Couch to 5k - viikko 4

Taas on koko viikon sama ohjelma. Alkuun ja loppuun 5 min kävelyt. Ja sitten vähän juostaan:

• 3 min juoksu
• 1,5 min kävely
• 5 min juoksu
• 2,5 min kävely
• 3 min juoksu
• 1,5 min juoksu
• 5 min juoksu

Päivä 1: Edellisestä juoksusta oli yli viikko, joten aattelin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja juosta ihan rauhalliseen tahtiin. Silleen kroppaa kuunnellen. Alkumatka meniki ihan kivasti, vauhti ei ollu mikään päätä huimaava mutta pääsin joka juoksuosuuden loppuun. Kunnes tuli se viiminen. Ja ihan pienen pieni ylämäki. Ja pohkeet jämähti semmoseen jänkkiin, etti siitä juoksusta tullu enää mitään. Koitin pysähtyä ja venyttää, mutta ei. Koitin pysähtyä, venyttää vähä lisää ja kävellä hetki, mutta ei edelleenkään. Oli pakko luovuttaa ja kävellä loppuun se pätkä. Vähä meinasi ärsyttää, sillä samaista mäkeä on kyllä juoksenneltu ennenki ilman mitään ongelmaa. Juoksentelin kuitenki semmosen 2,92 km, että silleen ihan hyvä! Näin niinkö viikon tauon jälkeen.

Päivä 2: Edellisestä juoksusta vierähtäny taas vähä turhan monta päivää. Oltiin viikonloppu kotimaisemissa äitin ruuilla. H lähti mukaan kirittäjäksi. Aluksi juostiin ehkä vähä turhanki nopeasti, H:lla on parempi kunto ku mulla ja se vähä niinkö määräsi tahdin. Sinnittelin kuitenki perässä sen koko 3 minuuttia, hyvä minä! Toinenki juoksuosuus mentiin yhessä, mutta kolmannen alussa H:lle tuli vissiin vähä tylsää ja se lähti vauhilla eelle. Mulla sitte se tahti hiipu ku jäin yksin, mutta pääsin kuitenki loppuun asti ne loppupätkät. Hyvä minä! Kirittäjästä oli selvästi apua, sillä tein uuden ennätyksen! 3,51 km!

Päivä 3: Ennen lenkille lähtöä mietein että hetkinen. En kait minä tarvi mittään H:ta kirittämään juoksussa. Oon junnannu siinä vähä alle 3 kilometrissä, enkä oo päässy siitä yli. Noh, päätin että juoksen joka pätkän niin nopeeta ku pääsen, loppuun asti, ja kuolen sitte siinä välissä. Ja minä tein sen! Onnistuin vaientamaan sen pään sisällä asuvan äänen, joka hokee että "et sä jaksa, et sä pysty tähän, unoha koko homma". Aina ku se alko puhumaan, niin päätin että juoksen vielä seuraavan lyhtypylväiden välin, ja sitte vielä seuraavan, ja juoksen vielä tämän biisin loppuun ja niin edelleen. Ja sitte olinki yhtäkkiä juossu aina sen koko pätkän. En ihan yhtä pitkälle päässy ku H:n kanssa, mutta 3,3 km on silti ihan hyvä.

Tavoitepainot ja palkinnot

Nyt ku oon ensimmäisen huiman kilon karistanu, niin vois miettiä tavotepainoja ja palkintoja! Koska se on kivempaa ku esim. loppuviikon ruokalistan miettiminen. :D

Asetin näitä tavotteita noin 5 kilon välein, just because I can. Ja koska 10 kilon väli tuntuu vähä liian pitkältä kuitenki. 5 kiloa tuntuu siltä, että sen voi saavuttaa suhteellisen helposti ja on koko ajan lähellä jotaki mitä oottaa.

