch to 5k. Oon vähä huono lähtemään lenkille. Koirahan kyllä kävelyttää, mutta sen kanssa se on aina enemmän semmosta tassuttelua ilman kovin urheilullista otetta. Ja sehän on huomattu että ei se semmonen laiska tassuttelu laihuta yhtään! Jos ei tuu hiki niin ei tapahu mitään. Siispä tuo c25k on mah-ta-va. Ei tarvi aatella, tekee vaan niinkö käsketään. Rokki korviin pauhaamaan ja tossua toisen eteen. Toinen viikko on takana ja hyvältä tuntuu. Koiraki alkaa tottumaan siihen että välillä juostaan eikä jää enää jälkeen kuikuilemaan. :D
4.10.2013
Vapaapäivät
Mulla on ollu harvinainen viikko, kun alkuviikosta oli kaks työpäivää ja loppuviikko on vapaata. Harvinaista herkkua, joten oon nyt sitte koittanu nauttia tästä. Oon alalla joka on kovin sesonkiluontoinen ja sesongin alkuun on pari kuukautta. Pitää nauttia ja rentoutua vielä ku ehtii!
Liikunnallisesti ei oo kauheasti tapahtunu tällä viikolla. Oon käyny kahdella aamulenkillä c25k:n tahtiin. Viikonlopuksi lähetään H:n kotipaikkakunnalle ja siellä käyn sitte sen viimisen c25k:n. Ja maanantaina meen tutustumaan tuohon viereiselle salille, jännittää!
Aattelin esitellä tässä nyt parin päivän syömisiä, ihan kuvien kera! Tai ihan kaikesta ei oo, mutta muutama kuva kuitenki!
Eilen herkuttelin aamupalaksi joskus n. klo 10 tiikerikakkua. H oli juonu kaiken maidon joten improvisoin ja korvasin sen maustamattomalla jugurtilla. Siitä ja ehkä pikkusen liian pitkästä paistoajasta johtuen tuli aika paksua ja kuivaa tavaraa, ja tuhtia! Keskellä oli semmonen ihana kostea kohta ja se oli tästä kyllä paras. Täytyy ens kerralla paistaa vähä vähemmän aikaa, jos se ois sitte herkkua koko matkan! Tällä pysy kyllä nälkä hyvin poissa.
Kolmen jälkeen alko tulla pieni hiuko, joten päätin välipalastella. Välipalaksi söin rahkaa, ananasmurskaa, persikkaa ja mandariinilohkoja (purkista kaikki). Herrrrkkua, varsinki ku viikonloppua varten tyhjentelin jääkaappia ja nakkasin kaikki loput hedelmät mitä siellä oli tuohon sekaan.
.jpeg)
.jpeg)
Ennen reissuun lähtöä syön varmaan eineshampurilaisen (hyi minua), mutta se on ainoa ruoka mitä meillä on jääkaapissa tällä hetkellä. Matkaan menee kuitenki nelisen tuntia, niin ettei ihan pärjää nuilla pannareilla sinne iltaseittemään.
Että semmosta! Ens viikolla sitte itteä niskasta kiinni ja enemmän sitä salaattia ja rahkaa ja vähemmän leipää.
PS. On muuten yllättävän vaikeeta tämä hissittömyys! Kuitenki vuoden tottunu ajamaan tuolla hissillä ylös-alas, niin täytyy oikein keskittyä. Pari kertaa oon menny hissillä alas, ku oon kerenny kutsua sen ja sitte muistanu että AINIIN, enkä oo enää kehannu lähtiä portaisiin. :D Mutta ylöspäin oon ihan hyvin muistanu tulla portaita pitkin. Hyvä minä!
Liikunnallisesti ei oo kauheasti tapahtunu tällä viikolla. Oon käyny kahdella aamulenkillä c25k:n tahtiin. Viikonlopuksi lähetään H:n kotipaikkakunnalle ja siellä käyn sitte sen viimisen c25k:n. Ja maanantaina meen tutustumaan tuohon viereiselle salille, jännittää!
Aattelin esitellä tässä nyt parin päivän syömisiä, ihan kuvien kera! Tai ihan kaikesta ei oo, mutta muutama kuva kuitenki!
Eilen herkuttelin aamupalaksi joskus n. klo 10 tiikerikakkua. H oli juonu kaiken maidon joten improvisoin ja korvasin sen maustamattomalla jugurtilla. Siitä ja ehkä pikkusen liian pitkästä paistoajasta johtuen tuli aika paksua ja kuivaa tavaraa, ja tuhtia! Keskellä oli semmonen ihana kostea kohta ja se oli tästä kyllä paras. Täytyy ens kerralla paistaa vähä vähemmän aikaa, jos se ois sitte herkkua koko matkan! Tällä pysy kyllä nälkä hyvin poissa.
Kolmen jälkeen alko tulla pieni hiuko, joten päätin välipalastella. Välipalaksi söin rahkaa, ananasmurskaa, persikkaa ja mandariinilohkoja (purkista kaikki). Herrrrkkua, varsinki ku viikonloppua varten tyhjentelin jääkaappia ja nakkasin kaikki loput hedelmät mitä siellä oli tuohon sekaan.
