Jännän äärellä

Tänään olin jännän äärellä salilla. Olin lämmittelemässä juoksumatolla, kun aattelin kokeilla taas sitä matolla juoksemista. Vaikka se on ärsyttävää ja tylsää ja puuttuu vauhdin tuntu ja kaikki se mikä tekee juoksemisesta mahtavaa. Kokeilin silti. Kävelin ensin pari minuuttia ja sitten laitoin lisää vauhtia koneeseen.

Yhtäkkiä olikin kulunut 8 minuuttia ja juoksin edelleen. Tai no, ei sitä tahtia varmaan kukaan muu juoksemiseksi sano. :D Hölkyttelin enemmänki. Ja siinä sitte ku havahduin jostain pääkopan perukoilta takasin todellisuuteen, niin ihmettelin siinä vaan. Sitä että en oo moneen viikkon ottanu juoksuaskelta, kun ei tosiaan se matolla juokseminen nappaa ja oon näköjään liian neiti talvijuoksuu. Ja kuitenki hipsuttelin sen 8 minuuttia menemään ilman ongelmia. Ja oisin varmaan hipsutellu pitempäänki, ellen ois yhtäkkiä tullu hirveän tietoseksi ympäristöstäni ja siitä että joku näkee ku hipsutan siinä juoksumatolla ja vieressä joku super-sporttivartti juoksee ihan täysiä. Mikä on sinänsä kummallista, sillä en oo aikasemmin tuntenu salilla sitä, mutta mua hävetti yhtäkkiä hulluna juosta siinä ja sitte menin vaan pois.


Kyykätessä koin toisen ahaa-elämyksen. Joku toinen penkkipunnersi vieressä ja oli laittanu siihen itelleen niitä pieniä painoja hirveästi, vaikka saman asian ois ajanu yks vähä isompi paino. Jouduin siis puhumaan kanssatreenaajalle, miehelle vieläpä (kamalaa), ja kysyin että tarviikohan se vielä pitkäänki 2,5 kilon painoa. Koska kyykkään hurjalla 15 kilolla tällä hetkellä, ja tarvitsin kaksi niitä 2,5 kilon painoja. Se sitte tuumasi, että ota vaan se paino siitä. Ja katto ku latasin mun pienet painot siihen kyykkäyshärveliin (semmonen missä se tanko liikkuu ylös-alas vähä niinkö kiskoa pitkin. Mikähän sen nimi on?).

Ja sillon se tuli se toinen ahaa-elämys. Nimittäin eihän se oo 15 kiloa mitä pukkaan sieltä maasta ylöspäin, vaan 105 kiloa. Pitäähän mun puskea itteniki ylös sieltä kyykystä, eikä pelkästään niitä painoja. Ja siitä tuli hyvä mieli, ei siksi että oon niin iso, vaan siksi että mä kuitenki pystyn kyykkäämään sen 15 kertaa, vaikka viimisellä kerralla tuntuuki että kuolen. Vaikka jalat täriseeki, niin nostan sen oman ruhoni 15 kertaa kyykystä ylös. Enkä pelkästään sitä, vaan vähä lisääki.

Aamusali

Kappas, oon elossa vielä! Pieni blogihiljaisuus, hupsista.

Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.

Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.

Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.

Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.

Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.

Lokakuun haasteen yhteenveto ja vähän löpinää

Mulla oli lokakuulle 3 haastetta: hissittömyys, eväiden ottaminen töihin ja herkuttomuus.

Hissittömyys suju aluksi ihan hyvin, mutta sitte jossain puolessa välissä kuukautta aloin taas ajelemaan sillä hissillä. H menee aina sillä kuitenki, niin sitte kauppareissuilta ja muilta tullessa tuli vaan mentyä sen kans. Yksin ollessa ja varsinki lenkiltä tullessa käytin kyllä niitä portaita. Jos muistin. :D Ei siis menny ehkä ihan niin ku aattelin. Minä laiskamato oon totuttanu itteni siihen hissillä ajeluun niin hyvin, että pitäis varmaan muuttaa johonki hissittömään taloon, ettei tulis sitä käytettyä.