Koska teen töitä jalkojen päällä niin niistä pitäis pitää hyvää huolta. Tunnustan olevani ERITTÄIN huono huolehtimaan jaloistani. Kynnetki leikkaan yleensä vasta sitte ku ne on ihan liian pitkät. Kantapäätki on yleensä semmosilla kovettumilla että huh. Kesäisin aina skarppaan, mutta talvella se jotenki jää, koska "kuka ne minun jalat talvella näkis". Siksipä:

• Paino alle 85 kg, palkintona jalkahoito

Kun on alkanut liikkua melkein nollasta yli 4 tuntiin viikossa, niin kroppa joutuu suhteellisen koville. Ois tärkeää pitää siitä huolta. Venyttelyt ja semmoset auttaa joo, mutta hieronta on ihan parasta. Oon käyny vaan niska-hartiahieronnassa, sillä se on kyllä se mun pahin ongelma-alue. Mutta koko kropan möyhiminen vois olla kyllä aika ihanaa. Joten:

• Paino alkaa 7:lla, palkintona kokovartalohieronta

Mulla on ollu jo monta vuotta haaveena tatuointi koiran tassunjäljestä tuohon nilkan sisäsyrjään. Ei vaan oo oikein ollu ikinä rahaa siihen, ja se koiran tassun jäljentäminen voi olla helpommin sanottu ku tehty. :D Tuo ku ei anna koskea tassuihin ollenkaan, kynsienki leikkaaminen aina hirveä tappelu. Tää ei ehkä enempää selittelyjä kaipaa:

• Paino alle 75 kg, palkintona tatuointi

Kun paino alkaa 6:lla niin ollaan vaan 7 kilon päässä normaalipainon rajasta! Panokset siis kovenee, ja siihen mennessä on tehty jo niin paljo töitä että saa palkita itteään ihan kunnolla. Ainaki mun mielestä saa. Ja mikä oiskaan ihanampaa kuin:

• Paino alkaa 6:lla, palkintona hemmotteluviikonloppu kylpylässä tyttöjen kanssa

Ja sitten! Lopultaki se normaalipainon raja! Ei olla H:n kanssa vietetty vielä kertaakaan kunnolla lomaa yhessä, vaikka ollaan oltu jo pari vuotta yhessä. Ois siis varmaan jo korkea aika? Ja paras palkinto jätetään totta kai viimiseksi:

• Paino alle 63 kg, palkintona matka H:n kanssa

En vielä tiiä mikä on se mun lopullinen painotavote. Ensin täytyy saavuttaa tuo normaalipaino. En yhtään tiiä mikä on mulle se sopiva paino, se mitä pystyis pitämään lopun elämäänsä yllä. Sitä katotaan sitte.

1 kk - painopäivitys

Kävin just puntarilla sydän pamppaillen ja varmana siitä että ei tässä oo mitään tapahtunu. Mutta kappas! Puntari ilosesti ilmotti mulle että painan nyt 89,8 kg! Pudotusta siis huimat 1,4 kg kuukaudessa. :D Jippii!

Piristi kyllä kivasti, että ees jotaki on alkanu tapahtumaan. Sen innoittamana aion nyt lähteä tästä aamulenkille (kyllä, nyt on mun aamu) ja sitten illaksi töihin.

Hermostuttaa

Huomenna ois punnitus. Oon aika taitavasti sabotoinu itteäni tossa viime viikolla, ku oon löhönny sohvalla ja vetäny herkkuja. Oloki on aika turpea verrattuna viime viikon maanantaihin. Hirvittää että puntari näyttää täsmälleen samaa ku kuukausi sitte.

Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.

Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.

Olo niinkö tällä kissalla

Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!

Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.

Tämä viikko

...on ollu melkosta pyllymäkeä. Oon ollu tavallista väsyneempi, johtuen ehkä siitä 6 päivän työputkesta minkä tein. Keskiviikkona iski pieni burnout tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. Oon räpiny jotenkuten eteenpäin ja selvinny jo pahimman ohi. Kuulin nimittäin että mulla on ens kuun alussa mahollisuus pitää kaks viikkoa palkatonta vapaata ja aion tarttua tilaisuuteen. H:lla on lomat pitämättä kesältä niin se vois ehkä kans saada siihen vapaata, niin voitais yhessä mennä käymään jossaki.

Tulis muutenki hyvään saumaan se pieni hermoloma, sen jälkeen onki eessä työpaikan vaihto, uuden hotellijärjestelmän opetteleminen ja sesonki, joka jatkuuki sitte pääsiäiseen asti. Huhhuh.