Iltaruoka syötiin kuuden jälkeen, makaronilaatikkoa täysjyvämakaronista. Salaatti puuttu (samoin kuva), mutta ei ollu salaattivärkkejä jääkaapissa eikä viihtitty lähteä hakemaan, ei oltais kuitenkaan saatu sitä kaikkea salaattia tuhottua ennen reissuun lähtöä. Makaronilaatikon kaveriksi otin kaks FinnCrispin pikkuhapankorppua juustolla ja keittokinkulla. :( En ois tarvinnu, muttako H otti niin... Teki mieli.
Iltapalaksi söin viipaleen Lidlin täysjyväsiemenleipää juustolla ja kinkulla.
Tänään heräilin puoli ysiltä, söin banaanin ja lähin aamulenkille. Lenkin jälkeen saunaan ja saunan jälkeen kokkailin aamupalaksi banaanipannukakkuja. Päällä plöräys H:n äidin tekemää ihanaa vähäsokerista mansikkahilloa. NAM! Haaveilen blenderistä, ilman sitä ei saa ihanan tasasta taikinaa. Syödessä tullee semmosia kaurahiutalekohtia. Mutta herkkua on silti!
Ennen reissuun lähtöä syön varmaan eineshampurilaisen (hyi minua), mutta se on ainoa ruoka mitä meillä on jääkaapissa tällä hetkellä. Matkaan menee kuitenki nelisen tuntia, niin ettei ihan pärjää nuilla pannareilla sinne iltaseittemään.
Että semmosta! Ens viikolla sitte itteä niskasta kiinni ja enemmän sitä salaattia ja rahkaa ja vähemmän leipää.
PS. On muuten yllättävän vaikeeta tämä hissittömyys! Kuitenki vuoden tottunu ajamaan tuolla hissillä ylös-alas, niin täytyy oikein keskittyä. Pari kertaa oon menny hissillä alas, ku oon kerenny kutsua sen ja sitte muistanu että AINIIN, enkä oo enää kehannu lähtiä portaisiin. :D Mutta ylöspäin oon ihan hyvin muistanu tulla portaita pitkin. Hyvä minä!
2.10.2013
Lenkkipolku
Tänään kävin aamulenkillä ja sen jälkeen ihanan rentouttavassa saunassa! Nam. Unohtu venyttely, ku koira oli niin kakkanen, että se piti pestä. Ja sitte samalla kömmein saunan lämpöön. Nyt sen kyllä sitte tunteeki, että jäi ne venyttelyt välistä... Noooh. Kerrankos sitä.
Täytyis alkaa ettimään uutta lenkkireittiä. Nyt on siis sen c25k:n toinen viikko menossa ja tuo mun tavanomainen reitti alkaa käydä lyhyeksi. Se on vaan niin mukava, ku se lähtee tästä ihan kotiovelta. Siinä on hyvä fiilis juoksennella ku se on semmonen pyörätie metikössä. Ja tasanen, ei oo ku yks erittäin loiva mäki.
Mutta se on aivan liian lyhyt! Ei siitä saa viittä kilometriä tekemälläkään. Ellen sitte juokse sitä eestaas. :D Ennemmin ettisin kyllä jonku toisen reitin, tulis vaihteluaki välillä. Se on tosin helpommin sanottu ku tehty. Asutaan melko lähellä keskustaa ja haluaisin lenkkeillä jossain muualla ku liikenteen seassa. Ja toisekseen haluaisin ettei se oo kauhean mäkinen, mikä on se toinen ongelma. Tässä kaupungissa ku ei tunnu olevan tasasta kohtaa missään!
Huomisen vapaapäivän aion siis käyttää uuden lenkkipolun ettimiseen JA salikortin hommaamiseen!
Täytyis alkaa ettimään uutta lenkkireittiä. Nyt on siis sen c25k:n toinen viikko menossa ja tuo mun tavanomainen reitti alkaa käydä lyhyeksi. Se on vaan niin mukava, ku se lähtee tästä ihan kotiovelta. Siinä on hyvä fiilis juoksennella ku se on semmonen pyörätie metikössä. Ja tasanen, ei oo ku yks erittäin loiva mäki.
Mutta se on aivan liian lyhyt! Ei siitä saa viittä kilometriä tekemälläkään. Ellen sitte juokse sitä eestaas. :D Ennemmin ettisin kyllä jonku toisen reitin, tulis vaihteluaki välillä. Se on tosin helpommin sanottu ku tehty. Asutaan melko lähellä keskustaa ja haluaisin lenkkeillä jossain muualla ku liikenteen seassa. Ja toisekseen haluaisin ettei se oo kauhean mäkinen, mikä on se toinen ongelma. Tässä kaupungissa ku ei tunnu olevan tasasta kohtaa missään!
Huomisen vapaapäivän aion siis käyttää uuden lenkkipolun ettimiseen JA salikortin hommaamiseen!
30.9.2013
Lokakuun haaste
Huomenna alkavan lokakuun kunniaksi laadin itelleni haasteen! Moniosaisen haasteen. Näistä ois riittäny useammalleki kuukaudelle, mutta nämä on semmosia juttuja joihin haluan tarttua nyt heti aluksi. Katotaan miten käy!
