Vesipetona + ruoka-angsti

Vähemmän jäistä täällä H:n kotona, pyhpah. Kaikkea muuta. Tosissaan lenkkeily on siis edelleen katkolla. Pitäs vissiin käyä ostamassa nastat lenkkariin. Ärsyttää, ketuttaa. Räyh.

Eilen käytiin sitte uimassa, ku ei oikein muuta keksitty. Jotenki kummallisen lämmintä vettä tuolla kylpylän kuntouintialtaassa. Oon tottunu siihen että on viileää vettä niissä, tuntu että kiehuu ku ui.

En yhtään tiedä miten pitkästi uin. Uitiin n. 45 min, josta viimiset 15 min vesijuoksin. Uskaltauduin hetken mielijohteesta kokeilemaan vesijuoksua, sillä siellä altaassa ei ollu yhtään ketään meidän lisäksi. Mulla oli varmaan vesijuoksuvyö ylösalaisin ja tekniikka ihan hukassa, mutta who cares? Ihan kivaltahan tuo vaikutti, mutta ehkä uiminen on enemmän se mun juttu. Jotenki hirveän hidasta hommaa, tuntuu ettei etene ollenkaan. Tuolla kylpylässä oli se allaskin niin matala, että jossain puolen välin kohdilla alko jalat osumaan pohjaan ja joutu kääntymään takasin. Ärsyttävää.

Syöminen mulla on ihan hukassa ja seki ärsyttää. Täällä ku on, toisten ruuilla niinsanotusti, niin ei ihan kauheasti oo valinnanvaraa siinä mitä syö. Annoskoot on pysyny onneksi hallinnassa, mutta sitte on sitä kaikkea muuta. On ollu isänpäiväkakkua ja lettua ja jotain lakka-kermavaahto-hässäkkää ja yöllinen napostelukohtaus H:n kanssa. Mikä ihme siinä oikein on, että pitää änkeä ihtensä täyteen kaikkea pskaa? Ja sitte voivotella että voi voi ku ei tämä paino tipu. No ei varmaan jos vetää jottain herkkuja kaksin käsin ku tarjotaan.

Mulla on itsekuri noitten herkkujen kans kyllä täys nolla. Sillon ku niitä ei kotona tai jossaki oo, niin pystyn kyllä vallan hyvin olemaan ilman. En osta, en syö, helppo homma. Mutta sitte ku jossaki niitä on, ja niitä oikein tuputtamalla tuputetaan (kyllähän te tiiätte ne hössöttävät anopit, jotka ei ymmärrä mitä tarkottaa "ei kiitos"?) ja tuntuu että toinen loukkaantuu jos et sitä kakkua ees maista ja syö ees yhtä letun puolikasta mansikkahillolla, niin sitte ei sitä kontrollia oo ollenkaan. Se yks pala kakkua muuttuu pian kahdeksi "ihan pieneksi" ja se lettu saa toisen kaveriksi massuun.

H ei auta tilannetta yhtään, ku sillä on niitä yöllisiä "napoja". Eli se menee keittiöön ja napsii sieltä kaikkea mahollista. Vähä ruisnappisia perunasalaatilla ja juustolla ja kinkulla ja vähä sitä sun tätä. Ja kukahan idiootti sitä seuraa sinne keittiöön?! Argh. Pää kasaan nyt, nainen!

Aamusali

Kappas, oon elossa vielä! Pieni blogihiljaisuus, hupsista.

Mulla on jääny juoksu tällä viikolla ihan jäähylle kyllä. Tuolla ulkona on ollu aivan liian liukasta että oisin juoksemisesta voinu ees haaveilla. Koiran kanssa kävellessäki se on semmosta köpötystä että pääsee eteenpäin. :D Mutta onkos tuo kumma. Päivällä on lämpötila plussalla ja sataa nuoskalunta, joka sitte aurataan. Ja sitte tulee illasta vähä vettä, jonka jälkeen yöksi menee pakkaselle. Koita siinä sitte. Elättelen toiveita että ens viikolla pääsis taas juoksemaan, kun mennään meille kotiin ja sitte H:n kotiin. Jospa siellä ois vähä vähemmän jäistä.