Liikkumiset ja syömisten miettimiset jätin tältä viikolta suosiolla pois. Aattelin että ku muutenki stressaan niin miksi alkaa niistä repimään vielä lisää stressiä. Sen sijaan oon tehny kivoja juttuja, just sillon ku on siltä tuntunu. Oon siis käyny itämaisessa tanssissa ja zumbassa ja kävelyllä H:n ja koiran kans. C25k:n juoksut jätin pois, mutta ens viikolla lähtee sitte taas ne pyörimään.

Liikuntaspurttiki on jääny ihan täysin tältä viikolta. Saa seuraavat pari viikkoa sitte liikkua vähä enemmän. 6 tuntia viikossa tai 24 tuntia neljässä viikossa, ja tämän viikon tulos on huimat 3 tuntia. Tämä lähti siis aivan mahtavasti käyntiin.

Tunnustan syöneeni viikon aikana jäätelöä, pitsaa ja suklaata. Onnistuin kuitenki hillihtemään itteäni enkä vetäny koko pitsaa kerralla. Tai sitä litran jäätelöpönikkää. Suklaata saatoin vahingossa napsia vähä enemmän ku oli tarkotus. Maanantaina sitte taas ryhtiliike.

Meltdown

Henkinen väsymys on kyllä mielenkiintonen juttu.

Keskiviikkoaamuna pääsin yövuorosta, tulin kotiin ja romahin. Mun ois pitäny mennä ysiksi työpaikan palaveriin, mutta ei musta ollu mihinkään lähtemään. Olin aivan uskomattoman väsyny sekä henkisesti että fyysisesti, makasin vaan sängyssä ja itkin kunnes nukahin. H koitti pitää sylissä ja rauhottaa ja lohuttaa, mutta ei se oikein auttanu.

Sitte nukuin koko päivän, heräsin, söin, valmistauduin töihin lähtöön ja itkin vähä lisää. Oon koko eilisen päivän ollu jotenki ihan lamaantunu, eikä tänä aamunakaan oo oikein intoa ollu yhtään mihinkään. Pitäis lähteä liikkeelle tästä sohvalta, ku tuntuu että seinät kaatuu päälle, mutta toisaalta tekee mieli vaan antaa niitten kaatua ja jäähä sinne alle.

Viimeksi olin yhtä lamaantunu sillon ku lomautettiin töistä. Sillon oli joku syyki olla, mutta nyt ei oo sen kummempaa syytä. Jotenki vaan yövuorot polttanu loppuun. Mulla ei oo aikaa H:lle eikä itelleni eikä yhtään millekään, tai ainaki siltä tuntuu, ku viikosta toiseen nukun päivät, teen töitä yöt ja iltasin käyn sen kaks tuntia hereillä. Joskus on joku hassu päivävuoro, mutta neki yleensä iltavuoroja arkisin, niin sepä paljo lohuttaa. H pääsee viieltä töistä ja on monesti jo nukkumassa ku tuun iltavuorosta pois.

Se tässä eniten ahistaa, ku tuntuu että päivä päivältä H lipuu kauemmas ja ite on voimaton tekemään yhtään mitään.

Onko tää nyt sitä elämää mitä haluan?

Voihan ketutus

Mulla on vaan ärsyttäny koko viikon. Räyh!

Maanantaina ärsytti ku jouduin jättämään itämaisen tanssin väliin. Mulla oli yövuoro ja heräsin ihan liian aikasin aamulla, joten meinasin nukkua ennen töihin menoa. Eli just sillon itämaisen tanssin aikaan. Noh. Ois ollu ihan sama mennä sinne tanssimaan, ku en saanu nukuttua, meni vaan pyörimiseksi koko homma.

Tiistaina ärsytti ku kävin juoksemassa ja lenkiltä tultua tuntu siltä että oisin voinu lähtiä uuestaan. Eli toisin sanoen löysäilin. Ärsytti! Oisin päässy pitemmälle ja lujempaa, mutta ei!

