Kolmannella viikolla juoksuajat senku vaan pitenee! Joka päivällä taas sama ohjelma. Alkuun ne lämmittelyt ja loppuun jäähdyttelyt, kuten aina. Välissä kaksi kierrosta seuraavaa: 1,5 min juoksu & 1,5 min kävely ja 3 min juoksu & 3 min kävely.
Päivä 1: Pelkäsin jo ennen liikkeelle lähtöä tuota 3 minuutin juoksua. Päätin vaihtaa vähän lenkkireittiäkin ja lähdin polulle joka oltiin edellisenä päivänä löydetty ku koiran kanssa seikkailtiin. Juoksu kulki ja jaksoin kuin jaksoinki ne kolmen minuutin juoksut ilman ongelmaa! Ensimmäinen 3 min pätkä meni niin nopiasti ohi, että en ees tajunnu, toinen vielä nopiampaa. Kotona venytellessä ja tuloksia kattoessa hävetti. Oli semmonen olo että oisin voinu lähtiä vetämään toisen samanlaisen lenkin heti perään... En siis juossu niin lujaa ku oisin voinu. Matkaki lyheni huomattavasti ja oli itse asiassa lyhyempi ku ihan ensimmäisen päivän lenkki! Pääsin vaan 2,67 km. :( Hävetti, ärsytti, ketutti. Miksen vaan painanu täysillä?
Päivä 2: Uusissa lenkkivaatteissa samalle reitille kuin edellisellä kerralla. Edellisestä oppineena juoksin nopeampaa, ja sen kyllä huomasi. Sen viimisen kolmen minuutin juoksupätkän jälkeen tuntu että kuolema tulee. Siinä huomasin että viimesellä minuutilla alko tahti hidastumaan, mutta hampaita purren pistin lisää vauhita. Ja oli hyvä fiilis: mä pystyin siihen! 2,87 km ja jalat huutaa armoa.
Päivä 3: Aamulla oli vähän flunssanen olo, mutta se meni sitte ohi. Meinasin ensin että en lähe mihinkään, parantelen koko viikonlopun ja sitte maanantaina lähen taas liikkeelle. Mutta mitä pitempään istuin paikallani ja mietin että voi ku ois kiva päästä lähtemään niin sitä enemmän alko ärsyttää ja lopulta oli sitte pakko lähtiä liikkeelle! Menin vanhalle reitille ku oli jo niin pimeää ja uudella reitillä on yks mehtäpätkä missä ei oo valoja. Oli kyllä tosi mukavaa! Juokseminen tuntu kevyemmältä ku aikasemmin ja se kolme minuuttia hujahti taas hetkessä ohi. Juoksin 2,85 km.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikkuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikkuu. Näytä kaikki tekstit
7.12.2013
Couch to 5k - viikko 2
Toisen viikon juoksuohjelma oli joka päivänä sama. Alkuun ja loppuu ne 5 minuutin kävelyt, välissä 1,5 min juoksua ja 2 min kävelyä.
Päivä 1: Yövuorosta suoraan aamulenkille! Jalat oli kyllä aika puupökkelöt kun lähin liikkeelle, tuntu että eihän näillä mihinkään pääse. Koiraki pöljäili ja halusi vaan huuella kaikille vastaantulijoille ja nuohota kaikki ojanpohjat. Puolenvälin jälkeen tuli juoksuosuus, jossa tuntu että yksinkertasesti ei vaan pysty enää. En oikein meinannu saaha hengityksestä kiinni siinä, joten oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja keskittyä siihen hengittämiseen. Ja sitte pistin taas juoksuksi ja päästelin sen pätkän loppuun ihan reipasta tahtia. Loppumatka meniki sitte ihan kevyesti ja nopiammalla tahilla ku aluksi. Yllätyin ku katoin tuloksia, lenkille tuli mittaa 2,9 km! Luulin että ois ollu paljo lyhyempi ku alussa oli niin kankeeta.
Päivä 2: Aikanen herätys ja aamulenkille! En oikein vieläkään saa kiinni siitä hengityksestä. Vähä ennen puoltaväliä alko kylkeen pistämään. Se kyllä helpotti sitte seuraavalla kävelypätkällä. Haukon jotenki typerästi happea juostessa. Muuten oli kyllä hyvä lenkki ja hyvä fiilis. Juoksentelin 2,96 km.
Päivä 3: H:n kotimaisemissa. Lähettiin koiran kans tästä H:n kotipihasta anopin neuvomalle n. 4 km mittaselle reitille. Yhen juoksupätkän jouduin jättämään kesken, ku anopin mainitsema pieni mäki oli kaikkea muuta ku pieni! En vaan yksinkertasesti päässy ylös juosten. En oo tottunu tommosiin mäkiin, ei meilläpäin oo tommosia! :D Hengitys kulki hyvin tällä kertaa, ei pistäny kylkeen eikä mittään, jee! Luulin ettei GPS toimis täällä, hyvä että mulla edes puhelimessa on verkkoa välillä. :D Ollaan siis todella korvessa. Mutta kappas, toimihan se! Ja ilonen yllätys oli se, että sain 3 km rajan rikki! 3,05 km tuli lenkille mittaa. Jonku kymmenisen minuuttia kävelin vielä jäähyttelyn jälkeen että pääsin takasin tähän. Hyvä lenkki!
Päivä 1: Yövuorosta suoraan aamulenkille! Jalat oli kyllä aika puupökkelöt kun lähin liikkeelle, tuntu että eihän näillä mihinkään pääse. Koiraki pöljäili ja halusi vaan huuella kaikille vastaantulijoille ja nuohota kaikki ojanpohjat. Puolenvälin jälkeen tuli juoksuosuus, jossa tuntu että yksinkertasesti ei vaan pysty enää. En oikein meinannu saaha hengityksestä kiinni siinä, joten oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja keskittyä siihen hengittämiseen. Ja sitte pistin taas juoksuksi ja päästelin sen pätkän loppuun ihan reipasta tahtia. Loppumatka meniki sitte ihan kevyesti ja nopiammalla tahilla ku aluksi. Yllätyin ku katoin tuloksia, lenkille tuli mittaa 2,9 km! Luulin että ois ollu paljo lyhyempi ku alussa oli niin kankeeta.