Hissitön lokakuu: Kävelen portaita pitkin tänne meijän kämpälle kerrokseen ja muutenkin joka paikkaan, jos vaan portaita pääsee. Sallin kaksi poikkeusta: jos oon menossa johonki tärkeään juttuun enkä halua olla lähmänen (hikoilen tosi helposti) ja jos mulla on enemmän kannettavaa ko kaks kauppakassia. Tai sitte laitan kassit hissiin ja meen ite portaita. :D
Eväät töihin -lokakuu: Teen joka päivälle töihin jonku kevyen evään. Rahkaa ja hedelmiä, salaattia, tuorepuuroa, jotain mikä EI oo rasvakeittimen kautta käytettyä. Niinku suurin osa töissä saatavilla olevasta ruuasta.
Ja sitte viimisenä se vaikein. Herkuton lokakuu! Just voitin yhen myyntikilpailun töissä ja sain palkinnoksi laatikon Milky Waytä. Ja kaveri diilasi Haaparannalta pingviinikarkkeja. Mutta näistä huolimatta aion olla kuukauden syömättä herkun herkkua. Minä, suklaahamsteri. Tästä tullee niin vaikiaa. En varmaan voi mennä yksin kauppaan ollenkaan, ku sillon tulee helposti napattua jotaki pientä. H:n kanssa ku menee niin on helpompi välttää kiusausta.
Hissitön lokakuu: Kävelen portaita pitkin tänne meijän kämpälle kerrokseen ja muutenkin joka paikkaan, jos vaan portaita pääsee. Sallin kaksi poikkeusta: jos oon menossa johonki tärkeään juttuun enkä halua olla lähmänen (hikoilen tosi helposti) ja jos mulla on enemmän kannettavaa ko kaks kauppakassia. Tai sitte laitan kassit hissiin ja meen ite portaita. :D
Eväät töihin -lokakuu: Teen joka päivälle töihin jonku kevyen evään. Rahkaa ja hedelmiä, salaattia, tuorepuuroa, jotain mikä EI oo rasvakeittimen kautta käytettyä. Niinku suurin osa töissä saatavilla olevasta ruuasta.
Ja sitte viimisenä se vaikein. Herkuton lokakuu! Just voitin yhen myyntikilpailun töissä ja sain palkinnoksi laatikon Milky Waytä. Ja kaveri diilasi Haaparannalta pingviinikarkkeja. Mutta näistä huolimatta aion olla kuukauden syömättä herkun herkkua. Minä, suklaahamsteri. Tästä tullee niin vaikiaa. En varmaan voi mennä yksin kauppaan ollenkaan, ku sillon tulee helposti napattua jotaki pientä. H:n kanssa ku menee niin on helpompi välttää kiusausta.
29.9.2013
Couch to 5k - viikko 1
Ensimmäinen viikko Couch to 5k-appin käyttöä takana! Joka päivänä oli sama ohjelma: ensin 5 minuutin alkulämmittely, 1 minuutti juoksua, 1,5 minuuttia kävelyä ja lopuksi 5 minuutin jäähdyttely. Vaikutti helpolta ja kevyeltä alulta. Otin matkaan erillisen askelmittarin, kun tuosta appista ei sitä löydy.
Päivä 1: Hirveällä innostuksella liikkeelle! Fiilis oli hyvä melkein koko lenkin ajan. Pari viimistä juoksuosuutta oli kyllä niin tervassa tarpomista, varsinki tokavikan aikana meinasin jo luovuttaa. Mutta hammasta purren painoin eteenpäin ja olihan se aika hyvä se fiilis ku kuulokkeista kuulu "workout complete"! Kyllähän sitä voi ihminen vaan olla rapakunnossa. Matkaa kerty 2,69 km ja askeleita 4050.
Päivä 2: Onneksi en kattonu ikkunasta ulos ennen liikkeelle lähtöä. Ulkona oli tuhnu keli, mutta koska huomasin sen vasta ulkona niin lähin kuitenki! Alkumatkasta tihutteli vettä, mutta onneksi se loppu aika pian. Oikea pohje oli jostain syystä jankissa, mutta aukes sitte ekan juoksuosuuden jälkeen. Ekana päivänä kenkä vähä hiersi jalkaa, ja mietein jo sillon että pitää varmaan uuet lähtiä hakemaan. Nyt pääsin puoleen väliin lenkkiä ja huomasin että molempiin jalkoihin sattuu. Vasemmassa jalassa on nyt mojova rakko, jippii. Oikeaan jalkaan tuli vaan vauvarakko. Rakkojen takia toisen päivän lenkki oli lyhyempi ku ekana päivänä. Matkaa kerty 2,41 km ja askeleita 3901.
Päivä 3: Hirveä väsy parin yövuoron jälkeen. Sänky houkutteli enemmän ku lenkkipolku, mutta revin itteni väkisellä liikkeelle. Olihan niitä uusia lenkkareita pakko testata, enkä halunnu venyttää tätä viimistä päivää ens viikon puolelle. Viikko on viikko, eikä mikkään puoltoista! Loppujen lopuksi oli hyvä ja kevyt fiilis juosta. Sain heti alussa hengityksestä kiinni ja kaks viimistä juoksuosuutta juoksin niin lujaa ku jaloista vaan pääsin! Matkaa kerty 2,72 km, askelmittari jäi kotiin niin ei oo askelista mitään hajua.
Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa viikkoa!
