Lokakuun haasteen yhteenveto ja vähän löpinää

Mulla oli lokakuulle 3 haastetta: hissittömyys, eväiden ottaminen töihin ja herkuttomuus.

Hissittömyys suju aluksi ihan hyvin, mutta sitte jossain puolessa välissä kuukautta aloin taas ajelemaan sillä hissillä. H menee aina sillä kuitenki, niin sitte kauppareissuilta ja muilta tullessa tuli vaan mentyä sen kans. Yksin ollessa ja varsinki lenkiltä tullessa käytin kyllä niitä portaita. Jos muistin. :D Ei siis menny ehkä ihan niin ku aattelin. Minä laiskamato oon totuttanu itteni siihen hissillä ajeluun niin hyvin, että pitäis varmaan muuttaa johonki hissittömään taloon, ettei tulis sitä käytettyä.

Eväitten kans meni huomattavasti paremmin ku tuon hissin kans. Muistin ottaa evääksi rahkaa, salaattia tai jotain muuta kevyttä sillon ku olin yövuorossa. Pariin iltavuoroon en ottanu eväitä, koska ei ollu kotona edellisen päivän jämiä ja kaipasin kuitenki jotaki vähä rahkaa tukevampaa. Sillon tein sitten itelleni kanan fileepihvejä ja wokkivihanneksia, jotka bongasin pakkasesta yhtenä kauniina päivänä ettiessäni ruokiin normaalisti käytettävää vihannessekotusta. Kerran tosin sorruin ja tein hampparin. :(

Herkuttomuus on ollu vähä niin ja näin. Ensin meni hyvin, mutta sitte iski meltdown ja tuli mässyteltyä. Sen jälkeen skarppasin, mutta tunnustan syöneeni mm. eilen juustonaksuja. Ja mahdollisesti vähä suklaata. Hyi minua.

Marraskuun haaste on vielä mietinnässä. Nyt on vielä menossa jo kolmatta viikkoa tuo liikuntaspurtti, jossa oon aaaaaaika paljo miinuksella. Ekalla viikolla liikuin sen 3 tuntia, tokalla viikolla 3 tuntia 42 minuuttia, eli niistä tulee yhteensä 6 tuntia 42 minuuttia. Oon siis kahessa viikossa onnistunu raapimaan kasaan yhen viikon spurttimäärän. Plää. Töissä on kuitenki ollu aika kiirettä, ku on ollu pari pidempää sairaslomaa, joita on pitäny paikkailla.

Juustonaksuja hain tosiaan eiliseen rapulaani. Oltiin keskiviikkona tyttöjen kans liikenteessä, ku kerranki oli kaikilla vapaata. Piti lähteä vaan pikasesti käymään, mutta toisin kävi ja olin kotona aamuviideltä. Mulla on alkoholinkäyttö ollu aika vähällä koko vuoden ja vielä vähemmällä tässä viimiset pari kuukautta, joten olotila oli aika mahtava eilen aamulla. Sitä lievittämään hain kokista (<3 br="" ennen="" ett="" h="" heit="" ihan="" in="" j="" ja="" juustonaksuja.="" kaappiin="" kaivannu="" keitti="" kerralla="" kevyesti="" koko="" kourallista="" lis="" n="" naamariin="" naksuja="" ne="" niist="" niit="" oisin="" olo="" oottamaan="" p="" paha="" pari="" pussin="" rkytt="" roskiin.="" s="" si="" sitte="" ssy="" sy="" tai="" tuli="" v="" vet="" viel="">

Couch to 5k - viikko 4

Taas on koko viikon sama ohjelma. Alkuun ja loppuun 5 min kävelyt. Ja sitten vähän juostaan:

• 3 min juoksu
• 1,5 min kävely
• 5 min juoksu
• 2,5 min kävely
• 3 min juoksu
• 1,5 min juoksu
• 5 min juoksu

Päivä 1: Edellisestä juoksusta oli yli viikko, joten aattelin lähteä rauhallisesti liikkeelle ja juosta ihan rauhalliseen tahtiin. Silleen kroppaa kuunnellen. Alkumatka meniki ihan kivasti, vauhti ei ollu mikään päätä huimaava mutta pääsin joka juoksuosuuden loppuun. Kunnes tuli se viiminen. Ja ihan pienen pieni ylämäki. Ja pohkeet jämähti semmoseen jänkkiin, etti siitä juoksusta tullu enää mitään. Koitin pysähtyä ja venyttää, mutta ei. Koitin pysähtyä, venyttää vähä lisää ja kävellä hetki, mutta ei edelleenkään. Oli pakko luovuttaa ja kävellä loppuun se pätkä. Vähä meinasi ärsyttää, sillä samaista mäkeä on kyllä juoksenneltu ennenki ilman mitään ongelmaa. Juoksentelin kuitenki semmosen 2,92 km, että silleen ihan hyvä! Näin niinkö viikon tauon jälkeen.

