Lokakuun haaste

Huomenna alkavan lokakuun kunniaksi laadin itelleni haasteen! Moniosaisen haasteen. Näistä ois riittäny useammalleki kuukaudelle, mutta nämä on semmosia juttuja joihin haluan tarttua nyt heti aluksi. Katotaan miten käy!

Hissitön lokakuu: Kävelen portaita pitkin tänne meijän kämpälle kerrokseen ja muutenkin joka paikkaan, jos vaan portaita pääsee. Sallin kaksi poikkeusta: jos oon menossa johonki tärkeään juttuun enkä halua olla lähmänen (hikoilen tosi helposti) ja jos mulla on enemmän kannettavaa ko kaks kauppakassia. Tai sitte laitan kassit hissiin ja meen ite portaita. :D

Eväät töihin -lokakuu: Teen joka päivälle töihin jonku kevyen evään. Rahkaa ja hedelmiä, salaattia, tuorepuuroa, jotain mikä EI oo rasvakeittimen kautta käytettyä. Niinku suurin osa töissä saatavilla olevasta ruuasta.

Ja sitte viimisenä se vaikein. Herkuton lokakuu! Just voitin yhen myyntikilpailun töissä ja sain palkinnoksi laatikon Milky Waytä. Ja kaveri diilasi Haaparannalta pingviinikarkkeja. Mutta näistä huolimatta aion olla kuukauden syömättä herkun herkkua. Minä, suklaahamsteri. Tästä tullee niin vaikiaa. En varmaan voi mennä yksin kauppaan ollenkaan, ku sillon tulee helposti napattua jotaki pientä. H:n kanssa ku menee niin on helpompi välttää kiusausta.

Couch to 5k - viikko 1

Ensimmäinen viikko Couch to 5k-appin käyttöä takana! Joka päivänä oli sama ohjelma: ensin 5 minuutin alkulämmittely, 1 minuutti juoksua, 1,5 minuuttia kävelyä ja lopuksi 5 minuutin jäähdyttely. Vaikutti helpolta ja kevyeltä alulta. Otin matkaan erillisen askelmittarin, kun tuosta appista ei sitä löydy.

Päivä 1: Hirveällä innostuksella liikkeelle! Fiilis oli hyvä melkein koko lenkin ajan. Pari viimistä juoksuosuutta oli kyllä niin tervassa tarpomista, varsinki tokavikan aikana meinasin jo luovuttaa. Mutta hammasta purren painoin eteenpäin ja olihan se aika hyvä se fiilis ku kuulokkeista kuulu "workout complete"! Kyllähän sitä voi ihminen vaan olla rapakunnossa. Matkaa kerty 2,69 km ja askeleita 4050.

Päivä 2: Onneksi en kattonu ikkunasta ulos ennen liikkeelle lähtöä. Ulkona oli tuhnu keli, mutta koska huomasin sen vasta ulkona niin lähin kuitenki! Alkumatkasta tihutteli vettä, mutta onneksi se loppu aika pian. Oikea pohje oli jostain syystä jankissa, mutta aukes sitte ekan juoksuosuuden jälkeen. Ekana päivänä kenkä vähä hiersi jalkaa, ja mietein jo sillon että pitää varmaan uuet lähtiä hakemaan. Nyt pääsin puoleen väliin lenkkiä ja huomasin että molempiin jalkoihin sattuu. Vasemmassa jalassa on nyt mojova rakko, jippii. Oikeaan jalkaan tuli vaan vauvarakko. Rakkojen takia toisen päivän lenkki oli lyhyempi ku ekana päivänä. Matkaa kerty 2,41 km ja askeleita 3901.

Päivä 3: Hirveä väsy parin yövuoron jälkeen. Sänky houkutteli enemmän ku lenkkipolku, mutta revin itteni väkisellä liikkeelle. Olihan niitä uusia lenkkareita pakko testata, enkä halunnu venyttää tätä viimistä päivää ens viikon puolelle. Viikko on viikko, eikä mikkään puoltoista! Loppujen lopuksi oli hyvä ja kevyt fiilis juosta. Sain heti alussa hengityksestä kiinni ja kaks viimistä juoksuosuutta juoksin niin lujaa ku jaloista vaan pääsin! Matkaa kerty 2,72 km, askelmittari jäi kotiin niin ei oo askelista mitään hajua.

Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa viikkoa!

Rikkipoikkiväsy

Mulla on ollu nyt kaks yövuoroa ja oon ihan poikki! Vielä ens yönä pitäis jaksaa valvoa ja olla muka reippaana töissä. Pelkkä ajatuski tuntuu aika hirveältä.

Tämän yövuoroilun seurauksena mulla on menny syömisrytmi ihan sekasin. Ja se ruokaki on vähä mitä on. Oon kuitenki ylpeä itestäni, että oon pysyny lujana ja vieny omat eväät töihin. Ois niin paljo helpompaa vaan napata sieltä jotaki nopeaa, niinkö vaikka kanakori tai mozzarellatikkuja tai panineja tai jotain muuta hiilaripitosta mättöä.

Pitäis lähteä lenkille, ois vielä se c25k:n ekan viikon kolmas päivä tekemättä. Piti käyä jo eilen, mutta sillon väsytti ja päätin pitää välipäivän, ku perjantaina käytiin aamu-uinnilla. Tänään sitte väsyttää vielä enemmän ku eilen!

Onneksi on uuet ihanat lenkkarit, niin jos niistä sais vähä energiaa.

Rakkokoipi

Kävin vetämässä c25k:n kakkospäivän lenkin ja se ei menny kovin hyvin. Sain rakot kumpaanki jalkaan noista vanhoista lenkkareista. Pääsin paljo lyhyemmän matkan ko viime kerralla, ku en voinu juosta kovin kovaa koska rakot. Yritin olla aattelematta niitä, mutta ei onnistunu. Pakko mennä ostamaan uuet lenkkarit, muuten ei tuu mittään tästä.

Pieleen menneen lenkin jälkeen päätin tehä NTC:n 15 minuutin käsitreenin, eikä siitäkään oikein tullu mitään. Käet on ihan surkeassa kunnossa. Tosin tais olla vähä liikaa painojaki. H:lla on tommoset käsipainot, joihin voi ruuvailla levyjä kiinni, ne pelkät tangotki painaa 2 kg, ja sitte ko siihen länttäsee pienimmät painot päihin niin niistä tulee 4 kg painot. Pitäs varmaan ostaa itelle jotkut parin kilon painot, joilla alotella. Ku esim. tuota alla olevaa liikettä ei voi tehä pelkästään niillä tangoilla:

Että semmosta. Ärsyttää, ketuttaa.

Voiko päivä enää ihanammin alkaa?

No vois. Vaikka silleen, että se päivä EI ala neljältä aamuyöllä. Mikä ihme tämä yöheräily nyt oikein on? Kerta ei kroppa ja aivot halunnu enempää nukkua niin siirryin sohvalle kirjan kanssa oottelemaan että jos vaikka uni tulis. No eihän se tullu. Mutta sitte tuli idea!

Aamu-uinnille! Meillä ku on tuo uimahalli tuossa vähä päälle 100 metrin päässä. Siis minä, vesipetojen vesipeto, en oo käyny uimassa pitkään aikaan, en ees muista millon viimeksi. Miksi en oo keksiny tätä aikasemmin? Siellä minä sitte mummojen ja pappojen kanssa uiskentelin. Ärsytti vaan eräs mies, joka jostain syystä väkisellä halusi uida siinä hitaampien kuntouimareiden kaistalla, vaikka se ohitti joka kierroksella kaikki. Ja nopeampien kaistalla oli vaan yks uimari. Ois menny sinne kaahailemaan, mur.

Jäi kyllä mukavan  freessi ja energinen fiilis. Lähti päivä kunnolla käyntiin! Toivottavasti ens yönä sitte se uniki maistuis vähä enemmän. Hermo menee jos aina heräilee aamuyöllä.

Pikahehkutus

Tulin just lenkiltä! Seurasin sitä Couch to 5k-appia, ensimmäisen viikon ensimmäinen päivä takana. Mahtava fiilis! Jaksoin loppuun asti, vaikka tokavikalla juoksuosuudella tuntu että kuolema tulee. Hyvä minä!