Päivä 1: Hirveällä innostuksella liikkeelle! Fiilis oli hyvä melkein koko lenkin ajan. Pari viimistä juoksuosuutta oli kyllä niin tervassa tarpomista, varsinki tokavikan aikana meinasin jo luovuttaa. Mutta hammasta purren painoin eteenpäin ja olihan se aika hyvä se fiilis ku kuulokkeista kuulu "workout complete"! Kyllähän sitä voi ihminen vaan olla rapakunnossa. Matkaa kerty 2,69 km ja askeleita 4050.
Päivä 2: Onneksi en kattonu ikkunasta ulos ennen liikkeelle lähtöä. Ulkona oli tuhnu keli, mutta koska huomasin sen vasta ulkona niin lähin kuitenki! Alkumatkasta tihutteli vettä, mutta onneksi se loppu aika pian. Oikea pohje oli jostain syystä jankissa, mutta aukes sitte ekan juoksuosuuden jälkeen. Ekana päivänä kenkä vähä hiersi jalkaa, ja mietein jo sillon että pitää varmaan uuet lähtiä hakemaan. Nyt pääsin puoleen väliin lenkkiä ja huomasin että molempiin jalkoihin sattuu. Vasemmassa jalassa on nyt mojova rakko, jippii. Oikeaan jalkaan tuli vaan vauvarakko. Rakkojen takia toisen päivän lenkki oli lyhyempi ku ekana päivänä. Matkaa kerty 2,41 km ja askeleita 3901.
Päivä 3: Hirveä väsy parin yövuoron jälkeen. Sänky houkutteli enemmän ku lenkkipolku, mutta revin itteni väkisellä liikkeelle. Olihan niitä uusia lenkkareita pakko testata, enkä halunnu venyttää tätä viimistä päivää ens viikon puolelle. Viikko on viikko, eikä mikkään puoltoista! Loppujen lopuksi oli hyvä ja kevyt fiilis juosta. Sain heti alussa hengityksestä kiinni ja kaks viimistä juoksuosuutta juoksin niin lujaa ku jaloista vaan pääsin! Matkaa kerty 2,72 km, askelmittari jäi kotiin niin ei oo askelista mitään hajua.
Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa viikkoa!
Rikkipoikkiväsy
Mulla on ollu nyt kaks yövuoroa ja oon ihan poikki! Vielä ens yönä pitäis jaksaa valvoa ja olla muka reippaana töissä. Pelkkä ajatuski tuntuu aika hirveältä.
Tämän yövuoroilun seurauksena mulla on menny syömisrytmi ihan sekasin. Ja se ruokaki on vähä mitä on. Oon kuitenki ylpeä itestäni, että oon pysyny lujana ja vieny omat eväät töihin. Ois niin paljo helpompaa vaan napata sieltä jotaki nopeaa, niinkö vaikka kanakori tai mozzarellatikkuja tai panineja tai jotain muuta hiilaripitosta mättöä.
Pitäis lähteä lenkille, ois vielä se c25k:n ekan viikon kolmas päivä tekemättä. Piti käyä jo eilen, mutta sillon väsytti ja päätin pitää välipäivän, ku perjantaina käytiin aamu-uinnilla. Tänään sitte väsyttää vielä enemmän ku eilen!
Onneksi on uuet ihanat lenkkarit, niin jos niistä sais vähä energiaa.
Tämän yövuoroilun seurauksena mulla on menny syömisrytmi ihan sekasin. Ja se ruokaki on vähä mitä on. Oon kuitenki ylpeä itestäni, että oon pysyny lujana ja vieny omat eväät töihin. Ois niin paljo helpompaa vaan napata sieltä jotaki nopeaa, niinkö vaikka kanakori tai mozzarellatikkuja tai panineja tai jotain muuta hiilaripitosta mättöä.
Pitäis lähteä lenkille, ois vielä se c25k:n ekan viikon kolmas päivä tekemättä. Piti käyä jo eilen, mutta sillon väsytti ja päätin pitää välipäivän, ku perjantaina käytiin aamu-uinnilla. Tänään sitte väsyttää vielä enemmän ku eilen!
Onneksi on uuet ihanat lenkkarit, niin jos niistä sais vähä energiaa.
26.9.2013
Rakkokoipi
Kävin vetämässä c25k:n kakkospäivän lenkin ja se ei menny kovin hyvin. Sain rakot kumpaanki jalkaan noista vanhoista lenkkareista. Pääsin paljo lyhyemmän matkan ko viime kerralla, ku en voinu juosta kovin kovaa koska rakot. Yritin olla aattelematta niitä, mutta ei onnistunu. Pakko mennä ostamaan uuet lenkkarit, muuten ei tuu mittään tästä.
Pieleen menneen lenkin jälkeen päätin tehä NTC:n 15 minuutin käsitreenin, eikä siitäkään oikein tullu mitään. Käet on ihan surkeassa kunnossa. Tosin tais olla vähä liikaa painojaki. H:lla on tommoset käsipainot, joihin voi ruuvailla levyjä kiinni, ne pelkät tangotki painaa 2 kg, ja sitte ko siihen länttäsee pienimmät painot päihin niin niistä tulee 4 kg painot. Pitäs varmaan ostaa itelle jotkut parin kilon painot, joilla alotella. Ku esim. tuota alla olevaa liikettä ei voi tehä pelkästään niillä tangoilla:
Että semmosta. Ärsyttää, ketuttaa.
