Vesipetona + ruoka-angsti

Vähemmän jäistä täällä H:n kotona, pyhpah. Kaikkea muuta. Tosissaan lenkkeily on siis edelleen katkolla. Pitäs vissiin käyä ostamassa nastat lenkkariin. Ärsyttää, ketuttaa. Räyh.

Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.

En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.

Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.

Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.

H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!

Lokakuun haasteen yhteenveto ja vähän löpinää

Mulla oli lokakuulle 3 haastetta: hissittömyys, eväiden ottaminen töihin ja herkuttomuus.

Hissittömyys suju aluksi ihan hyvin, mutta sitte jossain puolessa välissä kuukautta aloin taas ajelemaan sillä hissillä. H menee aina sillä kuitenki, niin sitte kauppareissuilta ja muilta tullessa tuli vaan mentyä sen kans. Yksin ollessa ja varsinki lenkiltä tullessa käytin kyllä niitä portaita. Jos muistin. :D Ei siis menny ehkä ihan niin ku aattelin. Minä laiskamato oon totuttanu itteni siihen hissillä ajeluun niin hyvin, että pitäis varmaan muuttaa johonki hissittömään taloon, ettei tulis sitä käytettyä.

Eväitten kans meni huomattavasti paremmin ku tuon hissin kans. Muistin ottaa evääksi rahkaa, salaattia tai jotain muuta kevyttä sillon ku olin yövuorossa. Pariin iltavuoroon en ottanu eväitä, koska ei ollu kotona edellisen päivän jämiä ja kaipasin kuitenki jotaki vähä rahkaa tukevampaa. Sillon tein sitten itelleni kanan fileepihvejä ja wokkivihanneksia, jotka bongasin pakkasesta yhtenä kauniina päivänä ettiessäni ruokiin normaalisti käytettävää vihannessekotusta. Kerran tosin sorruin ja tein hampparin. :(

Herkuttomuus on ollu vähä niin ja näin. Ensin meni hyvin, mutta sitte iski meltdown ja tuli mässyteltyä. Sen jälkeen skarppasin, mutta tunnustan syöneeni mm. eilen juustonaksuja. Ja mahdollisesti vähä suklaata. Hyi minua.

Marraskuun haaste on vielä mietinnässä. Nyt on vielä menossa jo kolmatta viikkoa tuo liikuntaspurtti, jossa oon aaaaaaika paljo miinuksella. Ekalla viikolla liikuin sen 3 tuntia, tokalla viikolla 3 tuntia 42 minuuttia, eli niistä tulee yhteensä 6 tuntia 42 minuuttia. Oon siis kahessa viikossa onnistunu raapimaan kasaan yhen viikon spurttimäärän. Plää. Töissä on kuitenki ollu aika kiirettä, ku on ollu pari pidempää sairaslomaa, joita on pitäny paikkailla.

Juustonaksuja hain tosiaan eiliseen rapulaani. Oltiin keskiviikkona tyttöjen kans liikenteessä, ku kerranki oli kaikilla vapaata. Piti lähteä vaan pikasesti käymään, mutta toisin kävi ja olin kotona aamuviideltä. Mulla on alkoholinkäyttö ollu aika vähällä koko vuoden ja vielä vähemmällä tässä viimiset pari kuukautta, joten olotila oli aika mahtava eilen aamulla. Sitä lievittämään hain kokista (<3 br="" ennen="" ett="" h="" heit="" ihan="" in="" j="" ja="" juustonaksuja.="" kaappiin="" kaivannu="" keitti="" kerralla="" kevyesti="" koko="" kourallista="" lis="" n="" naamariin="" naksuja="" ne="" niist="" niit="" oisin="" olo="" oottamaan="" p="" paha="" pari="" pussin="" rkytt="" roskiin.="" s="" si="" sitte="" ssy="" sy="" tai="" tuli="" v="" vet="" viel="">

Hermostuttaa

Huomenna ois punnitus. Oon aika taitavasti sabotoinu itteäni tossa viime viikolla, ku oon löhönny sohvalla ja vetäny herkkuja. Oloki on aika turpea verrattuna viime viikon maanantaihin. Hirvittää että puntari näyttää täsmälleen samaa ku kuukausi sitte.

Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.

Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.

Olo niinkö tällä kissalla

Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!

Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.

Tämä viikko

...on ollu melkosta pyllymäkeä. Oon ollu tavallista väsyneempi, johtuen ehkä siitä 6 päivän työputkesta minkä tein. Keskiviikkona iski pieni burnout tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. Oon räpiny jotenkuten eteenpäin ja selvinny jo pahimman ohi. Kuulin nimittäin että mulla on ens kuun alussa mahollisuus pitää kaks viikkoa palkatonta vapaata ja aion tarttua tilaisuuteen. H:lla on lomat pitämättä kesältä niin se vois ehkä kans saada siihen vapaata, niin voitais yhessä mennä käymään jossaki.