Eväitten kans meni huomattavasti paremmin ku tuon hissin kans. Muistin ottaa evääksi rahkaa, salaattia tai jotain muuta kevyttä sillon ku olin yövuorossa. Pariin iltavuoroon en ottanu eväitä, koska ei ollu kotona edellisen päivän jämiä ja kaipasin kuitenki jotaki vähä rahkaa tukevampaa. Sillon tein sitten itelleni kanan fileepihvejä ja wokkivihanneksia, jotka bongasin pakkasesta yhtenä kauniina päivänä ettiessäni ruokiin normaalisti käytettävää vihannessekotusta. Kerran tosin sorruin ja tein hampparin. :(

Herkuttomuus on ollu vähä niin ja näin. Ensin meni hyvin, mutta sitte iski meltdown ja tuli mässyteltyä. Sen jälkeen skarppasin, mutta tunnustan syöneeni mm. eilen juustonaksuja. Ja mahdollisesti vähä suklaata. Hyi minua.

Marraskuun haaste on vielä mietinnässä. Nyt on vielä menossa jo kolmatta viikkoa tuo liikuntaspurtti, jossa oon aaaaaaika paljo miinuksella. Ekalla viikolla liikuin sen 3 tuntia, tokalla viikolla 3 tuntia 42 minuuttia, eli niistä tulee yhteensä 6 tuntia 42 minuuttia. Oon siis kahessa viikossa onnistunu raapimaan kasaan yhen viikon spurttimäärän. Plää. Töissä on kuitenki ollu aika kiirettä, ku on ollu pari pidempää sairaslomaa, joita on pitäny paikkailla.

Juustonaksuja hain tosiaan eiliseen rapulaani. Oltiin keskiviikkona tyttöjen kans liikenteessä, ku kerranki oli kaikilla vapaata. Piti lähteä vaan pikasesti käymään, mutta toisin kävi ja olin kotona aamuviideltä. Mulla on alkoholinkäyttö ollu aika vähällä koko vuoden ja vielä vähemmällä tässä viimiset pari kuukautta, joten olotila oli aika mahtava eilen aamulla. Sitä lievittämään hain kokista (<3 br="" ennen="" ett="" h="" heit="" ihan="" in="" j="" ja="" juustonaksuja.="" kaappiin="" kaivannu="" keitti="" kerralla="" kevyesti="" koko="" kourallista="" lis="" n="" naamariin="" naksuja="" ne="" niist="" niit="" oisin="" olo="" oottamaan="" p="" paha="" pari="" pussin="" rkytt="" roskiin.="" s="" si="" sitte="" ssy="" sy="" tai="" tuli="" v="" vet="" viel="">

Hermostuttaa

Huomenna ois punnitus. Oon aika taitavasti sabotoinu itteäni tossa viime viikolla, ku oon löhönny sohvalla ja vetäny herkkuja. Oloki on aika turpea verrattuna viime viikon maanantaihin. Hirvittää että puntari näyttää täsmälleen samaa ku kuukausi sitte.

Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.

Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.

Olo niinkö tällä kissalla

Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!

Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.

Tämä viikko

...on ollu melkosta pyllymäkeä. Oon ollu tavallista väsyneempi, johtuen ehkä siitä 6 päivän työputkesta minkä tein. Keskiviikkona iski pieni burnout tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. Oon räpiny jotenkuten eteenpäin ja selvinny jo pahimman ohi. Kuulin nimittäin että mulla on ens kuun alussa mahollisuus pitää kaks viikkoa palkatonta vapaata ja aion tarttua tilaisuuteen. H:lla on lomat pitämättä kesältä niin se vois ehkä kans saada siihen vapaata, niin voitais yhessä mennä käymään jossaki.

Tulis muutenki hyvään saumaan se pieni hermoloma, sen jälkeen onki eessä työpaikan vaihto, uuden hotellijärjestelmän opetteleminen ja sesonki, joka jatkuuki sitte pääsiäiseen asti. Huhhuh.

Liikkumiset ja syömisten miettimiset jätin tältä viikolta suosiolla pois. Aattelin että ku muutenki stressaan niin miksi alkaa niistä repimään vielä lisää stressiä. Sen sijaan oon tehny kivoja juttuja, just sillon ku on siltä tuntunu. Oon siis käyny itämaisessa tanssissa ja zumbassa ja kävelyllä H:n ja koiran kans. C25k:n juoksut jätin pois, mutta ens viikolla lähtee sitte taas ne pyörimään.