Juoksemisen sijaan oon sitte käyny salilla. Tänään kävin heti aamusta salilla, sillä mulla oli ohjausaika ja sain neljä uutta liikettä ohjelmaan! Jee! Se on kyllä nyt aikamoinen kokovartalorääkki. Oli ihan kiva mennä heti aamusta, kun siellä ei ollu ketään. Ei yhtään ketään. Sain ihan rauhassa tehä, jokaiselle laitteelle pääsi heti suoraan ja kyykätäkki sain KERRANKI heti ensimmäisenä, ku siinä ei ollu joku muskelimies pumppaamassa sen tangon kans.

Vähä tuntu kyllä vielä tänäki aamuna keskiviikkonen salitreeni. Lisäsin rohkeasti vähä painoa jokaseen liikkeeseen ja sen kyllä huomasi. Tuolla salilla laitteiden painot on paunoina, ja lisäsin jokaseen 5 paunaa eli huimat 2,3 kg. :D Lisäys se on seki. Ehkä enemmän psykologinen juttu se, että ei muka jaksa jos lisää 10 paunaa kerralla. Pöh.

Keskiviikkona kokeilin että miltä se juoksumatolla juokseminen tuntuu, mutta se ei oikein ollu mun juttu. Muutenki juoksumatto on vähä tylsä, kun ei maisemat vaihdu. Ei oo sitä samaa fiilistä jotenki.

Yksi huono puoli tuossa aamusalissa vaan oli. Mulla alko väsyttämään sen jälkeen ihan uskomattoman paljo! Sitte otinki vahingossa parin tunnin päikkärit. Jos vertaa aamu-uintiin niin uinnin jälkeen on hirveän energinen olo, mutta salilla käynti kyllä imee kaikki mehut. Vapaapäivinä vois ehkä käydä, mutta jos ois pitäny töihin lähteä tuon salin jälkeen niin ois ollu aika väsyny meininki.

Lokakuun haasteen yhteenveto ja vähän löpinää

Mulla oli lokakuulle 3 haastetta: hissittömyys, eväiden ottaminen töihin ja herkuttomuus.

Hissittömyys suju aluksi ihan hyvin, mutta sitte jossain puolessa välissä kuukautta aloin taas ajelemaan sillä hissillä. H menee aina sillä kuitenki, niin sitte kauppareissuilta ja muilta tullessa tuli vaan mentyä sen kans. Yksin ollessa ja varsinki lenkiltä tullessa käytin kyllä niitä portaita. Jos muistin. :D Ei siis menny ehkä ihan niin ku aattelin. Minä laiskamato oon totuttanu itteni siihen hissillä ajeluun niin hyvin, että pitäis varmaan muuttaa johonki hissittömään taloon, ettei tulis sitä käytettyä.

Eväitten kans meni huomattavasti paremmin ku tuon hissin kans. Muistin ottaa evääksi rahkaa, salaattia tai jotain muuta kevyttä sillon ku olin yövuorossa. Pariin iltavuoroon en ottanu eväitä, koska ei ollu kotona edellisen päivän jämiä ja kaipasin kuitenki jotaki vähä rahkaa tukevampaa. Sillon tein sitten itelleni kanan fileepihvejä ja wokkivihanneksia, jotka bongasin pakkasesta yhtenä kauniina päivänä ettiessäni ruokiin normaalisti käytettävää vihannessekotusta. Kerran tosin sorruin ja tein hampparin. :(

Herkuttomuus on ollu vähä niin ja näin. Ensin meni hyvin, mutta sitte iski meltdown ja tuli mässyteltyä. Sen jälkeen skarppasin, mutta tunnustan syöneeni mm. eilen juustonaksuja. Ja mahdollisesti vähä suklaata. Hyi minua.

Marraskuun haaste on vielä mietinnässä. Nyt on vielä menossa jo kolmatta viikkoa tuo liikuntaspurtti, jossa oon aaaaaaika paljo miinuksella. Ekalla viikolla liikuin sen 3 tuntia, tokalla viikolla 3 tuntia 42 minuuttia, eli niistä tulee yhteensä 6 tuntia 42 minuuttia. Oon siis kahessa viikossa onnistunu raapimaan kasaan yhen viikon spurttimäärän. Plää. Töissä on kuitenki ollu aika kiirettä, ku on ollu pari pidempää sairaslomaa, joita on pitäny paikkailla.

