Mietein että miten sais tätä hirveetä alkuinnostusta pidettyä yllä. Ku nyt tuntuu siltä että intoa riittäisi vaikka muille jakaa. Mutta mites sitte ku tästä mennää muutama viikko eteenpäin? Iskeekö vuorotyöläisen arki kunnolla päin naamaa ja se innostus loppuu? Jaksaako sitä lähteä lenkille jos on yövuoro-iltavuoro-aamuvuoro-yhdistelmiä ja tuntuu ettei ehdi edes nukkua kunnolla?
Yhdeksi motivaation ylläpitäjäksi ja kasvattajaksi aattelin tuota HeiaHeiaa. Mulla on joskus kauan aikaa sitten ollu tunnukset sinne, mutta enhän niitä enää muista. Eli ei muutako uudet tunnarit kehiin ja kirjaamaan! HeiaHeiassa pidetään siis liikuntapäiväkirjaa, ja oon nyt parin päivän ajan kirjannu liikkumiseni sinne. Sinne voi asettaa liikuntatavoitteen joko tunneissa, kerroissa tai askelissa, kirjata painon jota seurataan semmosella käppyrällä, keskustella muitten käyttäjien kanssa ryhmissä, lisätä kavereita ja seurailla kavereitten liikkumista.
Ensimmäiselle viikolle asetin liikuntatavotteeksi 3 tuntia, eli siis yhden itämaisen tanssitunnin ja kolmen 30 minuutin lenkin verran. Kun alotin sen Couch to 5k-projektin, niin tulee kyllä ainaki tuo 3 tuntia viikossa kasaan. Mutta hirveän innostuksen siivittämänä tuli liikuttua aika paljo enemmän. :D Viime viikolla tavote oli 4 tuntia, jäin siitä 15 min päähän. Tällä vikkolla pidetään edelleen se 4 tunnin tavoite. Kattoo sitä sitte ku saa luotua jonku liikkumisrutiinin, että mikä se ois se lopullinen tavoite.
HeiaHeiasta saa myös tommosen kivan systeemin, joka näyttää viimesimmät kirjatut liikunnat. Mutta en osaa laittaa sitä tonne sivupalkkiin mihin sen haluaisin apuva!
Toinen mikä motivoi on tietenki tämä blogin pitäminen. Ku kirjottaa hyvästä fiiliksestä lenkin jälkeen niin se hyvä fiilis säilyy pitempään. Ja muiden blogeja lukemalla saa hyviä vinkkejä omaan touhuun. Esim. sen Couch to 5k-appin bongasin Kaukaa Kauniin blogista ja ruokavinkkejä oon poiminu The Good Morning-blogista.
Ja siinä oliki hyvä aasinsilta siihen kolmanteen motivaattoriin. :D Eli se Couch to 5k. Oon vähä huono lähtemään lenkille. Koirahan kyllä kävelyttää, mutta sen kanssa se on aina enemmän semmosta tassuttelua ilman kovin urheilullista otetta. Ja sehän on huomattu että ei se semmonen laiska tassuttelu laihuta yhtään! Jos ei tuu hiki niin ei tapahu mitään. Siispä tuo c25k on mah-ta-va. Ei tarvi aatella, tekee vaan niinkö käsketään. Rokki korviin pauhaamaan ja tossua toisen eteen. Toinen viikko on takana ja hyvältä tuntuu. Koiraki alkaa tottumaan siihen että välillä juostaan eikä jää enää jälkeen kuikuilemaan. :D
Nyt oon minäkin tuolla Heiaheiassa.
VastaaPoistaJa kyllä juoksuohjelmat motivoi kummasti. Mä en olis satavarmaan jatkanut juoksua jos ei olis ollut c25k:ta "pakottamassa" jatkamaan.
-Kaukaa Kaunis