Unettomuutta ja aamupuuroa

Siis mikä tämä on tämä juttu? Viime viikolla oli sama homma: yövuoroa seuraavana yönä herään jostain syystä neljän aikoihin yöllä ihan pirteänä, eikä enää nukuta. Yhtään. Siinä sitte kiva pyöriä sängyssä ja huokailla ja yrittää olla hiljaa, jotta H saa nukuttua kunnolla. Sillä ku kuitenki on se mukava säännöllinen työaika. Mulla ei oo IKINÄ aikasemmin ollu ongelmia nukkumisen kanssa, nukun aina helposti ja heräilemättä. Mutta nyt... Illalla kyllä väsytti hulluna ja nukahin heti ku sänkyyn pääsi. Ärsyttävää! Uni tuli taas vasta kun H lähti töihin, mutta onneksi viime kerrasta poiketen heräsin jo yhentoista aikaan. Viimeksi yöllisen unettomuuden iskiessä nukuin neljään asti iltapäivällä... Hups.

Siinä sängyssä sitten pyöriessä aloin haaveilla aamupuurosta. Siis minä, ihminen joka ei puuroa suostu syömään, ei vaikka kirveellä uhattaisiin. En oo ikinä tykänny puurosta, jotenki se sen koostumus ja suutuntuma on semmonen yök. :D Nyt kuitenki yöllä haaveilein ihanasta herkullisesta maitopuurosta ja olin ihan että mitä ihmettä. Nyt sitten tässä herättyäni päätin alkaa puuronkeittoon.

No eihän se menny ihan niinkö elokuvissa. Ensinnäki ihan minimaalisen puuroannoksen keittäminen on yllättävän vaikeaa jos ei omista pienen pientä kattilaa. Toisekseen 2,5 desiä maitoa ei tarvi ku hetken kuumalla levyllä että se alkaa kiehumaan. Mullahan tottakai kiehu se maito pohjaan... Onneksi oli teflonpohjanen kattila, joten kaivelin vaan sen pohjaanpalaneen kalvon irti ja roskiin ja puuronkeitto jatkuu. :D Ihan hyvää siitä tuli, ens kerralla pitää tehä vähä isompi annos. Tuli nimittäin aika säälittävä pikkuplörö lautasen pohjalle.

 Hetken päästä lenkkitossut jalkaan ja testaamaan Couch-to-5k-appia!

Askel 2 ja itämainen tanssi

Haaveilin jo viime syksynä itämaisesta tanssista. Täällä kansalaisopisto järjestää alkeiskurssia, mutta vuosi sitten ei oikein jotenki aikataulut sopinu ja yhtäkkiä oliki ilmottautumispäivä ollu ja menny.

Mutta tänä vuonna sain jopa ilmottauduttua (tosin viikon myöhässä kröhöm) ja viime viikolla kävin ensimmäisellä tunnilla! Tänään oli siis toinen tunti, ja kivaa oli!

Hirveästi ei ole vielä tanssittu, eikä tuo kauhean urheilullista vielä tässä vaiheessa ole. Ensin pitää tottakai treenata tekniikka, jolla liikkeitä tehään. Viime viikolla keskityttiin lantion pyörittelyyn, tällä kertaa pyöriteltiin hartioita ja harjoteltiin perusaskeleita. Kuulostaa helpolta mutta on yllättävän vaikiaa! Vielä muutama kerta niin päästään tanssimaan kunnolla.

Itämainen tanssi on kuulemma hyväksi selälle, ja se onki se suurin syy miksi halusin tätä alkaa harrastamaan. Mulla on varsinki yläselkä aika kovilla, ku on tuota rintavarustusta sen verran enempi. Helpompi tässä vaiheessa alkaa tekemään jotakin asian eteen kuin oottaa muutama vuosi ja olla selkävaivanen kolmekymppinen.

Nyt on ainaki tosi hyvä fiilis itämaisesta tanssista. Katotaan miten pärjään sitte ku alkaa tulla vaikeampia juttuja. Mulla on nimittäin ihan uskomattoman huono koordinaatiokyky ja ainaki kaksi vasenta jalkaa. :D Raportoin edistyksestä!

Siis mitä? Pipokelit?!