Päivä 2: Aikanen herätys ja aamulenkille! En oikein vieläkään saa kiinni siitä hengityksestä. Vähä ennen puoltaväliä alko kylkeen pistämään. Se kyllä helpotti sitte seuraavalla kävelypätkällä. Haukon jotenki typerästi happea juostessa. Muuten oli kyllä hyvä lenkki ja hyvä fiilis. Juoksentelin 2,96 km.
Päivä 3: H:n kotimaisemissa. Lähettiin koiran kans tästä H:n kotipihasta anopin neuvomalle n. 4 km mittaselle reitille. Yhen juoksupätkän jouduin jättämään kesken, ku anopin mainitsema pieni mäki oli kaikkea muuta ku pieni! En vaan yksinkertasesti päässy ylös juosten. En oo tottunu tommosiin mäkiin, ei meilläpäin oo tommosia! :D Hengitys kulki hyvin tällä kertaa, ei pistäny kylkeen eikä mittään, jee! Luulin ettei GPS toimis täällä, hyvä että mulla edes puhelimessa on verkkoa välillä. :D Ollaan siis todella korvessa. Mutta kappas, toimihan se! Ja ilonen yllätys oli se, että sain 3 km rajan rikki! 3,05 km tuli lenkille mittaa. Jonku kymmenisen minuuttia kävelin vielä jäähyttelyn jälkeen että pääsin takasin tähän. Hyvä lenkki!
Jännän äärellä
Yhtäkkiä olikin kulunut 8 minuuttia ja juoksin edelleen. Tai no, ei sitä tahtia varmaan kukaan muu juoksemiseksi sano. :D Hölkyttelin enemmänki. Ja siinä sitte ku havahduin jostain pääkopan perukoilta takasin todellisuuteen, niin ihmettelin siinä vaan. Sitä että en oo moneen viikkon ottanu juoksuaskelta, kun ei tosiaan se matolla juokseminen nappaa ja oon näköjään liian neiti talvijuoksuu. Ja kuitenki hipsuttelin sen 8 minuuttia menemään ilman ongelmia. Ja oisin varmaan hipsutellu pitempäänki, ellen ois yhtäkkiä tullu hirveän tietoseksi ympäristöstäni ja siitä että joku näkee ku hipsutan siinä juoksumatolla ja vieressä joku super-sporttivartti juoksee ihan täysiä. Mikä on sinänsä kummallista, sillä en oo aikasemmin tuntenu salilla sitä, mutta mua hävetti yhtäkkiä hulluna juosta siinä ja sitte menin vaan pois.
Kyykätessä koin toisen ahaa-elämyksen. Joku toinen penkkipunnersi vieressä ja oli laittanu siihen itelleen niitä pieniä painoja hirveästi, vaikka saman asian ois ajanu yks vähä isompi paino. Jouduin siis puhumaan kanssatreenaajalle, miehelle vieläpä (kamalaa), ja kysyin että tarviikohan se vielä pitkäänki 2,5 kilon painoa. Koska kyykkään hurjalla 15 kilolla tällä hetkellä, ja tarvitsin kaksi niitä 2,5 kilon painoja. Se sitte tuumasi, että ota vaan se paino siitä. Ja katto ku latasin mun pienet painot siihen kyykkäyshärveliin (semmonen missä se tanko liikkuu ylös-alas vähä niinkö kiskoa pitkin. Mikähän sen nimi on?).
Ja sillon se tuli se toinen ahaa-elämys. Nimittäin eihän se oo 15 kiloa mitä pukkaan sieltä maasta ylöspäin, vaan 105 kiloa. Pitäähän mun puskea itteniki ylös sieltä kyykystä, eikä pelkästään niitä painoja. Ja siitä tuli hyvä mieli, ei siksi että oon niin iso, vaan siksi että mä kuitenki pystyn kyykkäämään sen 15 kertaa, vaikka viimisellä kerralla tuntuuki että kuolen. Vaikka jalat täriseeki, niin nostan sen oman ruhoni 15 kertaa kyykystä ylös. Enkä pelkästään sitä, vaan vähä lisääki.
3.12.2013
Kehonhuoltoa
Meinasin ensin selittää hulluna että miksi en oo kirjotellu, totesin että se on turhaa, nobody cares ja siirryn eteenpäin. :D Sanotaanko vaikka näin että työkiireet, epämääränen unirytmi, kaikenmaailman kissanristiäiset ja muut on pitäny poissa koneen äärestä.
Nyt kuitenki aattelin tulla hehkuttamaan jälleen kerran itämaista tanssia. :D Ollaan nyt päästy lopultaki tanssimaan kunnolla ja onhan se mahtavaa. Kaikki ne tunnit mitä on väännelty ja käännelty ja pyöritelty, ku on harjoteltu tekniikkaa, ei oo kyllä tosiaankaan menny hukkaan. Se on ihan nätin näköstä ku tanssii, kun kerran osaa ne liikkeetki kunnolla. Oon pari kertaa innostunu tanssimaan niitä meijän tansseja täällä kotonaki, ku H on ollu pois. Ei sen nähden kehtaa alkaa tanssimaan, ainakaan ihan vielä.
Eilen meillä oli taas tanssitunti, viiminen tälle vuodelle. Alkeiskurssi loppu, seuraavaksi sitte alkeisjatkoon. Viimisen kerran kunniaksi pidettiin kehonhuoltotunti. Aluksi lämmiteltiin tanssimalla paria koreografiaa joita on harjoteltu ja sitte venyteltiin oikein kunnolla. Päätin että haluan puolapuut, sillä venytettiin puolapuiden avulla kylkiä ja se tuntu niin nannalta että huhhuh.
Oon kyllä tykänny ihan hulluna tuosta hommasta, enkä pelkästään siksi että se tanssiminen on kivaa ja siitä tulee kaunis olo. Se on kyllä semmosta ihanaa kehonhuoltoa että huh. Mulla ei oo päätä särkeny enää pitkiin aikoihin, ei oikeastaan tuon tanssin harrastamisen jälkeen ku kerran. Ennen oli aina hartiat jumissa, mutta ei enää. Huomaan käveleväni suorempana ja mulla on jotenki itsevarmempi olo kun kannan itteäni paremmin.