Pieleen menneen lenkin jälkeen päätin tehä NTC:n 15 minuutin käsitreenin, eikä siitäkään oikein tullu mitään. Käet on ihan surkeassa kunnossa. Tosin tais olla vähä liikaa painojaki. H:lla on tommoset käsipainot, joihin voi ruuvailla levyjä kiinni, ne pelkät tangotki painaa 2 kg, ja sitte ko siihen länttäsee pienimmät painot päihin niin niistä tulee 4 kg painot. Pitäs varmaan ostaa itelle jotkut parin kilon painot, joilla alotella. Ku esim. tuota alla olevaa liikettä ei voi tehä pelkästään niillä tangoilla:
Että semmosta. Ärsyttää, ketuttaa.
25.9.2013
Voiko päivä enää ihanammin alkaa?
No vois. Vaikka silleen, että se päivä EI ala neljältä aamuyöllä. Mikä ihme tämä yöheräily nyt oikein on? Kerta ei kroppa ja aivot halunnu enempää nukkua niin siirryin sohvalle kirjan kanssa oottelemaan että jos vaikka uni tulis. No eihän se tullu. Mutta sitte tuli idea!
Aamu-uinnille! Meillä ku on tuo uimahalli tuossa vähä päälle 100 metrin päässä. Siis minä, vesipetojen vesipeto, en oo käyny uimassa pitkään aikaan, en ees muista millon viimeksi. Miksi en oo keksiny tätä aikasemmin? Siellä minä sitte mummojen ja pappojen kanssa uiskentelin. Ärsytti vaan eräs mies, joka jostain syystä väkisellä halusi uida siinä hitaampien kuntouimareiden kaistalla, vaikka se ohitti joka kierroksella kaikki. Ja nopeampien kaistalla oli vaan yks uimari. Ois menny sinne kaahailemaan, mur.
Jäi kyllä mukavan freessi ja energinen fiilis. Lähti päivä kunnolla käyntiin! Toivottavasti ens yönä sitte se uniki maistuis vähä enemmän. Hermo menee jos aina heräilee aamuyöllä.
Aamu-uinnille! Meillä ku on tuo uimahalli tuossa vähä päälle 100 metrin päässä. Siis minä, vesipetojen vesipeto, en oo käyny uimassa pitkään aikaan, en ees muista millon viimeksi. Miksi en oo keksiny tätä aikasemmin? Siellä minä sitte mummojen ja pappojen kanssa uiskentelin. Ärsytti vaan eräs mies, joka jostain syystä väkisellä halusi uida siinä hitaampien kuntouimareiden kaistalla, vaikka se ohitti joka kierroksella kaikki. Ja nopeampien kaistalla oli vaan yks uimari. Ois menny sinne kaahailemaan, mur.
Jäi kyllä mukavan freessi ja energinen fiilis. Lähti päivä kunnolla käyntiin! Toivottavasti ens yönä sitte se uniki maistuis vähä enemmän. Hermo menee jos aina heräilee aamuyöllä.
24.9.2013
Pikahehkutus
Tulin just lenkiltä! Seurasin sitä Couch to 5k-appia, ensimmäisen viikon ensimmäinen päivä takana. Mahtava fiilis! Jaksoin loppuun asti, vaikka tokavikalla juoksuosuudella tuntu että kuolema tulee. Hyvä minä!
Unettomuutta ja aamupuuroa
Siis mikä tämä on tämä juttu? Viime viikolla oli sama homma: yövuoroa seuraavana yönä herään jostain syystä neljän aikoihin yöllä ihan pirteänä, eikä enää nukuta. Yhtään. Siinä sitte kiva pyöriä sängyssä ja huokailla ja yrittää olla hiljaa, jotta H saa nukuttua kunnolla. Sillä ku kuitenki on se mukava säännöllinen työaika. Mulla ei oo IKINÄ aikasemmin ollu ongelmia nukkumisen kanssa, nukun aina helposti ja heräilemättä. Mutta nyt... Illalla kyllä väsytti hulluna ja nukahin heti ku sänkyyn pääsi. Ärsyttävää! Uni tuli taas vasta kun H lähti töihin, mutta onneksi viime kerrasta poiketen heräsin jo yhentoista aikaan. Viimeksi yöllisen unettomuuden iskiessä nukuin neljään asti iltapäivällä... Hups.
Siinä sängyssä sitten pyöriessä aloin haaveilla aamupuurosta. Siis minä, ihminen joka ei puuroa suostu syömään, ei vaikka kirveellä uhattaisiin. En oo ikinä tykänny puurosta, jotenki se sen koostumus ja suutuntuma on semmonen yök. :D Nyt kuitenki yöllä haaveilein ihanasta herkullisesta maitopuurosta ja olin ihan että mitä ihmettä. Nyt sitten tässä herättyäni päätin alkaa puuronkeittoon.
No eihän se menny ihan niinkö elokuvissa. Ensinnäki ihan minimaalisen puuroannoksen keittäminen on yllättävän vaikeaa jos ei omista pienen pientä kattilaa. Toisekseen 2,5 desiä maitoa ei tarvi ku hetken kuumalla levyllä että se alkaa kiehumaan. Mullahan tottakai kiehu se maito pohjaan... Onneksi oli teflonpohjanen kattila, joten kaivelin vaan sen pohjaanpalaneen kalvon irti ja roskiin ja puuronkeitto jatkuu. :D Ihan hyvää siitä tuli, ens kerralla pitää tehä vähä isompi annos. Tuli nimittäin aika säälittävä pikkuplörö lautasen pohjalle.