Nyt ei voi sanoa muutako huhhuh! Pääsin seittemältä yövuorosta ja ku tätä virtaa tuntuu jostaki riittävän, niin päätin lähteä koiran kans kävelylle. Monesti ku meinaa mennä vaan sängyssä pyörimiseksi jos yrittää suoraan nukkumaan. Liikaa energiaa ja liikaa kaikkia ajatuksia surisemassa päässä ja sitte sitä huomaa että kello on yheksän ja makaat edelleen sängyssä miettimässä että jäiköhän jotaki kuitenki tekemättä. Joskus ennenkin tullu hetken mielijohteesta lähettyä aamukävelylle töistä päästessä.

Ulkona oli ihan mieletön keli! Keltasia lehtiä joka paikassa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihanan raikas ja kirpsakka keli. Pipokeli! Ei haitannu yhtään että jouduin reilusti yli puolet lenkistä roudaamaan koirankakkapussia kädessä ku reitille ei sattunu yhtäkään roskista. Eikä haitannu että oma pipo oli hukassa ja jouduin lainaamaan H:n pipoa joka ei istunu mitenkäänpäin. Eikä haitannu ettei kuulokkeet ollukaan tuulitakin taskussa niinku muistelin ja "jouduin" kävelemään kaikessa hiljaisuudessa ajatuksiin eksyneenä.

Ainoa miinuspuoli tässä oli se, että ennen kaheksaa tuossa reitillä mitä pitkin mentiin käy ihan hillitön kuhina! Pyöräilijöitä suhasi varmaan parikymmentä ohi. Ja ku tämä pöljä koira osaa kävellä vaan "väärällä" puolella tietä, eli vasemmassa reunassa, niin oltiin vähä tien tukkona.

Niin ja se eilinen jumppa tosiaanki tuntuu. Pylly jumissa vaikka venyttelin!

Nyt vähä raejuustoa koneeseen näin aamupalana ja unille.

Askel 1 ja Nike Training Club

Ensimmäisen kerran tutustuin Nike Training Clubiin alkukesästä, jolloin siitä oli jossain lehdessä juttua. Siitä innostuneena päätin että nyt lähtee (ei lähteny) ja latasin sovelluksen omaan iFööniini ja kokeilin. Ja voi jumaleissön sitä parin seuraavan päivän jumia minkä sain aikaan. :D

NTC on siis sovellus, jossa on valittavana joukko erilaisia ohjelmia joiden mukaan sitten jumppaillaan. Valittavana on 30 tai 45 minuutin ohjelmia, osaan tarvii painoja tai jotain muita välineitä, osaan ei tarvi mitään. Lisäksi on "erikoisvalmentajien" ohjelmia, joita avautuu lisää sitä mukaan kun sovellusta käyttää ja treeniminuutteja kertyy.

Kätevää on se, että jokaisesta tehtävästä liikkeestä löytyy lyhyt videopätkä, jossa näytetään vaihe vaiheelta miten se tehdään. Appi on kuitenki englanniksi, joten osaa liikkeistä ei nimestä tunnista.

Tänään siis käynnistin tuon ohjelman ensimmäistä kertaa sitten toukokuun alun. Huomasin että jopa helpoimmalla eli aloittelijatasolla ne treenit ei kyllä oo mitään löysäilyjä... 12 minuuttia treeniä ja oli pakko pitää tauko, pyyhkiä hikeä naamalta ja tankata vettä. Loppuun pääsin hampaat irvessä. Ehkä ne treenit helpottuu sitä mukaan kun oma elopaino vähenee?

Ai niin! Elopainosta puheenollen! Toissapäivänä kun ensimmäistä postausta kirjottelin, niin arvelin painavani 93 kiloa. Yllätys oli suuri ku kävin tänään puntarilla ja painoa oliki vaan 91,2 kiloa. Oon kevyempi ku luulinkaan!

Huomenna kyllä sattuuuuuuuu....

Voihan vuorotyö

Vuorotyö ei todellakaan auta tässä yrityksessä. Eilisen pitkäksi venähtäneen illan (yön) jälkeen oli turha yrittää herätä aikasin aamulla reippailemaan. Heräsin vasta puoli kahdelta ja iltavuoro alkoi kolmelta, niin eipä siinä oikein kauheasti ehtinyt mitään tekemään. Pikaisesti koiran kanssa ulos ja se siitä. Nyt illallakaan en jaksa enää aktivoitua, kun olin kotona vasta puoli kahdeltatoista. Ei oikein huvita lauantaiyönä lähtiä seikkailemaan tuonne pimeille lenkkipoluille... Vaikka onki koira turvana.