Tykkään erityisesti ensimmäisestä tanssista mitä ollaan harjoteltu. Se on jonkun meidän ohjaajan tutun laatima koreografia, ja se on kiva ku siinä on paljo eri juttuja. Alla on kuitenki erään tanssikoulun versio samaan kappaleeseen. Tuo biisikin on kiva ja siinä on selkeä rytmi, joten tanssiminen on helppoa. Osais vaan joskus yhtä hyvin ku tuo vihreäasuinen...
Ja tähän loppuun vielä painojuttuja. Virallinen punnituspäivä on ollu ja menny, mutta hyppäsin aamulla puntarille ja se näytti 90,4 kg. Pitäs nyt aikuisten oikeasti joku roti hommata tähän ruokahommaan, terkuin "en jaksa mennä kauppaan, syödäänkö makaronia ja tonnikalaa pestolla?"
Nyt kuitenki aattelin tulla hehkuttamaan jälleen kerran itämaista tanssia. :D Ollaan nyt päästy lopultaki tanssimaan kunnolla ja onhan se mahtavaa. Kaikki ne tunnit mitä on väännelty ja käännelty ja pyöritelty, ku on harjoteltu tekniikkaa, ei oo kyllä tosiaankaan menny hukkaan. Se on ihan nätin näköstä ku tanssii, kun kerran osaa ne liikkeetki kunnolla. Oon pari kertaa innostunu tanssimaan niitä meijän tansseja täällä kotonaki, ku H on ollu pois. Ei sen nähden kehtaa alkaa tanssimaan, ainakaan ihan vielä.
Eilen meillä oli taas tanssitunti, viiminen tälle vuodelle. Alkeiskurssi loppu, seuraavaksi sitte alkeisjatkoon. Viimisen kerran kunniaksi pidettiin kehonhuoltotunti. Aluksi lämmiteltiin tanssimalla paria koreografiaa joita on harjoteltu ja sitte venyteltiin oikein kunnolla. Päätin että haluan puolapuut, sillä venytettiin puolapuiden avulla kylkiä ja se tuntu niin nannalta että huhhuh.
Oon kyllä tykänny ihan hulluna tuosta hommasta, enkä pelkästään siksi että se tanssiminen on kivaa ja siitä tulee kaunis olo. Se on kyllä semmosta ihanaa kehonhuoltoa että huh. Mulla ei oo päätä särkeny enää pitkiin aikoihin, ei oikeastaan tuon tanssin harrastamisen jälkeen ku kerran. Ennen oli aina hartiat jumissa, mutta ei enää. Huomaan käveleväni suorempana ja mulla on jotenki itsevarmempi olo kun kannan itteäni paremmin.
Tykkään erityisesti ensimmäisestä tanssista mitä ollaan harjoteltu. Se on jonkun meidän ohjaajan tutun laatima koreografia, ja se on kiva ku siinä on paljo eri juttuja. Alla on kuitenki erään tanssikoulun versio samaan kappaleeseen. Tuo biisikin on kiva ja siinä on selkeä rytmi, joten tanssiminen on helppoa. Osais vaan joskus yhtä hyvin ku tuo vihreäasuinen...
Ja tähän loppuun vielä painojuttuja. Virallinen punnituspäivä on ollu ja menny, mutta hyppäsin aamulla puntarille ja se näytti 90,4 kg. Pitäs nyt aikuisten oikeasti joku roti hommata tähän ruokahommaan, terkuin "en jaksa mennä kauppaan, syödäänkö makaronia ja tonnikalaa pestolla?"
12.11.2013
Vesipetona + ruoka-angsti
Vähemmän jäistä täällä H:n kotona, pyhpah. Kaikkea muuta. Tosissaan lenkkeily on siis edelleen katkolla. Pitäs vissiin käyä ostamassa nastat lenkkariin. Ärsyttää, ketuttaa. Räyh.
Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.
En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.
Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.
Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.
H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!
Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.
En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.
Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.
Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.
H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!
8.11.2013
Aamusali
Kappas, oon elossa vielä! Pieni blogihiljaisuus, hupsista.
Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.
Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.
Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.
Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.
Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.
Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.
Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.
Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.
Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.
Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.
29.10.2013
Couch to 5k - viikko 4
Taas on koko viikon sama ohjelma. Alkuun ja loppuun 5 min kävelyt. Ja sitten vähän juostaan:
Päivä 1: Edellisestä juoksusta oli yli viikko, joten aattelin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja juosta ihan rauhalliseen tahtiin. Silleen kroppaa kuunnellen. Alkumatka meniki ihan kivasti, vauhti ei ollu mikään päätä huimaava mutta pääsin joka juoksuosuuden loppuun. Kunnes tuli se viiminen. Ja ihan pienen pieni ylämäki. Ja pohkeet jämähti semmoseen jänkkiin, etti siitä juoksusta tullu enää mitään. Koitin pysähtyä ja venyttää, mutta ei. Koitin pysähtyä, venyttää vähä lisää ja kävellä hetki, mutta ei edelleenkään. Oli pakko luovuttaa ja kävellä loppuun se pätkä. Vähä meinasi ärsyttää, sillä samaista mäkeä on kyllä juoksenneltu ennenki ilman mitään ongelmaa. Juoksentelin kuitenki semmosen 2,92 km, että silleen ihan hyvä! Näin niinkö viikon tauon jälkeen.
- 3 min juoksu
- 1,5 min kävely
- 5 min juoksu
- 2,5 min kävely
- 3 min juoksu
- 1,5 min juoksu
- 5 min juoksu
Päivä 1: Edellisestä juoksusta oli yli viikko, joten aattelin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja juosta ihan rauhalliseen tahtiin. Silleen kroppaa kuunnellen. Alkumatka meniki ihan kivasti, vauhti ei ollu mikään päätä huimaava mutta pääsin joka juoksuosuuden loppuun. Kunnes tuli se viiminen. Ja ihan pienen pieni ylämäki. Ja pohkeet jämähti semmoseen jänkkiin, etti siitä juoksusta tullu enää mitään. Koitin pysähtyä ja venyttää, mutta ei. Koitin pysähtyä, venyttää vähä lisää ja kävellä hetki, mutta ei edelleenkään. Oli pakko luovuttaa ja kävellä loppuun se pätkä. Vähä meinasi ärsyttää, sillä samaista mäkeä on kyllä juoksenneltu ennenki ilman mitään ongelmaa. Juoksentelin kuitenki semmosen 2,92 km, että silleen ihan hyvä! Näin niinkö viikon tauon jälkeen.