Hetken päästä lenkkitossut jalkaan ja testaamaan Couch-to-5k-appia!
Siinä sängyssä sitten pyöriessä aloin haaveilla aamupuurosta. Siis minä, ihminen joka ei puuroa suostu syömään, ei vaikka kirveellä uhattaisiin. En oo ikinä tykänny puurosta, jotenki se sen koostumus ja suutuntuma on semmonen yök. :D Nyt kuitenki yöllä haaveilein ihanasta herkullisesta maitopuurosta ja olin ihan että mitä ihmettä. Nyt sitten tässä herättyäni päätin alkaa puuronkeittoon.
No eihän se menny ihan niinkö elokuvissa. Ensinnäki ihan minimaalisen puuroannoksen keittäminen on yllättävän vaikeaa jos ei omista pienen pientä kattilaa. Toisekseen 2,5 desiä maitoa ei tarvi ku hetken kuumalla levyllä että se alkaa kiehumaan. Mullahan tottakai kiehu se maito pohjaan... Onneksi oli teflonpohjanen kattila, joten kaivelin vaan sen pohjaanpalaneen kalvon irti ja roskiin ja puuronkeitto jatkuu. :D Ihan hyvää siitä tuli, ens kerralla pitää tehä vähä isompi annos. Tuli nimittäin aika säälittävä pikkuplörö lautasen pohjalle.
Hetken päästä lenkkitossut jalkaan ja testaamaan Couch-to-5k-appia!
23.9.2013
Askel 2 ja itämainen tanssi
Haaveilin jo viime syksynä itämaisesta tanssista. Täällä kansalaisopisto järjestää alkeiskurssia, mutta vuosi sitten ei oikein jotenki aikataulut sopinu ja yhtäkkiä oliki ilmottautumispäivä ollu ja menny.
Mutta tänä vuonna sain jopa ilmottauduttua (tosin viikon myöhässä kröhöm) ja viime viikolla kävin ensimmäisellä tunnilla! Tänään oli siis toinen tunti, ja kivaa oli!
Hirveästi ei ole vielä tanssittu, eikä tuo kauhean urheilullista vielä tässä vaiheessa ole. Ensin pitää tottakai treenata tekniikka, jolla liikkeitä tehään. Viime viikolla keskityttiin lantion pyörittelyyn, tällä kertaa pyöriteltiin hartioita ja harjoteltiin perusaskeleita. Kuulostaa helpolta mutta on yllättävän vaikiaa! Vielä muutama kerta niin päästään tanssimaan kunnolla.
Itämainen tanssi on kuulemma hyväksi selälle, ja se onki se suurin syy miksi halusin tätä alkaa harrastamaan. Mulla on varsinki yläselkä aika kovilla, ku on tuota rintavarustusta sen verran enempi. Helpompi tässä vaiheessa alkaa tekemään jotakin asian eteen kuin oottaa muutama vuosi ja olla selkävaivanen kolmekymppinen.
Nyt on ainaki tosi hyvä fiilis itämaisesta tanssista. Katotaan miten pärjään sitte ku alkaa tulla vaikeampia juttuja. Mulla on nimittäin ihan uskomattoman huono koordinaatiokyky ja ainaki kaksi vasenta jalkaa. :D Raportoin edistyksestä!
Mutta tänä vuonna sain jopa ilmottauduttua (tosin viikon myöhässä kröhöm) ja viime viikolla kävin ensimmäisellä tunnilla! Tänään oli siis toinen tunti, ja kivaa oli!
Hirveästi ei ole vielä tanssittu, eikä tuo kauhean urheilullista vielä tässä vaiheessa ole. Ensin pitää tottakai treenata tekniikka, jolla liikkeitä tehään. Viime viikolla keskityttiin lantion pyörittelyyn, tällä kertaa pyöriteltiin hartioita ja harjoteltiin perusaskeleita. Kuulostaa helpolta mutta on yllättävän vaikiaa! Vielä muutama kerta niin päästään tanssimaan kunnolla.
Itämainen tanssi on kuulemma hyväksi selälle, ja se onki se suurin syy miksi halusin tätä alkaa harrastamaan. Mulla on varsinki yläselkä aika kovilla, ku on tuota rintavarustusta sen verran enempi. Helpompi tässä vaiheessa alkaa tekemään jotakin asian eteen kuin oottaa muutama vuosi ja olla selkävaivanen kolmekymppinen.
Nyt on ainaki tosi hyvä fiilis itämaisesta tanssista. Katotaan miten pärjään sitte ku alkaa tulla vaikeampia juttuja. Mulla on nimittäin ihan uskomattoman huono koordinaatiokyky ja ainaki kaksi vasenta jalkaa. :D Raportoin edistyksestä!
22.9.2013
Siis mitä? Pipokelit?!
Nyt ei voi sanoa muutako huhhuh! Pääsin seittemältä yövuorosta ja ku tätä virtaa tuntuu jostaki riittävän, niin päätin lähteä koiran kans kävelylle. Monesti ku meinaa mennä vaan sängyssä pyörimiseksi jos yrittää suoraan nukkumaan. Liikaa energiaa ja liikaa kaikkia ajatuksia surisemassa päässä ja sitte sitä huomaa että kello on yheksän ja makaat edelleen sängyssä miettimässä että jäiköhän jotaki kuitenki tekemättä. Joskus ennenkin tullu hetken mielijohteesta lähettyä aamukävelylle töistä päästessä.