Liikuntaspurttiki on jääny ihan täysin tältä viikolta. Saa seuraavat pari viikkoa sitte liikkua vähä enemmän. 6 tuntia viikossa tai 24 tuntia neljässä viikossa, ja tämän viikon tulos on huimat 3 tuntia. Tämä lähti siis aivan mahtavasti käyntiin.

Tunnustan syöneeni viikon aikana jäätelöä, pitsaa ja suklaata. Onnistuin kuitenki hillihtemään itteäni enkä vetäny koko pitsaa kerralla. Tai sitä litran jäätelöpönikkää. Suklaata saatoin vahingossa napsia vähä enemmän ku oli tarkotus. Maanantaina sitte taas ryhtiliike.

Voihan ketutus

Mulla on vaan ärsyttäny koko viikon. Räyh!

Maanantaina ärsytti ku jouduin jättämään itämaisen tanssin väliin. Mulla oli yövuoro ja heräsin ihan liian aikasin aamulla, joten meinasin nukkua ennen töihin menoa. Eli just sillon itämaisen tanssin aikaan. Noh. Ois ollu ihan sama mennä sinne tanssimaan, ku en saanu nukuttua, meni vaan pyörimiseksi koko homma.

Tiistaina ärsytti ku kävin juoksemassa ja lenkiltä tultua tuntu siltä että oisin voinu lähtiä uuestaan. Eli toisin sanoen löysäilin. Ärsytti! Oisin päässy pitemmälle ja lujempaa, mutta ei!

Keskiviikkona ärsytti ku oli tarkotus mennä salille, mutta en sitte ehtinykään. Ku päätin mennä käymään tyttöjen kans kahvilla. Oishan se pitäny tietää ettei se oo mikään lyhyt reissu. :D Olin kotona vasta kuuelta, sitte tiskaamaan ja laittamaan ruokaa ja syömään ja sitte kello oliki jo varttia vaille kaheksan. Sali menee ysiltä kiinni eikä heti syömisen jälkeen viihti lähteä repimään. Ois pitäny kattoa kelloa siellä kaupungilla pyöriessä.

Torstaina meinasi vähä ärsyttää, ku oli kurja keli. Mutta sitte paisto aurinko ja menin lenkille ja sitte ei enää ärsyttäny.

Perjantaina ei ärsyttäny ja olin hämmästyny. Oli ihan kiva päivä, kerranki aamuvuoro ja sen jälkeen kävin salilla ja uimassa. Mulla on ollu tapana ottaa "jälkilämmöt" salitreenin jälkeen, eli jonku  15-20 minuuttia polkea pyörällä tai kävellä juoksumatolla, niin tällä kertaa päätin ottaa ne jälkilämmöt altaassa.

Tänään on lauantai ja ärsyttää ku heräsin ja yrittää tulla flunssa! Ei oo nenä tukossa, mutta on semmonen tukkonen olo. Oisin halunnu mennä lenkille tänään, mutta pitää varmaan jättää se välistä tänään ja kattoa mihin suuntaan tämä etenee. Ärsyttää, en halua olla flunssassa! Lähteny niin hyvin tämä liikkuminen käyntiin, oon saanu luotua jonkunäköstä treenirytmiä, enkä haluais keskeyttää sitä nyt. Sitte on taas hankala alottaa uuestaan.

Vapaapäivät

Mulla on ollu harvinainen viikko, kun alkuviikosta oli kaks työpäivää ja loppuviikko on vapaata. Harvinaista herkkua, joten oon nyt sitte koittanu nauttia tästä. Oon alalla joka on kovin sesonkiluontoinen ja sesongin alkuun on pari kuukautta. Pitää nauttia ja rentoutua vielä ku ehtii!

Liikunnallisesti ei oo kauheasti tapahtunu tällä viikolla. Oon käyny kahdella aamulenkillä c25k:n tahtiin. Viikonlopuksi lähetään H:n kotipaikkakunnalle ja siellä käyn sitte sen viimisen c25k:n. Ja maanantaina meen tutustumaan tuohon viereiselle salille, jännittää!