Päivä 2: Edellisestä juoksusta vierähtäny taas vähä turhan monta päivää. Oltiin viikonloppu kotimaisemissa äitin ruuilla. H lähti mukaan kirittäjäksi. Aluksi juostiin ehkä vähä turhanki nopeasti, H:lla on parempi kunto ku mulla ja se vähä niinkö määräsi tahdin. Sinnittelin kuitenki perässä sen koko 3 minuuttia, hyvä minä! Toinenki juoksuosuus mentiin yhessä, mutta kolmannen alussa H:lle tuli vissiin vähä tylsää ja se lähti vauhilla eelle. Mulla sitte se tahti hiipu ku jäin yksin, mutta pääsin kuitenki loppuun asti ne loppupätkät. Hyvä minä! Kirittäjästä oli selvästi apua, sillä tein uuden ennätyksen! 3,51 km!
Päivä 3: Ennen lenkille lähtöä mietein että hetkinen. En kait minä tarvi mittään H:ta kirittämään juoksussa. Oon junnannu siinä vähä alle 3 kilometrissä, enkä oo päässy siitä yli. Noh, päätin että juoksen joka pätkän niin nopeeta ku pääsen, loppuun asti, ja kuolen sitte siinä välissä. Ja minä tein sen! Onnistuin vaientamaan sen pään sisällä asuvan äänen, joka hokee että "et sä jaksa, et sä pysty tähän, unoha koko homma". Aina ku se alko puhumaan, niin päätin että juoksen vielä seuraavan lyhtypylväiden välin, ja sitte vielä seuraavan, ja juoksen vielä tämän biisin loppuun ja niin edelleen. Ja sitte olinki yhtäkkiä juossu aina sen koko pätkän. En ihan yhtä pitkälle päässy ku H:n kanssa, mutta 3,3 km on silti ihan hyvä.
Päivä 3: Ennen lenkille lähtöä mietein että hetkinen. En kait minä tarvi mittään H:ta kirittämään juoksussa. Oon junnannu siinä vähä alle 3 kilometrissä, enkä oo päässy siitä yli. Noh, päätin että juoksen joka pätkän niin nopeeta ku pääsen, loppuun asti, ja kuolen sitte siinä välissä. Ja minä tein sen! Onnistuin vaientamaan sen pään sisällä asuvan äänen, joka hokee että "et sä jaksa, et sä pysty tähän, unoha koko homma". Aina ku se alko puhumaan, niin päätin että juoksen vielä seuraavan lyhtypylväiden välin, ja sitte vielä seuraavan, ja juoksen vielä tämän biisin loppuun ja niin edelleen. Ja sitte olinki yhtäkkiä juossu aina sen koko pätkän. En ihan yhtä pitkälle päässy ku H:n kanssa, mutta 3,3 km on silti ihan hyvä.
21.10.2013
Hermostuttaa
Huomenna ois punnitus. Oon aika taitavasti sabotoinu itteäni tossa viime viikolla, ku oon löhönny sohvalla ja vetäny herkkuja. Oloki on aika turpea verrattuna viime viikon maanantaihin. Hirvittää että puntari näyttää täsmälleen samaa ku kuukausi sitte.
Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.
Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.
Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!
Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.
Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.
Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.
 |
| Olo niinkö tällä kissalla |
Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!
Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.
12.10.2013
Voihan ketutus
Mulla on vaan ärsyttäny koko viikon. Räyh!
Maanantaina ärsytti ku jouduin jättämään itämaisen tanssin väliin. Mulla oli yövuoro ja heräsin ihan liian aikasin aamulla, joten meinasin nukkua ennen töihin menoa. Eli just sillon itämaisen tanssin aikaan. Noh. Ois ollu ihan sama mennä sinne tanssimaan, ku en saanu nukuttua, meni vaan pyörimiseksi koko homma.
Tiistaina ärsytti ku kävin juoksemassa ja lenkiltä tultua tuntu siltä että oisin voinu lähtiä uuestaan. Eli toisin sanoen löysäilin. Ärsytti! Oisin päässy pitemmälle ja lujempaa, mutta ei!
Keskiviikkona ärsytti ku oli tarkotus mennä salille, mutta en sitte ehtinykään. Ku päätin mennä käymään tyttöjen kans kahvilla. Oishan se pitäny tietää ettei se oo mikään lyhyt reissu. :D Olin kotona vasta kuuelta, sitte tiskaamaan ja laittamaan ruokaa ja syömään ja sitte kello oliki jo varttia vaille kaheksan. Sali menee ysiltä kiinni eikä heti syömisen jälkeen viihti lähteä repimään. Ois pitäny kattoa kelloa siellä kaupungilla pyöriessä.
Torstaina meinasi vähä ärsyttää, ku oli kurja keli. Mutta sitte paisto aurinko ja menin lenkille ja sitte ei enää ärsyttäny.
Perjantaina ei ärsyttäny ja olin hämmästyny. Oli ihan kiva päivä, kerranki aamuvuoro ja sen jälkeen kävin salilla ja uimassa. Mulla on ollu tapana ottaa "jälkilämmöt" salitreenin jälkeen, eli jonku 15-20 minuuttia polkea pyörällä tai kävellä juoksumatolla, niin tällä kertaa päätin ottaa ne jälkilämmöt altaassa.
Tänään on lauantai ja ärsyttää ku heräsin ja yrittää tulla flunssa! Ei oo nenä tukossa, mutta on semmonen tukkonen olo. Oisin halunnu mennä lenkille tänään, mutta pitää varmaan jättää se välistä tänään ja kattoa mihin suuntaan tämä etenee. Ärsyttää, en halua olla flunssassa! Lähteny niin hyvin tämä liikkuminen käyntiin, oon saanu luotua jonkunäköstä treenirytmiä, enkä haluais keskeyttää sitä nyt. Sitte on taas hankala alottaa uuestaan.
Maanantaina ärsytti ku jouduin jättämään itämaisen tanssin väliin. Mulla oli yövuoro ja heräsin ihan liian aikasin aamulla, joten meinasin nukkua ennen töihin menoa. Eli just sillon itämaisen tanssin aikaan. Noh. Ois ollu ihan sama mennä sinne tanssimaan, ku en saanu nukuttua, meni vaan pyörimiseksi koko homma.