Ulkona oli ihan mieletön keli! Keltasia lehtiä joka paikassa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihanan raikas ja kirpsakka keli. Pipokeli! Ei haitannu yhtään että jouduin reilusti yli puolet lenkistä roudaamaan koirankakkapussia kädessä ku reitille ei sattunu yhtäkään roskista. Eikä haitannu että oma pipo oli hukassa ja jouduin lainaamaan H:n pipoa joka ei istunu mitenkäänpäin. Eikä haitannu ettei kuulokkeet ollukaan tuulitakin taskussa niinku muistelin ja "jouduin" kävelemään kaikessa hiljaisuudessa ajatuksiin eksyneenä.
Ainoa miinuspuoli tässä oli se, että ennen kaheksaa tuossa reitillä mitä pitkin mentiin käy ihan hillitön kuhina! Pyöräilijöitä suhasi varmaan parikymmentä ohi. Ja ku tämä pöljä koira osaa kävellä vaan "väärällä" puolella tietä, eli vasemmassa reunassa, niin oltiin vähä tien tukkona.
Niin ja se eilinen jumppa tosiaanki tuntuu. Pylly jumissa vaikka venyttelin!
Nyt vähä raejuustoa koneeseen näin aamupalana ja unille.
Ulkona oli ihan mieletön keli! Keltasia lehtiä joka paikassa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihanan raikas ja kirpsakka keli. Pipokeli! Ei haitannu yhtään että jouduin reilusti yli puolet lenkistä roudaamaan koirankakkapussia kädessä ku reitille ei sattunu yhtäkään roskista. Eikä haitannu että oma pipo oli hukassa ja jouduin lainaamaan H:n pipoa joka ei istunu mitenkäänpäin. Eikä haitannu ettei kuulokkeet ollukaan tuulitakin taskussa niinku muistelin ja "jouduin" kävelemään kaikessa hiljaisuudessa ajatuksiin eksyneenä.
Ainoa miinuspuoli tässä oli se, että ennen kaheksaa tuossa reitillä mitä pitkin mentiin käy ihan hillitön kuhina! Pyöräilijöitä suhasi varmaan parikymmentä ohi. Ja ku tämä pöljä koira osaa kävellä vaan "väärällä" puolella tietä, eli vasemmassa reunassa, niin oltiin vähä tien tukkona.
Niin ja se eilinen jumppa tosiaanki tuntuu. Pylly jumissa vaikka venyttelin!
Nyt vähä raejuustoa koneeseen näin aamupalana ja unille.
Askel 1 ja Nike Training Club
Ensimmäisen kerran tutustuin Nike Training Clubiin alkukesästä, jolloin siitä oli jossain lehdessä juttua. Siitä innostuneena päätin että nyt lähtee (ei lähteny) ja latasin sovelluksen omaan iFööniini ja kokeilin. Ja voi jumaleissön sitä parin seuraavan päivän jumia minkä sain aikaan. :D
NTC on siis sovellus, jossa on valittavana joukko erilaisia ohjelmia joiden mukaan sitten jumppaillaan. Valittavana on 30 tai 45 minuutin ohjelmia, osaan tarvii painoja tai jotain muita välineitä, osaan ei tarvi mitään. Lisäksi on "erikoisvalmentajien" ohjelmia, joita avautuu lisää sitä mukaan kun sovellusta käyttää ja treeniminuutteja kertyy.
Kätevää on se, että jokaisesta tehtävästä liikkeestä löytyy lyhyt videopätkä, jossa näytetään vaihe vaiheelta miten se tehdään. Appi on kuitenki englanniksi, joten osaa liikkeistä ei nimestä tunnista.
Tänään siis käynnistin tuon ohjelman ensimmäistä kertaa sitten toukokuun alun. Huomasin että jopa helpoimmalla eli aloittelijatasolla ne treenit ei kyllä oo mitään löysäilyjä... 12 minuuttia treeniä ja oli pakko pitää tauko, pyyhkiä hikeä naamalta ja tankata vettä. Loppuun pääsin hampaat irvessä. Ehkä ne treenit helpottuu sitä mukaan kun oma elopaino vähenee?
Ai niin! Elopainosta puheenollen! Toissapäivänä kun ensimmäistä postausta kirjottelin, niin arvelin painavani 93 kiloa. Yllätys oli suuri ku kävin tänään puntarilla ja painoa oliki vaan 91,2 kiloa. Oon kevyempi ku luulinkaan!
Huomenna kyllä sattuuuuuuuu....
21.9.2013
Voihan vuorotyö
Vuorotyö ei todellakaan auta tässä yrityksessä. Eilisen pitkäksi venähtäneen illan (yön) jälkeen oli turha yrittää herätä aikasin aamulla reippailemaan. Heräsin vasta puoli kahdelta ja iltavuoro alkoi kolmelta, niin eipä siinä oikein kauheasti ehtinyt mitään tekemään. Pikaisesti koiran kanssa ulos ja se siitä. Nyt illallakaan en jaksa enää aktivoitua, kun olin kotona vasta puoli kahdeltatoista. Ei oikein huvita lauantaiyönä lähtiä seikkailemaan tuonne pimeille lenkkipoluille... Vaikka onki koira turvana.