Syömäpuoliki on ollu vähä sitä sun tätä. Aamupalan onnistuin kuitenkin tunkemaan kurkusta alas, vaikka useimmiten vastaheränneenä ei oikein tuo ruoka maistu. Murot menee yllättävän hyvin alas, ja uskottelen itelleni että Cheeriosit on suhteellisen terveellisiä (ainaki jos vertaa johonki sokerikuorrutettuihin muroihin).

Että ehkä tämä tästä. Huomenna vasta yövuoroon, niin ehtii jopa käymään kunnolla lenkillä kun heräilee iltapäivästä.

Askel 0 ja aloittamisen vaikeus

Eräänä aamuna neiti P. heräsi. Kirjaimellisesti.

Totesin että nyt loppuu tämä sohvaperunana eläminen, tämä vatsamakkaroiden jatkuva kasvattelu, tämä löysäily ja helppo elämä. Vaaka näyttää 93 kiloa. Ja se on paljon tämmöiselle alle 160 senttiselle pygmille. Tästä pitäisi lähteä, mutta miksi ja miten? Suunta nyt ainakin on selvillä: paino alas!

Miksi on kysymys, johon on helppo vastata. Haluan laihtua koska en enää jaksa seisomatyössä. Koska haluan naimisiin unelmieni miehen herra H:n kanssa ja näyttää kauniilta. Koska vaatekaupassa mikään ei sovi päälle. Koska haluan olla terveempi. Koska selkäni ja jalkani eivät kohta enää jaksa kannattaa tätä painoa. Koska haluan jaksaa tehdä elämässä enemmän.

Miten onkin sitten se hankalampi kysymys. Tiedän mitä haluan ja miksi haluan. Motivaatio, tuo kauan kadoksissa ollut ystäväni, on löytynyt jostakin ullakolta pölyttymästä. Niinpä laadinkin toimintasuunnitelman:

• hanki salikortti ja mielekäs saliohjelma. Mielellään jollekin salille jolla on ryhmäliikuntaa. Sitoudu pidemmäksi aikaa kuin pariksi kuukaudeksi.
• käy koiran kanssa REIPPAILLA kävelylenkeillä! Ei sitä tavanomaista raahustamista laiskasti paikasta toiseen. Tavoite: kyetä juoksemaan koko lenkki ensi kesään mennessä (koska talvella en uskalla juosta.)
• hanki tunnukset jollekin sivustolle, jolla voi seurata omaa liikkumistaan. Ja pidä sitten kirjaa liikkumisesta. Ehkä joku jolle voi asettaa tavoitteen? "Niin ja niin monta askelta jäljellä tavoitteeseen X."
• syö terveellisemmin! Tavallista kotiruokaa, mutta enemmän salaattia ja kasviksia ja muuta terveellistä. Aamupalan syöminen täytyy opetella.
• suklaa kieltoon. Tämä on ehkä se hankalin kohta. Suklaa on ollut aina hyvä ystävä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä niin hyvä kuitenkaan.
• älä laske kaloreita. Kyllä se paino laskee kun syö terveellisesti ja liikkuu kunnolla, ilman turhaa kaloreitten kyttäämistä. Tiedän mikä on terveellistä ja mikä ei, joten osaan kyllä välttää ne kaloripommit ihan luonnostaan.
• älä kyttää puntaria. Ei se paino heti sillä sekunnilla lähde laskemaan, eikä auta joka päivä puntarilla juokseminen. Ehkä kerran kuussa vois olla hyvä tarkistella että miten menee.

Kaiken kaikkiaan. Yritän laihtua ihan omin neuvoineni, ilman ihmedieettejä ja painonvartijoita ja kalorienkyttäystä. Syömällä vähemmän, mutta useammin ja terveellisesti. Liikkumalla. Muistamalla välillä nauttia elämästä. Ei pitäis olla niin vaikeaa, eihän? Sitten kun vain sais itteään niskasta kiinni ja aloitettua...