Tulis muutenki hyvään saumaan se pieni hermoloma, sen jälkeen onki eessä työpaikan vaihto, uuden hotellijärjestelmän opetteleminen ja sesonki, joka jatkuuki sitte pääsiäiseen asti. Huhhuh.

Liikkumiset ja syömisten miettimiset jätin tältä viikolta suosiolla pois. Aattelin että ku muutenki stressaan niin miksi alkaa niistä repimään vielä lisää stressiä. Sen sijaan oon tehny kivoja juttuja, just sillon ku on siltä tuntunu. Oon siis käyny itämaisessa tanssissa ja zumbassa ja kävelyllä H:n ja koiran kans. C25k:n juoksut jätin pois, mutta ens viikolla lähtee sitte taas ne pyörimään.

Liikuntaspurttiki on jääny ihan täysin tältä viikolta. Saa seuraavat pari viikkoa sitte liikkua vähä enemmän. 6 tuntia viikossa tai 24 tuntia neljässä viikossa, ja tämän viikon tulos on huimat 3 tuntia. Tämä lähti siis aivan mahtavasti käyntiin.

Tunnustan syöneeni viikon aikana jäätelöä, pitsaa ja suklaata. Onnistuin kuitenki hillihtemään itteäni enkä vetäny koko pitsaa kerralla. Tai sitä litran jäätelöpönikkää. Suklaata saatoin vahingossa napsia vähä enemmän ku oli tarkotus. Maanantaina sitte taas ryhtiliike.

Vapaapäivät

Mulla on ollu harvinainen viikko, kun alkuviikosta oli kaks työpäivää ja loppuviikko on vapaata. Harvinaista herkkua, joten oon nyt sitte koittanu nauttia tästä. Oon alalla joka on kovin sesonkiluontoinen ja sesongin alkuun on pari kuukautta. Pitää nauttia ja rentoutua vielä ku ehtii!

Liikunnallisesti ei oo kauheasti tapahtunu tällä viikolla. Oon käyny kahdella aamulenkillä c25k:n tahtiin. Viikonlopuksi lähetään H:n kotipaikkakunnalle ja siellä käyn sitte sen viimisen c25k:n. Ja maanantaina meen tutustumaan tuohon viereiselle salille, jännittää!

Aattelin esitellä tässä nyt parin päivän syömisiä, ihan kuvien kera! Tai ihan kaikesta ei oo, mutta muutama kuva kuitenki!

Eilen herkuttelin aamupalaksi joskus n. klo 10 tiikerikakkua. H oli juonu kaiken maidon joten improvisoin ja korvasin sen maustamattomalla jugurtilla. Siitä ja ehkä pikkusen liian pitkästä paistoajasta johtuen tuli aika paksua ja kuivaa tavaraa, ja tuhtia! Keskellä oli semmonen ihana kostea kohta ja se oli tästä kyllä paras. Täytyy ens kerralla paistaa vähä vähemmän aikaa, jos se ois sitte herkkua koko matkan! Tällä pysy kyllä nälkä hyvin poissa.

 Kolmen jälkeen alko tulla pieni hiuko, joten päätin välipalastella. Välipalaksi söin rahkaa, ananasmurskaa, persikkaa ja mandariinilohkoja (purkista kaikki). Herrrrkkua, varsinki ku viikonloppua varten tyhjentelin jääkaappia ja nakkasin kaikki loput hedelmät mitä siellä oli tuohon sekaan.

 

Iltaruoka syötiin kuuden jälkeen, makaronilaatikkoa täysjyvämakaronista. Salaatti puuttu (samoin kuva), mutta ei ollu salaattivärkkejä jääkaapissa eikä viihtitty lähteä hakemaan, ei oltais kuitenkaan saatu sitä kaikkea salaattia tuhottua ennen reissuun lähtöä. Makaronilaatikon kaveriksi otin kaks FinnCrispin pikkuhapankorppua juustolla ja keittokinkulla. :( En ois tarvinnu, muttako H otti niin... Teki mieli.

Iltapalaksi söin viipaleen Lidlin täysjyväsiemenleipää juustolla ja kinkulla.

Tänään heräilin puoli ysiltä, söin banaanin ja lähin aamulenkille. Lenkin jälkeen saunaan ja saunan jälkeen kokkailin aamupalaksi banaanipannukakkuja. Päällä plöräys H:n äidin tekemää ihanaa vähäsokerista mansikkahilloa. NAM! Haaveilen blenderistä, ilman sitä ei saa ihanan tasasta taikinaa. Syödessä tullee semmosia kaurahiutalekohtia. Mutta herkkua on silti!