Tiistaina ärsytti ku kävin juoksemassa ja lenkiltä tultua tuntu siltä että oisin voinu lähtiä uuestaan. Eli toisin sanoen löysäilin. Ärsytti! Oisin päässy pitemmälle ja lujempaa, mutta ei!
Keskiviikkona ärsytti ku oli tarkotus mennä salille, mutta en sitte ehtinykään. Ku päätin mennä käymään tyttöjen kans kahvilla. Oishan se pitäny tietää ettei se oo mikään lyhyt reissu. :D Olin kotona vasta kuuelta, sitte tiskaamaan ja laittamaan ruokaa ja syömään ja sitte kello oliki jo varttia vaille kaheksan. Sali menee ysiltä kiinni eikä heti syömisen jälkeen viihti lähteä repimään. Ois pitäny kattoa kelloa siellä kaupungilla pyöriessä.
Torstaina meinasi vähä ärsyttää, ku oli kurja keli. Mutta sitte paisto aurinko ja menin lenkille ja sitte ei enää ärsyttäny.
Perjantaina ei ärsyttäny ja olin hämmästyny. Oli ihan kiva päivä, kerranki aamuvuoro ja sen jälkeen kävin salilla ja uimassa. Mulla on ollu tapana ottaa "jälkilämmöt" salitreenin jälkeen, eli jonku 15-20 minuuttia polkea pyörällä tai kävellä juoksumatolla, niin tällä kertaa päätin ottaa ne jälkilämmöt altaassa.
Tänään on lauantai ja ärsyttää ku heräsin ja yrittää tulla flunssa! Ei oo nenä tukossa, mutta on semmonen tukkonen olo. Oisin halunnu mennä lenkille tänään, mutta pitää varmaan jättää se välistä tänään ja kattoa mihin suuntaan tämä etenee. Ärsyttää, en halua olla flunssassa! Lähteny niin hyvin tämä liikkuminen käyntiin, oon saanu luotua jonkunäköstä treenirytmiä, enkä haluais keskeyttää sitä nyt. Sitte on taas hankala alottaa uuestaan.
8.10.2013
Salille mars!
Kävin eilen tutustumassa tuossa vieressä olevalle salille. Siihen salikortin hintaan kuuluu uinti ja muutama hassu ryhmäliikuntatunti, eikä hintakaan ollu vuoden kortilla paha. Tein sitte sopimuksenki sinne saman tien vuodeksi, että ois sitte niinkö parempi alkaa kunnolla käymään. :D
Mulle tehtiin siellä sitte saliohjelma omien tavotteitten ja toiveitten mukaan. Ohjaaja kyseli että miten oon aikasemmin treenannu ja onko lemppariliikkeitä tai muita, ja teki siitä sitte semmosen perusohjelman sillä aikaa ku lämmittelin. Aikasemmin oon treenannu 3 kertaa viikossa, eri päivinä eri lihasryhmiä (rinta-olka-ojentaja, selkä-hauis, jalat-vatsa), aina kaks sarjaa jokasta liikettä. Tuo ohjelma mikä mulle nyt tehtiin on ns. Nautilus-menetelmä jossa treenataan koko kroppa yhellä kerralla ja sarjoja tehään vaan yksi.
Kotona sitte lueskelin tuosta vähä enemmän ja aika kovasti jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tietenki riippuu omistaki tavotteista että toimiiko se vaiko eikö, jos haluaisin ihan hirveät jättilihakset niin pitäis ehkä treenata vähä eri tavalla. :D Kokeilen nyt ainaki muutaman kuukauden tuota ohjelmaa ja kattoo sitte sopiiko mulle vaiko eikö. Eli onko niitä tuloksia alkanu syntymään.
Mulle tehtiin siellä sitte saliohjelma omien tavotteitten ja toiveitten mukaan. Ohjaaja kyseli että miten oon aikasemmin treenannu ja onko lemppariliikkeitä tai muita, ja teki siitä sitte semmosen perusohjelman sillä aikaa ku lämmittelin. Aikasemmin oon treenannu 3 kertaa viikossa, eri päivinä eri lihasryhmiä (rinta-olka-ojentaja, selkä-hauis, jalat-vatsa), aina kaks sarjaa jokasta liikettä. Tuo ohjelma mikä mulle nyt tehtiin on ns. Nautilus-menetelmä jossa treenataan koko kroppa yhellä kerralla ja sarjoja tehään vaan yksi.
Kotona sitte lueskelin tuosta vähä enemmän ja aika kovasti jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tietenki riippuu omistaki tavotteista että toimiiko se vaiko eikö, jos haluaisin ihan hirveät jättilihakset niin pitäis ehkä treenata vähä eri tavalla. :D Kokeilen nyt ainaki muutaman kuukauden tuota ohjelmaa ja kattoo sitte sopiiko mulle vaiko eikö. Eli onko niitä tuloksia alkanu syntymään.
2.10.2013
Lenkkipolku
Tänään kävin aamulenkillä ja sen jälkeen ihanan rentouttavassa saunassa! Nam. Unohtu venyttely, ku koira oli niin kakkanen, että se piti pestä. Ja sitte samalla kömmein saunan lämpöön. Nyt sen kyllä sitte tunteeki, että jäi ne venyttelyt välistä... Noooh. Kerrankos sitä.
Täytyis alkaa ettimään uutta lenkkireittiä. Nyt on siis sen c25k:n toinen viikko menossa ja tuo mun tavanomainen reitti alkaa käydä lyhyeksi. Se on vaan niin mukava, ku se lähtee tästä ihan kotiovelta. Siinä on hyvä fiilis juoksennella ku se on semmonen pyörätie metikössä. Ja tasanen, ei oo ku yks erittäin loiva mäki.
Mutta se on aivan liian lyhyt! Ei siitä saa viittä kilometriä tekemälläkään. Ellen sitte juokse sitä eestaas. :D Ennemmin ettisin kyllä jonku toisen reitin, tulis vaihteluaki välillä. Se on tosin helpommin sanottu ku tehty. Asutaan melko lähellä keskustaa ja haluaisin lenkkeillä jossain muualla ku liikenteen seassa. Ja toisekseen haluaisin ettei se oo kauhean mäkinen, mikä on se toinen ongelma. Tässä kaupungissa ku ei tunnu olevan tasasta kohtaa missään!
Huomisen vapaapäivän aion siis käyttää uuden lenkkipolun ettimiseen JA salikortin hommaamiseen!