Keskiviikkona ärsytti ku oli tarkotus mennä salille, mutta en sitte ehtinykään. Ku päätin mennä käymään tyttöjen kans kahvilla. Oishan se pitäny tietää ettei se oo mikään lyhyt reissu. :D Olin kotona vasta kuuelta, sitte tiskaamaan ja laittamaan ruokaa ja syömään ja sitte kello oliki jo varttia vaille kaheksan. Sali menee ysiltä kiinni eikä heti syömisen jälkeen viihti lähteä repimään. Ois pitäny kattoa kelloa siellä kaupungilla pyöriessä.

Torstaina meinasi vähä ärsyttää, ku oli kurja keli. Mutta sitte paisto aurinko ja menin lenkille ja sitte ei enää ärsyttäny.

Perjantaina ei ärsyttäny ja olin hämmästyny. Oli ihan kiva päivä, kerranki aamuvuoro ja sen jälkeen kävin salilla ja uimassa. Mulla on ollu tapana ottaa "jälkilämmöt" salitreenin jälkeen, eli jonku  15-20 minuuttia polkea pyörällä tai kävellä juoksumatolla, niin tällä kertaa päätin ottaa ne jälkilämmöt altaassa.

Tänään on lauantai ja ärsyttää ku heräsin ja yrittää tulla flunssa! Ei oo nenä tukossa, mutta on semmonen tukkonen olo. Oisin halunnu mennä lenkille tänään, mutta pitää varmaan jättää se välistä tänään ja kattoa mihin suuntaan tämä etenee. Ärsyttää, en halua olla flunssassa! Lähteny niin hyvin tämä liikkuminen käyntiin, oon saanu luotua jonkunäköstä treenirytmiä, enkä haluais keskeyttää sitä nyt. Sitte on taas hankala alottaa uuestaan.

Salille mars!

Kävin eilen tutustumassa tuossa vieressä olevalle salille. Siihen salikortin hintaan kuuluu uinti ja muutama hassu ryhmäliikuntatunti, eikä hintakaan ollu vuoden kortilla paha. Tein sitte sopimuksenki sinne saman tien vuodeksi, että ois sitte niinkö parempi alkaa kunnolla käymään. :D

Mulle tehtiin siellä sitte saliohjelma omien tavotteitten ja toiveitten mukaan. Ohjaaja kyseli että miten oon aikasemmin treenannu ja onko lemppariliikkeitä tai muita, ja teki siitä sitte semmosen perusohjelman sillä aikaa ku lämmittelin. Aikasemmin oon treenannu 3 kertaa viikossa, eri päivinä eri lihasryhmiä (rinta-olka-ojentaja, selkä-hauis, jalat-vatsa), aina kaks sarjaa jokasta liikettä. Tuo ohjelma mikä mulle nyt tehtiin on ns. Nautilus-menetelmä jossa treenataan koko kroppa yhellä kerralla ja sarjoja tehään vaan yksi.

Kotona sitte lueskelin tuosta vähä enemmän ja aika kovasti jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tietenki riippuu omistaki tavotteista että toimiiko se vaiko eikö, jos haluaisin ihan hirveät jättilihakset niin pitäis ehkä treenata vähä eri tavalla. :D Kokeilen nyt ainaki muutaman kuukauden tuota ohjelmaa ja kattoo sitte sopiiko mulle vaiko eikö. Eli onko niitä tuloksia alkanu syntymään.

Askel 3 ja lisää motivaatiota

Mietein että miten sais tätä hirveetä alkuinnostusta pidettyä yllä. Ku nyt tuntuu siltä että intoa riittäisi vaikka muille jakaa. Mutta mites sitte ku tästä mennää muutama viikko eteenpäin? Iskeekö vuorotyöläisen arki kunnolla päin naamaa ja se innostus loppuu? Jaksaako sitä lähteä lenkille jos on yövuoro-iltavuoro-aamuvuoro-yhdistelmiä ja tuntuu ettei ehdi edes nukkua kunnolla?

