Kolmannella viikolla juoksuajat senku vaan pitenee! Joka päivällä taas sama ohjelma. Alkuun ne lämmittelyt ja loppuun jäähdyttelyt, kuten aina. Välissä kaksi kierrosta seuraavaa: 1,5 min juoksu & 1,5 min kävely ja 3 min juoksu & 3 min kävely.
Päivä 1: Pelkäsin jo ennen liikkeelle lähtöä tuota 3 minuutin juoksua. Päätin vaihtaa vähän lenkkireittiäkin ja lähdin polulle joka oltiin edellisenä päivänä löydetty ku koiran kanssa seikkailtiin. Juoksu kulki ja jaksoin kuin jaksoinki ne kolmen minuutin juoksut ilman ongelmaa! Ensimmäinen 3 min pätkä meni niin nopiasti ohi, että en ees tajunnu, toinen vielä nopiampaa. Kotona venytellessä ja tuloksia kattoessa hävetti. Oli semmonen olo että oisin voinu lähtiä vetämään toisen samanlaisen lenkin heti perään... En siis juossu niin lujaa ku oisin voinu. Matkaki lyheni huomattavasti ja oli itse asiassa lyhyempi ku ihan ensimmäisen päivän lenkki! Pääsin vaan 2,67 km. :( Hävetti, ärsytti, ketutti. Miksen vaan painanu täysillä?
Päivä 2: Uusissa lenkkivaatteissa samalle reitille kuin edellisellä kerralla. Edellisestä oppineena juoksin nopeampaa, ja sen kyllä huomasi. Sen viimisen kolmen minuutin juoksupätkän jälkeen tuntu että kuolema tulee. Siinä huomasin että viimesellä minuutilla alko tahti hidastumaan, mutta hampaita purren pistin lisää vauhita. Ja oli hyvä fiilis: mä pystyin siihen! 2,87 km ja jalat huutaa armoa.
Päivä 3: Aamulla oli vähän flunssanen olo, mutta se meni sitte ohi. Meinasin ensin että en lähe mihinkään, parantelen koko viikonlopun ja sitte maanantaina lähen taas liikkeelle. Mutta mitä pitempään istuin paikallani ja mietin että voi ku ois kiva päästä lähtemään niin sitä enemmän alko ärsyttää ja lopulta oli sitte pakko lähtiä liikkeelle! Menin vanhalle reitille ku oli jo niin pimeää ja uudella reitillä on yks mehtäpätkä missä ei oo valoja. Oli kyllä tosi mukavaa! Juokseminen tuntu kevyemmältä ku aikasemmin ja se kolme minuuttia hujahti taas hetkessä ohi. Juoksin 2,85 km.
Toi on niin palkitsevaa kun huomaa jo viikossa kehitystä!
VastaaPoistaTuttu tunne toi että juoksee liian hiljaa, mutta tärkeintä tässä vaiheessa kuitenkin on se, että juoksee. Sitä tahtia voi sitten ruveta harjottaa erikseen kun pääsee siihen tilanteeseen.
Mutta hienosti on lähtenyt sulla tää käyntiin, jo kolmannes käyty! Ja selvästi säkin oot jääny koukkuun kun jalat vie lenkkipolulle vaikka pitäis vielä toipua :D
-Kaukaa Kaunis
En ookaan aatellu sitä niin, että on jo kolmannes käyty. Apua, sehän loppuu ihan kohta!
PoistaOon ihmetelly tätä muutosta mikä on tapahtunu parissa viikossa. Aikasemmin liikkeelle lähteminen on ollu vähä semmosta nääh, mutta nyt lähen ihan mielissäni juoksemaan ja oon ihan innoissani ja tohkeissani. :D Ois tosin ehkä pitäny arvata että juokseminen on se mun juttu, pelasin ennen jalkapalloa ja rakastin sitä yli kaiken. Pelasin keskikentällä ja sain peleissä ja treeneissä juosta aina hulluna kenttää päästä päähän ja se oli mahtavaa.
Hei! Päätinpä tulla vastavierailulle (utelias ihminen) ja jään seurailemaan urakkaasi! :) Hurjasti tsemppiä, ja mahtavaa että juokset! :)
VastaaPoista