Askel 0 ja aloittamisen vaikeus

Eräänä aamuna neiti P. heräsi. Kirjaimellisesti.

Totesin että nyt loppuu tämä sohvaperunana eläminen, tämä vatsamakkaroiden jatkuva kasvattelu, tämä löysäily ja helppo elämä. Vaaka näyttää 93 kiloa. Ja se on paljon tämmöiselle alle 160 senttiselle pygmille. Tästä pitäisi lähteä, mutta miksi ja miten? Suunta nyt ainakin on selvillä: paino alas!

Miksi on kysymys, johon on helppo vastata. Haluan laihtua koska en enää jaksa seisomatyössä. Koska haluan naimisiin unelmieni miehen herra H:n kanssa ja näyttää kauniilta. Koska vaatekaupassa mikään ei sovi päälle. Koska haluan olla terveempi. Koska selkäni ja jalkani eivät kohta enää jaksa kannattaa tätä painoa. Koska haluan jaksaa tehdä elämässä enemmän.

Miten onkin sitten se hankalampi kysymys. Tiedän mitä haluan ja miksi haluan. Motivaatio, tuo kauan kadoksissa ollut ystäväni, on löytynyt jostakin ullakolta pölyttymästä. Niinpä laadinkin toimintasuunnitelman:

• hanki salikortti ja mielekäs saliohjelma. Mielellään jollekin salille jolla on ryhmäliikuntaa. Sitoudu pidemmäksi aikaa kuin pariksi kuukaudeksi.
• käy koiran kanssa REIPPAILLA kävelylenkeillä! Ei sitä tavanomaista raahustamista laiskasti paikasta toiseen. Tavoite: kyetä juoksemaan koko lenkki ensi kesään mennessä (koska talvella en uskalla juosta.)
• hanki tunnukset jollekin sivustolle, jolla voi seurata omaa liikkumistaan. Ja pidä sitten kirjaa liikkumisesta. Ehkä joku jolle voi asettaa tavoitteen? "Niin ja niin monta askelta jäljellä tavoitteeseen X."
• syö terveellisemmin! Tavallista kotiruokaa, mutta enemmän salaattia ja kasviksia ja muuta terveellistä. Aamupalan syöminen täytyy opetella.
• suklaa kieltoon. Tämä on ehkä se hankalin kohta. Suklaa on ollut aina hyvä ystävä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä niin hyvä kuitenkaan.
• älä laske kaloreita. Kyllä se paino laskee kun syö terveellisesti ja liikkuu kunnolla, ilman turhaa kaloreitten kyttäämistä. Tiedän mikä on terveellistä ja mikä ei, joten osaan kyllä välttää ne kaloripommit ihan luonnostaan.
• älä kyttää puntaria. Ei se paino heti sillä sekunnilla lähde laskemaan, eikä auta joka päivä puntarilla juokseminen. Ehkä kerran kuussa vois olla hyvä tarkistella että miten menee.

Kaiken kaikkiaan. Yritän laihtua ihan omin neuvoineni, ilman ihmedieettejä ja painonvartijoita ja kalorienkyttäystä. Syömällä vähemmän, mutta useammin ja terveellisesti. Liikkumalla. Muistamalla välillä nauttia elämästä. Ei pitäis olla niin vaikeaa, eihän? Sitten kun vain sais itteään niskasta kiinni ja aloitettua...