Juustonaksuja hain tosiaan eiliseen rapulaani. Oltiin keskiviikkona tyttöjen kans liikenteessä, ku kerranki oli kaikilla vapaata. Piti lähteä vaan pikasesti käymään, mutta toisin kävi ja olin kotona aamuviideltä. Mulla on alkoholinkäyttö ollu aika vähällä koko vuoden ja vielä vähemmällä tässä viimiset pari kuukautta, joten olotila oli aika mahtava eilen aamulla. Sitä lievittämään hain kokista (<3 br="" ennen="" ett="" h="" heit="" ihan="" in="" j="" ja="" juustonaksuja.="" kaappiin="" kaivannu="" keitti="" kerralla="" kevyesti="" koko="" kourallista="" lis="" n="" naamariin="" naksuja="" ne="" niist="" niit="" oisin="" olo="" oottamaan="" p="" paha="" pari="" pussin="" rkytt="" roskiin.="" s="" si="" sitte="" ssy="" sy="" tai="" tuli="" v="" vet="" viel="">

Couch to 5k - viikko 4

Taas on koko viikon sama ohjelma. Alkuun ja loppuun 5 min kävelyt. Ja sitten vähän juostaan:

• 3 min juoksu
• 1,5 min kävely
• 5 min juoksu
• 2,5 min kävely
• 3 min juoksu
• 1,5 min juoksu
• 5 min juoksu

Päivä 1: Edellisestä juoksusta oli yli viikko, joten aattelin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja juosta ihan rauhalliseen tahtiin. Silleen kroppaa kuunnellen. Alkumatka meniki ihan kivasti, vauhti ei ollu mikään päätä huimaava mutta pääsin joka juoksuosuuden loppuun. Kunnes tuli se viiminen. Ja ihan pienen pieni ylämäki. Ja pohkeet jämähti semmoseen jänkkiin, etti siitä juoksusta tullu enää mitään. Koitin pysähtyä ja venyttää, mutta ei. Koitin pysähtyä, venyttää vähä lisää ja kävellä hetki, mutta ei edelleenkään. Oli pakko luovuttaa ja kävellä loppuun se pätkä. Vähä meinasi ärsyttää, sillä samaista mäkeä on kyllä juoksenneltu ennenki ilman mitään ongelmaa. Juoksentelin kuitenki semmosen 2,92 km, että silleen ihan hyvä! Näin niinkö viikon tauon jälkeen.

Päivä 2: Edellisestä juoksusta vierähtäny taas vähä turhan monta päivää. Oltiin viikonloppu kotimaisemissa äitin ruuilla. H lähti mukaan kirittäjäksi. Aluksi juostiin ehkä vähä turhanki nopeasti, H:lla on parempi kunto ku mulla ja se vähä niinkö määräsi tahdin. Sinnittelin kuitenki perässä sen koko 3 minuuttia, hyvä minä! Toinenki juoksuosuus mentiin yhessä, mutta kolmannen alussa H:lle tuli vissiin vähä tylsää ja se lähti vauhilla eelle. Mulla sitte se tahti hiipu ku jäin yksin, mutta pääsin kuitenki loppuun asti ne loppupätkät. Hyvä minä! Kirittäjästä oli selvästi apua, sillä tein uuden ennätyksen! 3,51 km!

Päivä 3: Ennen lenkille lähtöä mietein että hetkinen. En kait minä tarvi mittään H:ta kirittämään juoksussa. Oon junnannu siinä vähä alle 3 kilometrissä, enkä oo päässy siitä yli. Noh, päätin että juoksen joka pätkän niin nopeeta ku pääsen, loppuun asti, ja kuolen sitte siinä välissä. Ja minä tein sen! Onnistuin vaientamaan sen pään sisällä asuvan äänen, joka hokee että "et sä jaksa, et sä pysty tähän, unoha koko homma". Aina ku se alko puhumaan, niin päätin että juoksen vielä seuraavan lyhtypylväiden välin, ja sitte vielä seuraavan, ja juoksen vielä tämän biisin loppuun ja niin edelleen. Ja sitte olinki yhtäkkiä juossu aina sen koko pätkän. En ihan yhtä pitkälle päässy ku H:n kanssa, mutta 3,3 km on silti ihan hyvä.