Aattelin esitellä tässä nyt parin päivän syömisiä, ihan kuvien kera! Tai ihan kaikesta ei oo, mutta muutama kuva kuitenki!

Eilen herkuttelin aamupalaksi joskus n. klo 10 tiikerikakkua. H oli juonu kaiken maidon joten improvisoin ja korvasin sen maustamattomalla jugurtilla. Siitä ja ehkä pikkusen liian pitkästä paistoajasta johtuen tuli aika paksua ja kuivaa tavaraa, ja tuhtia! Keskellä oli semmonen ihana kostea kohta ja se oli tästä kyllä paras. Täytyy ens kerralla paistaa vähä vähemmän aikaa, jos se ois sitte herkkua koko matkan! Tällä pysy kyllä nälkä hyvin poissa.

 Kolmen jälkeen alko tulla pieni hiuko, joten päätin välipalastella. Välipalaksi söin rahkaa, ananasmurskaa, persikkaa ja mandariinilohkoja (purkista kaikki). Herrrrkkua, varsinki ku viikonloppua varten tyhjentelin jääkaappia ja nakkasin kaikki loput hedelmät mitä siellä oli tuohon sekaan.

 

Iltaruoka syötiin kuuden jälkeen, makaronilaatikkoa täysjyvämakaronista. Salaatti puuttu (samoin kuva), mutta ei ollu salaattivärkkejä jääkaapissa eikä viihtitty lähteä hakemaan, ei oltais kuitenkaan saatu sitä kaikkea salaattia tuhottua ennen reissuun lähtöä. Makaronilaatikon kaveriksi otin kaks FinnCrispin pikkuhapankorppua juustolla ja keittokinkulla. :( En ois tarvinnu, muttako H otti niin... Teki mieli.

Iltapalaksi söin viipaleen Lidlin täysjyväsiemenleipää juustolla ja kinkulla.

Tänään heräilin puoli ysiltä, söin banaanin ja lähin aamulenkille. Lenkin jälkeen saunaan ja saunan jälkeen kokkailin aamupalaksi banaanipannukakkuja. Päällä plöräys H:n äidin tekemää ihanaa vähäsokerista mansikkahilloa. NAM! Haaveilen blenderistä, ilman sitä ei saa ihanan tasasta taikinaa. Syödessä tullee semmosia kaurahiutalekohtia. Mutta herkkua on silti!

 

Ennen reissuun lähtöä syön varmaan eineshampurilaisen (hyi minua), mutta se on ainoa ruoka mitä meillä on jääkaapissa tällä hetkellä. Matkaan menee kuitenki nelisen tuntia, niin ettei ihan pärjää nuilla pannareilla sinne iltaseittemään.

Että semmosta! Ens viikolla sitte itteä niskasta kiinni ja enemmän sitä salaattia ja rahkaa ja vähemmän leipää.

PS. On muuten yllättävän vaikeeta tämä hissittömyys! Kuitenki vuoden tottunu ajamaan tuolla hissillä ylös-alas, niin täytyy oikein keskittyä. Pari kertaa oon menny hissillä alas, ku oon kerenny kutsua sen ja sitte muistanu että AINIIN, enkä oo enää kehannu lähtiä portaisiin. :D Mutta ylöspäin oon ihan hyvin muistanu tulla portaita pitkin. Hyvä minä!

Lenkkipolku

Tänään kävin aamulenkillä ja sen jälkeen ihanan rentouttavassa saunassa! Nam. Unohtu venyttely, ku koira oli niin kakkanen, että se piti pestä. Ja sitte samalla kömmein saunan lämpöön. Nyt sen kyllä sitte tunteeki, että jäi ne venyttelyt välistä... Noooh. Kerrankos sitä.

Täytyis alkaa ettimään uutta lenkkireittiä. Nyt on siis sen c25k:n toinen viikko menossa ja tuo mun tavanomainen reitti alkaa käydä lyhyeksi. Se on vaan niin mukava, ku se lähtee tästä ihan kotiovelta. Siinä on hyvä fiilis juoksennella ku se on semmonen pyörätie metikössä. Ja tasanen, ei oo ku yks erittäin loiva mäki.