Yhdeksi motivaation ylläpitäjäksi ja kasvattajaksi aattelin tuota HeiaHeiaa. Mulla on joskus kauan aikaa sitten ollu tunnukset sinne, mutta enhän niitä enää muista. Eli ei muutako uudet tunnarit kehiin ja kirjaamaan! HeiaHeiassa pidetään siis liikuntapäiväkirjaa, ja oon nyt parin päivän ajan kirjannu liikkumiseni sinne. Sinne voi asettaa liikuntatavoitteen joko tunneissa, kerroissa tai askelissa, kirjata painon jota seurataan semmosella käppyrällä, keskustella muitten käyttäjien kanssa ryhmissä, lisätä kavereita ja seurailla kavereitten liikkumista.

Ensimmäiselle viikolle asetin liikuntatavotteeksi 3 tuntia, eli siis yhden itämaisen tanssitunnin ja kolmen 30 minuutin lenkin verran.  Kun alotin sen Couch to 5k-projektin, niin tulee kyllä ainaki tuo 3 tuntia viikossa kasaan. Mutta hirveän innostuksen siivittämänä tuli liikuttua aika paljo enemmän. :D Viime viikolla tavote oli 4 tuntia, jäin siitä 15 min päähän. Tällä vikkolla pidetään edelleen se 4 tunnin tavoite. Kattoo sitä sitte ku saa luotua jonku liikkumisrutiinin, että mikä se ois se lopullinen tavoite.



HeiaHeiasta saa myös tommosen kivan systeemin, joka näyttää viimesimmät kirjatut liikunnat. Mutta en osaa laittaa sitä tonne sivupalkkiin mihin sen haluaisin apuva!

Toinen mikä motivoi on tietenki tämä blogin pitäminen. Ku kirjottaa hyvästä fiiliksestä lenkin jälkeen niin se hyvä fiilis säilyy pitempään. Ja muiden blogeja lukemalla saa hyviä vinkkejä omaan touhuun. Esim. sen Couch to 5k-appin bongasin Kaukaa Kauniin blogista ja ruokavinkkejä oon poiminu The Good Morning-blogista.

Ja siinä oliki hyvä aasinsilta siihen kolmanteen motivaattoriin. :D Eli se Couch to 5k. Oon vähä huono lähtemään lenkille. Koirahan kyllä kävelyttää, mutta sen kanssa se on aina enemmän semmosta tassuttelua ilman kovin urheilullista otetta. Ja sehän on huomattu että ei se semmonen laiska tassuttelu laihuta yhtään! Jos ei tuu hiki niin ei tapahu mitään. Siispä tuo c25k on mah-ta-va. Ei tarvi aatella, tekee vaan niinkö käsketään. Rokki korviin pauhaamaan ja tossua toisen eteen. Toinen viikko on takana ja hyvältä tuntuu. Koiraki alkaa tottumaan siihen että välillä juostaan eikä jää enää jälkeen kuikuilemaan. :D 

Vapaapäivät

Mulla on ollu harvinainen viikko, kun alkuviikosta oli kaks työpäivää ja loppuviikko on vapaata. Harvinaista herkkua, joten oon nyt sitte koittanu nauttia tästä. Oon alalla joka on kovin sesonkiluontoinen ja sesongin alkuun on pari kuukautta. Pitää nauttia ja rentoutua vielä ku ehtii!

Liikunnallisesti ei oo kauheasti tapahtunu tällä viikolla. Oon käyny kahdella aamulenkillä c25k:n tahtiin. Viikonlopuksi lähetään H:n kotipaikkakunnalle ja siellä käyn sitte sen viimisen c25k:n. Ja maanantaina meen tutustumaan tuohon viereiselle salille, jännittää!

Aattelin esitellä tässä nyt parin päivän syömisiä, ihan kuvien kera! Tai ihan kaikesta ei oo, mutta muutama kuva kuitenki!

Eilen herkuttelin aamupalaksi joskus n. klo 10 tiikerikakkua. H oli juonu kaiken maidon joten improvisoin ja korvasin sen maustamattomalla jugurtilla. Siitä ja ehkä pikkusen liian pitkästä paistoajasta johtuen tuli aika paksua ja kuivaa tavaraa, ja tuhtia! Keskellä oli semmonen ihana kostea kohta ja se oli tästä kyllä paras. Täytyy ens kerralla paistaa vähä vähemmän aikaa, jos se ois sitte herkkua koko matkan! Tällä pysy kyllä nälkä hyvin poissa.