Täytyis alkaa ettimään uutta lenkkireittiä. Nyt on siis sen c25k:n toinen viikko menossa ja tuo mun tavanomainen reitti alkaa käydä lyhyeksi. Se on vaan niin mukava, ku se lähtee tästä ihan kotiovelta. Siinä on hyvä fiilis juoksennella ku se on semmonen pyörätie metikössä. Ja tasanen, ei oo ku yks erittäin loiva mäki.
Mutta se on aivan liian lyhyt! Ei siitä saa viittä kilometriä tekemälläkään. Ellen sitte juokse sitä eestaas. :D Ennemmin ettisin kyllä jonku toisen reitin, tulis vaihteluaki välillä. Se on tosin helpommin sanottu ku tehty. Asutaan melko lähellä keskustaa ja haluaisin lenkkeillä jossain muualla ku liikenteen seassa. Ja toisekseen haluaisin ettei se oo kauhean mäkinen, mikä on se toinen ongelma. Tässä kaupungissa ku ei tunnu olevan tasasta kohtaa missään!
Huomisen vapaapäivän aion siis käyttää uuden lenkkipolun ettimiseen JA salikortin hommaamiseen!
29.9.2013
Couch to 5k - viikko 1
Ensimmäinen viikko Couch to 5k-appin käyttöä takana! Joka päivänä oli sama ohjelma: ensin 5 minuutin alkulämmittely, 1 minuutti juoksua, 1,5 minuuttia kävelyä ja lopuksi 5 minuutin jäähdyttely. Vaikutti helpolta ja kevyeltä alulta. Otin matkaan erillisen askelmittarin, kun tuosta appista ei sitä löydy.
Päivä 1: Hirveällä innostuksella liikkeelle! Fiilis oli hyvä melkein koko lenkin ajan. Pari viimistä juoksuosuutta oli kyllä niin tervassa tarpomista, varsinki tokavikan aikana meinasin jo luovuttaa. Mutta hammasta purren painoin eteenpäin ja olihan se aika hyvä se fiilis ku kuulokkeista kuulu "workout complete"! Kyllähän sitä voi ihminen vaan olla rapakunnossa. Matkaa kerty 2,69 km ja askeleita 4050.
Päivä 2: Onneksi en kattonu ikkunasta ulos ennen liikkeelle lähtöä. Ulkona oli tuhnu keli, mutta koska huomasin sen vasta ulkona niin lähin kuitenki! Alkumatkasta tihutteli vettä, mutta onneksi se loppu aika pian. Oikea pohje oli jostain syystä jankissa, mutta aukes sitte ekan juoksuosuuden jälkeen. Ekana päivänä kenkä vähä hiersi jalkaa, ja mietein jo sillon että pitää varmaan uuet lähtiä hakemaan. Nyt pääsin puoleen väliin lenkkiä ja huomasin että molempiin jalkoihin sattuu. Vasemmassa jalassa on nyt mojova rakko, jippii. Oikeaan jalkaan tuli vaan vauvarakko. Rakkojen takia toisen päivän lenkki oli lyhyempi ku ekana päivänä. Matkaa kerty 2,41 km ja askeleita 3901.
Päivä 3: Hirveä väsy parin yövuoron jälkeen. Sänky houkutteli enemmän ku lenkkipolku, mutta revin itteni väkisellä liikkeelle. Olihan niitä uusia lenkkareita pakko testata, enkä halunnu venyttää tätä viimistä päivää ens viikon puolelle. Viikko on viikko, eikä mikkään puoltoista! Loppujen lopuksi oli hyvä ja kevyt fiilis juosta. Sain heti alussa hengityksestä kiinni ja kaks viimistä juoksuosuutta juoksin niin lujaa ku jaloista vaan pääsin! Matkaa kerty 2,72 km, askelmittari jäi kotiin niin ei oo askelista mitään hajua.
Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa viikkoa!
Päivä 1: Hirveällä innostuksella liikkeelle! Fiilis oli hyvä melkein koko lenkin ajan. Pari viimistä juoksuosuutta oli kyllä niin tervassa tarpomista, varsinki tokavikan aikana meinasin jo luovuttaa. Mutta hammasta purren painoin eteenpäin ja olihan se aika hyvä se fiilis ku kuulokkeista kuulu "workout complete"! Kyllähän sitä voi ihminen vaan olla rapakunnossa. Matkaa kerty 2,69 km ja askeleita 4050.
Päivä 2: Onneksi en kattonu ikkunasta ulos ennen liikkeelle lähtöä. Ulkona oli tuhnu keli, mutta koska huomasin sen vasta ulkona niin lähin kuitenki! Alkumatkasta tihutteli vettä, mutta onneksi se loppu aika pian. Oikea pohje oli jostain syystä jankissa, mutta aukes sitte ekan juoksuosuuden jälkeen. Ekana päivänä kenkä vähä hiersi jalkaa, ja mietein jo sillon että pitää varmaan uuet lähtiä hakemaan. Nyt pääsin puoleen väliin lenkkiä ja huomasin että molempiin jalkoihin sattuu. Vasemmassa jalassa on nyt mojova rakko, jippii. Oikeaan jalkaan tuli vaan vauvarakko. Rakkojen takia toisen päivän lenkki oli lyhyempi ku ekana päivänä. Matkaa kerty 2,41 km ja askeleita 3901.
Päivä 3: Hirveä väsy parin yövuoron jälkeen. Sänky houkutteli enemmän ku lenkkipolku, mutta revin itteni väkisellä liikkeelle. Olihan niitä uusia lenkkareita pakko testata, enkä halunnu venyttää tätä viimistä päivää ens viikon puolelle. Viikko on viikko, eikä mikkään puoltoista! Loppujen lopuksi oli hyvä ja kevyt fiilis juosta. Sain heti alussa hengityksestä kiinni ja kaks viimistä juoksuosuutta juoksin niin lujaa ku jaloista vaan pääsin! Matkaa kerty 2,72 km, askelmittari jäi kotiin niin ei oo askelista mitään hajua.
Hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa viikkoa!
26.9.2013
Rakkokoipi
Kävin vetämässä c25k:n kakkospäivän lenkin ja se ei menny kovin hyvin. Sain rakot kumpaanki jalkaan noista vanhoista lenkkareista. Pääsin paljo lyhyemmän matkan ko viime kerralla, ku en voinu juosta kovin kovaa koska rakot. Yritin olla aattelematta niitä, mutta ei onnistunu. Pakko mennä ostamaan uuet lenkkarit, muuten ei tuu mittään tästä.