Mutta se on aivan liian lyhyt! Ei siitä saa viittä kilometriä tekemälläkään. Ellen sitte juokse sitä eestaas. :D Ennemmin ettisin kyllä jonku toisen reitin, tulis vaihteluaki välillä. Se on tosin helpommin sanottu ku tehty. Asutaan melko lähellä keskustaa ja haluaisin lenkkeillä jossain muualla ku liikenteen seassa. Ja toisekseen haluaisin ettei se oo kauhean mäkinen, mikä on se toinen ongelma. Tässä kaupungissa ku ei tunnu olevan tasasta kohtaa missään!

Huomisen vapaapäivän aion siis käyttää uuden lenkkipolun ettimiseen JA salikortin hommaamiseen!

Lokakuun haaste

Huomenna alkavan lokakuun kunniaksi laadin itelleni haasteen! Moniosaisen haasteen. Näistä ois riittäny useammalleki kuukaudelle, mutta nämä on semmosia juttuja joihin haluan tarttua nyt heti aluksi. Katotaan miten käy!

Hissitön lokakuu: Kävelen portaita pitkin tänne meijän kämpälle kerrokseen ja muutenkin joka paikkaan, jos vaan portaita pääsee. Sallin kaksi poikkeusta: jos oon menossa johonki tärkeään juttuun enkä halua olla lähmänen (hikoilen tosi helposti) ja jos mulla on enemmän kannettavaa ko kaks kauppakassia. Tai sitte laitan kassit hissiin ja meen ite portaita. :D

Eväät töihin -lokakuu: Teen joka päivälle töihin jonku kevyen evään. Rahkaa ja hedelmiä, salaattia, tuorepuuroa, jotain mikä EI oo rasvakeittimen kautta käytettyä. Niinku suurin osa töissä saatavilla olevasta ruuasta.

Ja sitte viimisenä se vaikein. Herkuton lokakuu! Just voitin yhen myyntikilpailun töissä ja sain palkinnoksi laatikon Milky Waytä. Ja kaveri diilasi Haaparannalta pingviinikarkkeja. Mutta näistä huolimatta aion olla kuukauden syömättä herkun herkkua. Minä, suklaahamsteri. Tästä tullee niin vaikiaa. En varmaan voi mennä yksin kauppaan ollenkaan, ku sillon tulee helposti napattua jotaki pientä. H:n kanssa ku menee niin on helpompi välttää kiusausta.

Rikkipoikkiväsy

Mulla on ollu nyt kaks yövuoroa ja oon ihan poikki! Vielä ens yönä pitäis jaksaa valvoa ja olla muka reippaana töissä. Pelkkä ajatuski tuntuu aika hirveältä.

Tämän yövuoroilun seurauksena mulla on menny syömisrytmi ihan sekasin. Ja se ruokaki on vähä mitä on. Oon kuitenki ylpeä itestäni, että oon pysyny lujana ja vieny omat eväät töihin. Ois niin paljo helpompaa vaan napata sieltä jotaki nopeaa, niinkö vaikka kanakori tai mozzarellatikkuja tai panineja tai jotain muuta hiilaripitosta mättöä.

Pitäis lähteä lenkille, ois vielä se c25k:n ekan viikon kolmas päivä tekemättä. Piti käyä jo eilen, mutta sillon väsytti ja päätin pitää välipäivän, ku perjantaina käytiin aamu-uinnilla. Tänään sitte väsyttää vielä enemmän ku eilen!

Onneksi on uuet ihanat lenkkarit, niin jos niistä sais vähä energiaa.

Voihan vuorotyö

Vuorotyö ei todellakaan auta tässä yrityksessä. Eilisen pitkäksi venähtäneen illan (yön) jälkeen oli turha yrittää herätä aikasin aamulla reippailemaan. Heräsin vasta puoli kahdelta ja iltavuoro alkoi kolmelta, niin eipä siinä oikein kauheasti ehtinyt mitään tekemään. Pikaisesti koiran kanssa ulos ja se siitä. Nyt illallakaan en jaksa enää aktivoitua, kun olin kotona vasta puoli kahdeltatoista. Ei oikein huvita lauantaiyönä lähtiä seikkailemaan tuonne pimeille lenkkipoluille... Vaikka onki koira turvana.