 Kolmen jälkeen alko tulla pieni hiuko, joten päätin välipalastella. Välipalaksi söin rahkaa, ananasmurskaa, persikkaa ja mandariinilohkoja (purkista kaikki). Herrrrkkua, varsinki ku viikonloppua varten tyhjentelin jääkaappia ja nakkasin kaikki loput hedelmät mitä siellä oli tuohon sekaan.

 

Iltaruoka syötiin kuuden jälkeen, makaronilaatikkoa täysjyvämakaronista. Salaatti puuttu (samoin kuva), mutta ei ollu salaattivärkkejä jääkaapissa eikä viihtitty lähteä hakemaan, ei oltais kuitenkaan saatu sitä kaikkea salaattia tuhottua ennen reissuun lähtöä. Makaronilaatikon kaveriksi otin kaks FinnCrispin pikkuhapankorppua juustolla ja keittokinkulla. :( En ois tarvinnu, muttako H otti niin... Teki mieli.

Iltapalaksi söin viipaleen Lidlin täysjyväsiemenleipää juustolla ja kinkulla.

Tänään heräilin puoli ysiltä, söin banaanin ja lähin aamulenkille. Lenkin jälkeen saunaan ja saunan jälkeen kokkailin aamupalaksi banaanipannukakkuja. Päällä plöräys H:n äidin tekemää ihanaa vähäsokerista mansikkahilloa. NAM! Haaveilen blenderistä, ilman sitä ei saa ihanan tasasta taikinaa. Syödessä tullee semmosia kaurahiutalekohtia. Mutta herkkua on silti!

 

Ennen reissuun lähtöä syön varmaan eineshampurilaisen (hyi minua), mutta se on ainoa ruoka mitä meillä on jääkaapissa tällä hetkellä. Matkaan menee kuitenki nelisen tuntia, niin ettei ihan pärjää nuilla pannareilla sinne iltaseittemään.

Että semmosta! Ens viikolla sitte itteä niskasta kiinni ja enemmän sitä salaattia ja rahkaa ja vähemmän leipää.

PS. On muuten yllättävän vaikeeta tämä hissittömyys! Kuitenki vuoden tottunu ajamaan tuolla hissillä ylös-alas, niin täytyy oikein keskittyä. Pari kertaa oon menny hissillä alas, ku oon kerenny kutsua sen ja sitte muistanu että AINIIN, enkä oo enää kehannu lähtiä portaisiin. :D Mutta ylöspäin oon ihan hyvin muistanu tulla portaita pitkin. Hyvä minä!

Lenkkipolku

Tänään kävin aamulenkillä ja sen jälkeen ihanan rentouttavassa saunassa! Nam. Unohtu venyttely, ku koira oli niin kakkanen, että se piti pestä. Ja sitte samalla kömmein saunan lämpöön. Nyt sen kyllä sitte tunteeki, että jäi ne venyttelyt välistä... Noooh. Kerrankos sitä.

Täytyis alkaa ettimään uutta lenkkireittiä. Nyt on siis sen c25k:n toinen viikko menossa ja tuo mun tavanomainen reitti alkaa käydä lyhyeksi. Se on vaan niin mukava, ku se lähtee tästä ihan kotiovelta. Siinä on hyvä fiilis juoksennella ku se on semmonen pyörätie metikössä. Ja tasanen, ei oo ku yks erittäin loiva mäki.

Mutta se on aivan liian lyhyt! Ei siitä saa viittä kilometriä tekemälläkään. Ellen sitte juokse sitä eestaas. :D Ennemmin ettisin kyllä jonku toisen reitin, tulis vaihteluaki välillä. Se on tosin helpommin sanottu ku tehty. Asutaan melko lähellä keskustaa ja haluaisin lenkkeillä jossain muualla ku liikenteen seassa. Ja toisekseen haluaisin ettei se oo kauhean mäkinen, mikä on se toinen ongelma. Tässä kaupungissa ku ei tunnu olevan tasasta kohtaa missään!

Huomisen vapaapäivän aion siis käyttää uuden lenkkipolun ettimiseen JA salikortin hommaamiseen!