Pieleen menneen lenkin jälkeen päätin tehä NTC:n 15 minuutin käsitreenin, eikä siitäkään oikein tullu mitään. Käet on ihan surkeassa kunnossa. Tosin tais olla vähä liikaa painojaki. H:lla on tommoset käsipainot, joihin voi ruuvailla levyjä kiinni, ne pelkät tangotki painaa 2 kg, ja sitte ko siihen länttäsee pienimmät painot päihin niin niistä tulee 4 kg painot. Pitäs varmaan ostaa itelle jotkut parin kilon painot, joilla alotella. Ku esim. tuota alla olevaa liikettä ei voi tehä pelkästään niillä tangoilla:
Että semmosta. Ärsyttää, ketuttaa.
Pieleen menneen lenkin jälkeen päätin tehä NTC:n 15 minuutin käsitreenin, eikä siitäkään oikein tullu mitään. Käet on ihan surkeassa kunnossa. Tosin tais olla vähä liikaa painojaki. H:lla on tommoset käsipainot, joihin voi ruuvailla levyjä kiinni, ne pelkät tangotki painaa 2 kg, ja sitte ko siihen länttäsee pienimmät painot päihin niin niistä tulee 4 kg painot. Pitäs varmaan ostaa itelle jotkut parin kilon painot, joilla alotella. Ku esim. tuota alla olevaa liikettä ei voi tehä pelkästään niillä tangoilla:
Että semmosta. Ärsyttää, ketuttaa.
25.9.2013
Voiko päivä enää ihanammin alkaa?
No vois. Vaikka silleen, että se päivä EI ala neljältä aamuyöllä. Mikä ihme tämä yöheräily nyt oikein on? Kerta ei kroppa ja aivot halunnu enempää nukkua niin siirryin sohvalle kirjan kanssa oottelemaan että jos vaikka uni tulis. No eihän se tullu. Mutta sitte tuli idea!
Aamu-uinnille! Meillä ku on tuo uimahalli tuossa vähä päälle 100 metrin päässä. Siis minä, vesipetojen vesipeto, en oo käyny uimassa pitkään aikaan, en ees muista millon viimeksi. Miksi en oo keksiny tätä aikasemmin? Siellä minä sitte mummojen ja pappojen kanssa uiskentelin. Ärsytti vaan eräs mies, joka jostain syystä väkisellä halusi uida siinä hitaampien kuntouimareiden kaistalla, vaikka se ohitti joka kierroksella kaikki. Ja nopeampien kaistalla oli vaan yks uimari. Ois menny sinne kaahailemaan, mur.
Jäi kyllä mukavan freessi ja energinen fiilis. Lähti päivä kunnolla käyntiin! Toivottavasti ens yönä sitte se uniki maistuis vähä enemmän. Hermo menee jos aina heräilee aamuyöllä.
Aamu-uinnille! Meillä ku on tuo uimahalli tuossa vähä päälle 100 metrin päässä. Siis minä, vesipetojen vesipeto, en oo käyny uimassa pitkään aikaan, en ees muista millon viimeksi. Miksi en oo keksiny tätä aikasemmin? Siellä minä sitte mummojen ja pappojen kanssa uiskentelin. Ärsytti vaan eräs mies, joka jostain syystä väkisellä halusi uida siinä hitaampien kuntouimareiden kaistalla, vaikka se ohitti joka kierroksella kaikki. Ja nopeampien kaistalla oli vaan yks uimari. Ois menny sinne kaahailemaan, mur.
Jäi kyllä mukavan freessi ja energinen fiilis. Lähti päivä kunnolla käyntiin! Toivottavasti ens yönä sitte se uniki maistuis vähä enemmän. Hermo menee jos aina heräilee aamuyöllä.
24.9.2013
Pikahehkutus
Tulin just lenkiltä! Seurasin sitä Couch to 5k-appia, ensimmäisen viikon ensimmäinen päivä takana. Mahtava fiilis! Jaksoin loppuun asti, vaikka tokavikalla juoksuosuudella tuntu että kuolema tulee. Hyvä minä!
23.9.2013
Askel 2 ja itämainen tanssi
Haaveilin jo viime syksynä itämaisesta tanssista. Täällä kansalaisopisto järjestää alkeiskurssia, mutta vuosi sitten ei oikein jotenki aikataulut sopinu ja yhtäkkiä oliki ilmottautumispäivä ollu ja menny.
Mutta tänä vuonna sain jopa ilmottauduttua (tosin viikon myöhässä kröhöm) ja viime viikolla kävin ensimmäisellä tunnilla! Tänään oli siis toinen tunti, ja kivaa oli!
Hirveästi ei ole vielä tanssittu, eikä tuo kauhean urheilullista vielä tässä vaiheessa ole. Ensin pitää tottakai treenata tekniikka, jolla liikkeitä tehään. Viime viikolla keskityttiin lantion pyörittelyyn, tällä kertaa pyöriteltiin hartioita ja harjoteltiin perusaskeleita. Kuulostaa helpolta mutta on yllättävän vaikiaa! Vielä muutama kerta niin päästään tanssimaan kunnolla.
Itämainen tanssi on kuulemma hyväksi selälle, ja se onki se suurin syy miksi halusin tätä alkaa harrastamaan. Mulla on varsinki yläselkä aika kovilla, ku on tuota rintavarustusta sen verran enempi. Helpompi tässä vaiheessa alkaa tekemään jotakin asian eteen kuin oottaa muutama vuosi ja olla selkävaivanen kolmekymppinen.
Nyt on ainaki tosi hyvä fiilis itämaisesta tanssista. Katotaan miten pärjään sitte ku alkaa tulla vaikeampia juttuja. Mulla on nimittäin ihan uskomattoman huono koordinaatiokyky ja ainaki kaksi vasenta jalkaa. :D Raportoin edistyksestä!
Mutta tänä vuonna sain jopa ilmottauduttua (tosin viikon myöhässä kröhöm) ja viime viikolla kävin ensimmäisellä tunnilla! Tänään oli siis toinen tunti, ja kivaa oli!