Syömäpuoliki on ollu vähä sitä sun tätä. Aamupalan onnistuin kuitenkin tunkemaan kurkusta alas, vaikka useimmiten vastaheränneenä ei oikein tuo ruoka maistu. Murot menee yllättävän hyvin alas, ja uskottelen itelleni että Cheeriosit on suhteellisen terveellisiä (ainaki jos vertaa johonki sokerikuorrutettuihin muroihin).

Että ehkä tämä tästä. Huomenna vasta yövuoroon, niin ehtii jopa käymään kunnolla lenkillä kun heräilee iltapäivästä.

Askel 0 ja aloittamisen vaikeus

Eräänä aamuna neiti P. heräsi. Kirjaimellisesti.

Totesin että nyt loppuu tämä sohvaperunana eläminen, tämä vatsamakkaroiden jatkuva kasvattelu, tämä löysäily ja helppo elämä. Vaaka näyttää 93 kiloa. Ja se on paljon tämmöiselle alle 160 senttiselle pygmille. Tästä pitäisi lähteä, mutta miksi ja miten? Suunta nyt ainakin on selvillä: paino alas!

Miksi on kysymys, johon on helppo vastata. Haluan laihtua koska en enää jaksa seisomatyössä. Koska haluan naimisiin unelmieni miehen herra H:n kanssa ja näyttää kauniilta. Koska vaatekaupassa mikään ei sovi päälle. Koska haluan olla terveempi. Koska selkäni ja jalkani eivät kohta enää jaksa kannattaa tätä painoa. Koska haluan jaksaa tehdä elämässä enemmän.

Miten onkin sitten se hankalampi kysymys. Tiedän mitä haluan ja miksi haluan. Motivaatio, tuo kauan kadoksissa ollut ystäväni, on löytynyt jostakin ullakolta pölyttymästä. Niinpä laadinkin toimintasuunnitelman:

• hanki salikortti ja mielekäs saliohjelma. Mielellään jollekin salille jolla on ryhmäliikuntaa. Sitoudu pidemmäksi aikaa kuin pariksi kuukaudeksi.
• käy koiran kanssa REIPPAILLA kävelylenkeillä! Ei sitä tavanomaista raahustamista laiskasti paikasta toiseen. Tavoite: kyetä juoksemaan koko lenkki ensi kesään mennessä (koska talvella en uskalla juosta.)
• hanki tunnukset jollekin sivustolle, jolla voi seurata omaa liikkumistaan. Ja pidä sitten kirjaa liikkumisesta. Ehkä joku jolle voi asettaa tavoitteen? "Niin ja niin monta askelta jäljellä tavoitteeseen X."
• syö terveellisemmin! Tavallista kotiruokaa, mutta enemmän salaattia ja kasviksia ja muuta terveellistä. Aamupalan syöminen täytyy opetella.
• suklaa kieltoon. Tämä on ehkä se hankalin kohta. Suklaa on ollut aina hyvä ystävä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä niin hyvä kuitenkaan.
• älä laske kaloreita. Kyllä se paino laskee kun syö terveellisesti ja liikkuu kunnolla, ilman turhaa kaloreitten kyttäämistä. Tiedän mikä on terveellistä ja mikä ei, joten osaan kyllä välttää ne kaloripommit ihan luonnostaan.
• älä kyttää puntaria. Ei se paino heti sillä sekunnilla lähde laskemaan, eikä auta joka päivä puntarilla juokseminen. Ehkä kerran kuussa vois olla hyvä tarkistella että miten menee.

Kaiken kaikkiaan. Yritän laihtua ihan omin neuvoineni, ilman ihmedieettejä ja painonvartijoita ja kalorienkyttäystä. Syömällä vähemmän, mutta useammin ja terveellisesti. Liikkumalla. Muistamalla välillä nauttia elämästä. Ei pitäis olla niin vaikeaa, eihän? Sitten kun vain sais itteään niskasta kiinni ja aloitettua...