 

Ennen reissuun lähtöä syön varmaan eineshampurilaisen (hyi minua), mutta se on ainoa ruoka mitä meillä on jääkaapissa tällä hetkellä. Matkaan menee kuitenki nelisen tuntia, niin ettei ihan pärjää nuilla pannareilla sinne iltaseittemään.

Että semmosta! Ens viikolla sitte itteä niskasta kiinni ja enemmän sitä salaattia ja rahkaa ja vähemmän leipää.

PS. On muuten yllättävän vaikeeta tämä hissittömyys! Kuitenki vuoden tottunu ajamaan tuolla hissillä ylös-alas, niin täytyy oikein keskittyä. Pari kertaa oon menny hissillä alas, ku oon kerenny kutsua sen ja sitte muistanu että AINIIN, enkä oo enää kehannu lähtiä portaisiin. :D Mutta ylöspäin oon ihan hyvin muistanu tulla portaita pitkin. Hyvä minä!

Rikkipoikkiväsy

Mulla on ollu nyt kaks yövuoroa ja oon ihan poikki! Vielä ens yönä pitäis jaksaa valvoa ja olla muka reippaana töissä. Pelkkä ajatuski tuntuu aika hirveältä.

Tämän yövuoroilun seurauksena mulla on menny syömisrytmi ihan sekasin. Ja se ruokaki on vähä mitä on. Oon kuitenki ylpeä itestäni, että oon pysyny lujana ja vieny omat eväät töihin. Ois niin paljo helpompaa vaan napata sieltä jotaki nopeaa, niinkö vaikka kanakori tai mozzarellatikkuja tai panineja tai jotain muuta hiilaripitosta mättöä.

Pitäis lähteä lenkille, ois vielä se c25k:n ekan viikon kolmas päivä tekemättä. Piti käyä jo eilen, mutta sillon väsytti ja päätin pitää välipäivän, ku perjantaina käytiin aamu-uinnilla. Tänään sitte väsyttää vielä enemmän ku eilen!

Onneksi on uuet ihanat lenkkarit, niin jos niistä sais vähä energiaa.

Unettomuutta ja aamupuuroa

Siis mikä tämä on tämä juttu? Viime viikolla oli sama homma: yövuoroa seuraavana yönä herään jostain syystä neljän aikoihin yöllä ihan pirteänä, eikä enää nukuta. Yhtään. Siinä sitte kiva pyöriä sängyssä ja huokailla ja yrittää olla hiljaa, jotta H saa nukuttua kunnolla. Sillä ku kuitenki on se mukava säännöllinen työaika. Mulla ei oo IKINÄ aikasemmin ollu ongelmia nukkumisen kanssa, nukun aina helposti ja heräilemättä. Mutta nyt... Illalla kyllä väsytti hulluna ja nukahin heti ku sänkyyn pääsi. Ärsyttävää! Uni tuli taas vasta kun H lähti töihin, mutta onneksi viime kerrasta poiketen heräsin jo yhentoista aikaan. Viimeksi yöllisen unettomuuden iskiessä nukuin neljään asti iltapäivällä... Hups.

Siinä sängyssä sitten pyöriessä aloin haaveilla aamupuurosta. Siis minä, ihminen joka ei puuroa suostu syömään, ei vaikka kirveellä uhattaisiin. En oo ikinä tykänny puurosta, jotenki se sen koostumus ja suutuntuma on semmonen yök. :D Nyt kuitenki yöllä haaveilein ihanasta herkullisesta maitopuurosta ja olin ihan että mitä ihmettä. Nyt sitten tässä herättyäni päätin alkaa puuronkeittoon.

No eihän se menny ihan niinkö elokuvissa. Ensinnäki ihan minimaalisen puuroannoksen keittäminen on yllättävän vaikeaa jos ei omista pienen pientä kattilaa. Toisekseen 2,5 desiä maitoa ei tarvi ku hetken kuumalla levyllä että se alkaa kiehumaan. Mullahan tottakai kiehu se maito pohjaan... Onneksi oli teflonpohjanen kattila, joten kaivelin vaan sen pohjaanpalaneen kalvon irti ja roskiin ja puuronkeitto jatkuu. :D Ihan hyvää siitä tuli, ens kerralla pitää tehä vähä isompi annos. Tuli nimittäin aika säälittävä pikkuplörö lautasen pohjalle.

 Hetken päästä lenkkitossut jalkaan ja testaamaan Couch-to-5k-appia!