Syömäpuoliki on ollu vähä sitä sun tätä. Aamupalan onnistuin kuitenkin tunkemaan kurkusta alas, vaikka useimmiten vastaheränneenä ei oikein tuo ruoka maistu. Murot menee yllättävän hyvin alas, ja uskottelen itelleni että Cheeriosit on suhteellisen terveellisiä (ainaki jos vertaa johonki sokerikuorrutettuihin muroihin).
Että ehkä tämä tästä. Huomenna vasta yövuoroon, niin ehtii jopa käymään kunnolla lenkillä kun heräilee iltapäivästä.
Syömäpuoliki on ollu vähä sitä sun tätä. Aamupalan onnistuin kuitenkin tunkemaan kurkusta alas, vaikka useimmiten vastaheränneenä ei oikein tuo ruoka maistu. Murot menee yllättävän hyvin alas, ja uskottelen itelleni että Cheeriosit on suhteellisen terveellisiä (ainaki jos vertaa johonki sokerikuorrutettuihin muroihin).
Että ehkä tämä tästä. Huomenna vasta yövuoroon, niin ehtii jopa käymään kunnolla lenkillä kun heräilee iltapäivästä.
20.9.2013
Askel 0 ja aloittamisen vaikeus
Eräänä aamuna neiti P. heräsi. Kirjaimellisesti.
Totesin että nyt loppuu tämä sohvaperunana eläminen, tämä vatsamakkaroiden jatkuva kasvattelu, tämä löysäily ja helppo elämä. Vaaka näyttää 93 kiloa. Ja se on paljon tämmöiselle alle 160 senttiselle pygmille. Tästä pitäisi lähteä, mutta miksi ja miten? Suunta nyt ainakin on selvillä: paino alas!
Miksi on kysymys, johon on helppo vastata. Haluan laihtua koska en enää jaksa seisomatyössä. Koska haluan naimisiin unelmieni miehen herra H:n kanssa ja näyttää kauniilta. Koska vaatekaupassa mikään ei sovi päälle. Koska haluan olla terveempi. Koska selkäni ja jalkani eivät kohta enää jaksa kannattaa tätä painoa. Koska haluan jaksaa tehdä elämässä enemmän.
Miten onkin sitten se hankalampi kysymys. Tiedän mitä haluan ja miksi haluan. Motivaatio, tuo kauan kadoksissa ollut ystäväni, on löytynyt jostakin ullakolta pölyttymästä. Niinpä laadinkin toimintasuunnitelman:
Totesin että nyt loppuu tämä sohvaperunana eläminen, tämä vatsamakkaroiden jatkuva kasvattelu, tämä löysäily ja helppo elämä. Vaaka näyttää 93 kiloa. Ja se on paljon tämmöiselle alle 160 senttiselle pygmille. Tästä pitäisi lähteä, mutta miksi ja miten? Suunta nyt ainakin on selvillä: paino alas!
Miksi on kysymys, johon on helppo vastata. Haluan laihtua koska en enää jaksa seisomatyössä. Koska haluan naimisiin unelmieni miehen herra H:n kanssa ja näyttää kauniilta. Koska vaatekaupassa mikään ei sovi päälle. Koska haluan olla terveempi. Koska selkäni ja jalkani eivät kohta enää jaksa kannattaa tätä painoa. Koska haluan jaksaa tehdä elämässä enemmän.
Miten onkin sitten se hankalampi kysymys. Tiedän mitä haluan ja miksi haluan. Motivaatio, tuo kauan kadoksissa ollut ystäväni, on löytynyt jostakin ullakolta pölyttymästä. Niinpä laadinkin toimintasuunnitelman:
- hanki salikortti ja mielekäs saliohjelma. Mielellään jollekin salille jolla on ryhmäliikuntaa. Sitoudu pidemmäksi aikaa kuin pariksi kuukaudeksi.
- käy koiran kanssa REIPPAILLA kävelylenkeillä! Ei sitä tavanomaista raahustamista laiskasti paikasta toiseen. Tavoite: kyetä juoksemaan koko lenkki ensi kesään mennessä (koska talvella en uskalla juosta.)
- hanki tunnukset jollekin sivustolle, jolla voi seurata omaa liikkumistaan. Ja pidä sitten kirjaa liikkumisesta. Ehkä joku jolle voi asettaa tavoitteen? "Niin ja niin monta askelta jäljellä tavoitteeseen X."
- syö terveellisemmin! Tavallista kotiruokaa, mutta enemmän salaattia ja kasviksia ja muuta terveellistä. Aamupalan syöminen täytyy opetella.
- suklaa kieltoon. Tämä on ehkä se hankalin kohta. Suklaa on ollut aina hyvä ystävä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä niin hyvä kuitenkaan.
- älä laske kaloreita. Kyllä se paino laskee kun syö terveellisesti ja liikkuu kunnolla, ilman turhaa kaloreitten kyttäämistä. Tiedän mikä on terveellistä ja mikä ei, joten osaan kyllä välttää ne kaloripommit ihan luonnostaan.
- älä kyttää puntaria. Ei se paino heti sillä sekunnilla lähde laskemaan, eikä auta joka päivä puntarilla juokseminen. Ehkä kerran kuussa vois olla hyvä tarkistella että miten menee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)