Tavoitepainot ja palkinnot

Nyt ku oon ensimmäisen huiman kilon karistanu, niin vois miettiä tavotepainoja ja palkintoja! Koska se on kivempaa ku esim. loppuviikon ruokalistan miettiminen. :D

Asetin näitä tavotteita noin 5 kilon välein, just because I can. Ja koska 10 kilon väli tuntuu vähä liian pitkältä kuitenki. 5 kiloa tuntuu siltä, että sen voi saavuttaa suhteellisen helposti ja on koko ajan lähellä jotaki mitä oottaa.

Koska teen töitä jalkojen päällä niin niistä pitäis pitää hyvää huolta. Tunnustan olevani ERITTÄIN huono huolehtimaan jaloistani. Kynnetki leikkaan yleensä vasta sitte ku ne on ihan liian pitkät. Kantapäätki on yleensä semmosilla kovettumilla että huh. Kesäisin aina skarppaan, mutta talvella se jotenki jää, koska "kuka ne minun jalat talvella näkis". Siksipä:

• Paino alle 85 kg, palkintona jalkahoito

Kun on alkanut liikkua melkein nollasta yli 4 tuntiin viikossa, niin kroppa joutuu suhteellisen koville. Ois tärkeää pitää siitä huolta. Venyttelyt ja semmoset auttaa joo, mutta hieronta on ihan parasta. Oon käyny vaan niska-hartiahieronnassa, sillä se on kyllä se mun pahin ongelma-alue. Mutta koko kropan möyhiminen vois olla kyllä aika ihanaa. Joten:

• Paino alkaa 7:lla, palkintona kokovartalohieronta

Mulla on ollu jo monta vuotta haaveena tatuointi koiran tassunjäljestä tuohon nilkan sisäsyrjään. Ei vaan oo oikein ollu ikinä rahaa siihen, ja se koiran tassun jäljentäminen voi olla helpommin sanottu ku tehty. :D Tuo ku ei anna koskea tassuihin ollenkaan, kynsienki leikkaaminen aina hirveä tappelu. Tää ei ehkä enempää selittelyjä kaipaa:

• Paino alle 75 kg, palkintona tatuointi

Kun paino alkaa 6:lla niin ollaan vaan 7 kilon päässä normaalipainon rajasta! Panokset siis kovenee, ja siihen mennessä on tehty jo niin paljo töitä että saa palkita itteään ihan kunnolla. Ainaki mun mielestä saa. Ja mikä oiskaan ihanampaa kuin:

• Paino alkaa 6:lla, palkintona hemmotteluviikonloppu kylpylässä tyttöjen kanssa

Ja sitten! Lopultaki se normaalipainon raja! Ei olla H:n kanssa vietetty vielä kertaakaan kunnolla lomaa yhessä, vaikka ollaan oltu jo pari vuotta yhessä. Ois siis varmaan jo korkea aika? Ja paras palkinto jätetään totta kai viimiseksi:

• Paino alle 63 kg, palkintona matka H:n kanssa

En vielä tiiä mikä on se mun lopullinen painotavote. Ensin täytyy saavuttaa tuo normaalipaino. En yhtään tiiä mikä on mulle se sopiva paino, se mitä pystyis pitämään lopun elämäänsä yllä. Sitä katotaan sitte.

1 kk - painopäivitys

Kävin just puntarilla sydän pamppaillen ja varmana siitä että ei tässä oo mitään tapahtunu. Mutta kappas! Puntari ilosesti ilmotti mulle että painan nyt 89,8 kg! Pudotusta siis huimat 1,4 kg kuukaudessa. :D Jippii!

Piristi kyllä kivasti, että ees jotaki on alkanu tapahtumaan. Sen innoittamana aion nyt lähteä tästä aamulenkille (kyllä, nyt on mun aamu) ja sitten illaksi töihin.

Hermostuttaa

Huomenna ois punnitus. Oon aika taitavasti sabotoinu itteäni tossa viime viikolla, ku oon löhönny sohvalla ja vetäny herkkuja. Oloki on aika turpea verrattuna viime viikon maanantaihin. Hirvittää että puntari näyttää täsmälleen samaa ku kuukausi sitte.

Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.

Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.

Olo niinkö tällä kissalla

Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!

Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.