Hirveästi ei ole vielä tanssittu, eikä tuo kauhean urheilullista vielä tässä vaiheessa ole. Ensin pitää tottakai treenata tekniikka, jolla liikkeitä tehään. Viime viikolla keskityttiin lantion pyörittelyyn, tällä kertaa pyöriteltiin hartioita ja harjoteltiin perusaskeleita. Kuulostaa helpolta mutta on yllättävän vaikiaa! Vielä muutama kerta niin päästään tanssimaan kunnolla.
Itämainen tanssi on kuulemma hyväksi selälle, ja se onki se suurin syy miksi halusin tätä alkaa harrastamaan. Mulla on varsinki yläselkä aika kovilla, ku on tuota rintavarustusta sen verran enempi. Helpompi tässä vaiheessa alkaa tekemään jotakin asian eteen kuin oottaa muutama vuosi ja olla selkävaivanen kolmekymppinen.
Nyt on ainaki tosi hyvä fiilis itämaisesta tanssista. Katotaan miten pärjään sitte ku alkaa tulla vaikeampia juttuja. Mulla on nimittäin ihan uskomattoman huono koordinaatiokyky ja ainaki kaksi vasenta jalkaa. :D Raportoin edistyksestä!
22.9.2013
Siis mitä? Pipokelit?!
Nyt ei voi sanoa muutako huhhuh! Pääsin seittemältä yövuorosta ja ku tätä virtaa tuntuu jostaki riittävän, niin päätin lähteä koiran kans kävelylle. Monesti ku meinaa mennä vaan sängyssä pyörimiseksi jos yrittää suoraan nukkumaan. Liikaa energiaa ja liikaa kaikkia ajatuksia surisemassa päässä ja sitte sitä huomaa että kello on yheksän ja makaat edelleen sängyssä miettimässä että jäiköhän jotaki kuitenki tekemättä. Joskus ennenkin tullu hetken mielijohteesta lähettyä aamukävelylle töistä päästessä.
Ulkona oli ihan mieletön keli! Keltasia lehtiä joka paikassa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihanan raikas ja kirpsakka keli. Pipokeli! Ei haitannu yhtään että jouduin reilusti yli puolet lenkistä roudaamaan koirankakkapussia kädessä ku reitille ei sattunu yhtäkään roskista. Eikä haitannu että oma pipo oli hukassa ja jouduin lainaamaan H:n pipoa joka ei istunu mitenkäänpäin. Eikä haitannu ettei kuulokkeet ollukaan tuulitakin taskussa niinku muistelin ja "jouduin" kävelemään kaikessa hiljaisuudessa ajatuksiin eksyneenä.
Ainoa miinuspuoli tässä oli se, että ennen kaheksaa tuossa reitillä mitä pitkin mentiin käy ihan hillitön kuhina! Pyöräilijöitä suhasi varmaan parikymmentä ohi. Ja ku tämä pöljä koira osaa kävellä vaan "väärällä" puolella tietä, eli vasemmassa reunassa, niin oltiin vähä tien tukkona.
Niin ja se eilinen jumppa tosiaanki tuntuu. Pylly jumissa vaikka venyttelin!
Nyt vähä raejuustoa koneeseen näin aamupalana ja unille.
Ulkona oli ihan mieletön keli! Keltasia lehtiä joka paikassa ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihanan raikas ja kirpsakka keli. Pipokeli! Ei haitannu yhtään että jouduin reilusti yli puolet lenkistä roudaamaan koirankakkapussia kädessä ku reitille ei sattunu yhtäkään roskista. Eikä haitannu että oma pipo oli hukassa ja jouduin lainaamaan H:n pipoa joka ei istunu mitenkäänpäin. Eikä haitannu ettei kuulokkeet ollukaan tuulitakin taskussa niinku muistelin ja "jouduin" kävelemään kaikessa hiljaisuudessa ajatuksiin eksyneenä.
Ainoa miinuspuoli tässä oli se, että ennen kaheksaa tuossa reitillä mitä pitkin mentiin käy ihan hillitön kuhina! Pyöräilijöitä suhasi varmaan parikymmentä ohi. Ja ku tämä pöljä koira osaa kävellä vaan "väärällä" puolella tietä, eli vasemmassa reunassa, niin oltiin vähä tien tukkona.
Niin ja se eilinen jumppa tosiaanki tuntuu. Pylly jumissa vaikka venyttelin!
Nyt vähä raejuustoa koneeseen näin aamupalana ja unille.
Askel 1 ja Nike Training Club
Ensimmäisen kerran tutustuin Nike Training Clubiin alkukesästä, jolloin siitä oli jossain lehdessä juttua. Siitä innostuneena päätin että nyt lähtee (ei lähteny) ja latasin sovelluksen omaan iFööniini ja kokeilin. Ja voi jumaleissön sitä parin seuraavan päivän jumia minkä sain aikaan. :D
NTC on siis sovellus, jossa on valittavana joukko erilaisia ohjelmia joiden mukaan sitten jumppaillaan. Valittavana on 30 tai 45 minuutin ohjelmia, osaan tarvii painoja tai jotain muita välineitä, osaan ei tarvi mitään. Lisäksi on "erikoisvalmentajien" ohjelmia, joita avautuu lisää sitä mukaan kun sovellusta käyttää ja treeniminuutteja kertyy.
Kätevää on se, että jokaisesta tehtävästä liikkeestä löytyy lyhyt videopätkä, jossa näytetään vaihe vaiheelta miten se tehdään. Appi on kuitenki englanniksi, joten osaa liikkeistä ei nimestä tunnista.
Tänään siis käynnistin tuon ohjelman ensimmäistä kertaa sitten toukokuun alun. Huomasin että jopa helpoimmalla eli aloittelijatasolla ne treenit ei kyllä oo mitään löysäilyjä... 12 minuuttia treeniä ja oli pakko pitää tauko, pyyhkiä hikeä naamalta ja tankata vettä. Loppuun pääsin hampaat irvessä. Ehkä ne treenit helpottuu sitä mukaan kun oma elopaino vähenee?
Ai niin! Elopainosta puheenollen! Toissapäivänä kun ensimmäistä postausta kirjottelin, niin arvelin painavani 93 kiloa. Yllätys oli suuri ku kävin tänään puntarilla ja painoa oliki vaan 91,2 kiloa. Oon kevyempi ku luulinkaan!
Huomenna kyllä sattuuuuuuuu....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)