Päivä 2: Edellisestä juoksusta vierähtäny taas vähä turhan monta päivää. Oltiin viikonloppu kotimaisemissa äitin ruuilla. H lähti mukaan kirittäjäksi. Aluksi juostiin ehkä vähä turhanki nopeasti, H:lla on parempi kunto ku mulla ja se vähä niinkö määräsi tahdin. Sinnittelin kuitenki perässä sen koko 3 minuuttia, hyvä minä! Toinenki juoksuosuus mentiin yhessä, mutta kolmannen alussa H:lle tuli vissiin vähä tylsää ja se lähti vauhilla eelle. Mulla sitte se tahti hiipu ku jäin yksin, mutta pääsin kuitenki loppuun asti ne loppupätkät. Hyvä minä! Kirittäjästä oli selvästi apua, sillä tein uuden ennätyksen! 3,51 km!

Päivä 3: Ennen lenkille lähtöä mietein että hetkinen. En kait minä tarvi mittään H:ta kirittämään juoksussa. Oon junnannu siinä vähä alle 3 kilometrissä, enkä oo päässy siitä yli. Noh, päätin että juoksen joka pätkän niin nopeeta ku pääsen, loppuun asti, ja kuolen sitte siinä välissä. Ja minä tein sen! Onnistuin vaientamaan sen pään sisällä asuvan äänen, joka hokee että "et sä jaksa, et sä pysty tähän, unoha koko homma". Aina ku se alko puhumaan, niin päätin että juoksen vielä seuraavan lyhtypylväiden välin, ja sitte vielä seuraavan, ja juoksen vielä tämän biisin loppuun ja niin edelleen. Ja sitte olinki yhtäkkiä juossu aina sen koko pätkän. En ihan yhtä pitkälle päässy ku H:n kanssa, mutta 3,3 km on silti ihan hyvä.

Tavoitepainot ja palkinnot

Nyt ku oon ensimmäisen huiman kilon karistanu, niin vois miettiä tavotepainoja ja palkintoja! Koska se on kivempaa ku esim. loppuviikon ruokalistan miettiminen. :D

Asetin näitä tavotteita noin 5 kilon välein, just because I can. Ja koska 10 kilon väli tuntuu vähä liian pitkältä kuitenki. 5 kiloa tuntuu siltä, että sen voi saavuttaa suhteellisen helposti ja on koko ajan lähellä jotaki mitä oottaa.

Koska teen töitä jalkojen päällä niin niistä pitäis pitää hyvää huolta. Tunnustan olevani ERITTÄIN huono huolehtimaan jaloistani. Kynnetki leikkaan yleensä vasta sitte ku ne on ihan liian pitkät. Kantapäätki on yleensä semmosilla kovettumilla että huh. Kesäisin aina skarppaan, mutta talvella se jotenki jää, koska "kuka ne minun jalat talvella näkis". Siksipä:

• Paino alle 85 kg, palkintona jalkahoito

Kun on alkanut liikkua melkein nollasta yli 4 tuntiin viikossa, niin kroppa joutuu suhteellisen koville. Ois tärkeää pitää siitä huolta. Venyttelyt ja semmoset auttaa joo, mutta hieronta on ihan parasta. Oon käyny vaan niska-hartiahieronnassa, sillä se on kyllä se mun pahin ongelma-alue. Mutta koko kropan möyhiminen vois olla kyllä aika ihanaa. Joten:

• Paino alkaa 7:lla, palkintona kokovartalohieronta

Mulla on ollu jo monta vuotta haaveena tatuointi koiran tassunjäljestä tuohon nilkan sisäsyrjään. Ei vaan oo oikein ollu ikinä rahaa siihen, ja se koiran tassun jäljentäminen voi olla helpommin sanottu ku tehty. :D Tuo ku ei anna koskea tassuihin ollenkaan, kynsienki leikkaaminen aina hirveä tappelu. Tää ei ehkä enempää selittelyjä kaipaa:

• Paino alle 75 kg, palkintona tatuointi

Kun paino alkaa 6:lla niin ollaan vaan 7 kilon päässä normaalipainon rajasta! Panokset siis kovenee, ja siihen mennessä on tehty jo niin paljo töitä että saa palkita itteään ihan kunnolla. Ainaki mun mielestä saa. Ja mikä oiskaan ihanampaa kuin:

• Paino alkaa 6:lla, palkintona hemmotteluviikonloppu kylpylässä tyttöjen kanssa

Ja sitten! Lopultaki se normaalipainon raja! Ei olla H:n kanssa vietetty vielä kertaakaan kunnolla lomaa yhessä, vaikka ollaan oltu jo pari vuotta yhessä. Ois siis varmaan jo korkea aika? Ja paras palkinto jätetään totta kai viimiseksi:

• Paino alle 63 kg, palkintona matka H:n kanssa

En vielä tiiä mikä on se mun lopullinen painotavote. Ensin täytyy saavuttaa tuo normaalipaino. En yhtään tiiä mikä on mulle se sopiva paino, se mitä pystyis pitämään lopun elämäänsä yllä. Sitä katotaan sitte.

1 kk - painopäivitys

Kävin just puntarilla sydän pamppaillen ja varmana siitä että ei tässä oo mitään tapahtunu. Mutta kappas! Puntari ilosesti ilmotti mulle että painan nyt 89,8 kg! Pudotusta siis huimat 1,4 kg kuukaudessa. :D Jippii!

Piristi kyllä kivasti, että ees jotaki on alkanu tapahtumaan. Sen innoittamana aion nyt lähteä tästä aamulenkille (kyllä, nyt on mun aamu) ja sitten illaksi töihin.

Hermostuttaa

Huomenna ois punnitus. Oon aika taitavasti sabotoinu itteäni tossa viime viikolla, ku oon löhönny sohvalla ja vetäny herkkuja. Oloki on aika turpea verrattuna viime viikon maanantaihin. Hirvittää että puntari näyttää täsmälleen samaa ku kuukausi sitte.

Vaikka meinasin että kaloreita en laske, niin nyt päätin kirjata vähä syömisiä ylös. Jos sais sitte taas syöntirytmistä kiinni ja tulis syötyä vähä fiksummin. Mulla ku meni ne ekat kolme viikkoa ihan kohtalaisen hyvin, viime viikosta en ees halua puhua.

Sen turvotuksen huomasi itämaisessa tanssissa. Tai oikeastaan siinä ihan lopussa, ku venyteltiin pakaroita niin, että laitettiin jalka toisen päälle ja sitte vedettiin molempia jalkoja rintaa kohti. Niin eihän siitä oikein mitään tullu, ku mun turpea maha oli eessä.

Olo niinkö tällä kissalla

Oon huomannu että yllättävän nopeasti kroppa on oppinu noita itämaisen tanssin liikkeitä. Joku lantion vaakaympyrä tuntu aikasemmin ihan hirveän vaikealta, mutta nyt ku sitä on pari viikkoa pyöritelty niin se alkaa tulla lihasmuistista. Tosin tänään tuli haastetta ku ollaan tehty ns. etukaseja lantiolla ja ois pitäny tehä takakasi enkä oikein tajunnu että mikä niillä kahella on ero. :D En tajunnu vaikka opettaja kävi näyttämässä ihan kädestä pitäen. Ehkä ens viikolla sitte!

Melkein jo unohin! Onnistuin kehittelemään maailman helpoimman pirtelön tuossa yksi yö. Otin töihin evääksi rahkaa ja mehukeittoa, ja ne oli muuttunu rasiassa suurimmaksi osaksi pirtelöksi siinä vaiheessa ku pääsin syömään. Siinä oli vielä kuitenki semmonen rahkamöntti keskellä ja se oli kyllä aika herkkua. Tänään sitte tein välipalaksi itelleni samanmoisen, tällä kertaa tosin sekotin rahkan ja keiton kunnolla sekasin ja kappas! Se meni kyllä ihan pirtelöksi ilman paakkuja. Namnam.

Tämä viikko

...on ollu melkosta pyllymäkeä. Oon ollu tavallista väsyneempi, johtuen ehkä siitä 6 päivän työputkesta minkä tein. Keskiviikkona iski pieni burnout tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. Oon räpiny jotenkuten eteenpäin ja selvinny jo pahimman ohi. Kuulin nimittäin että mulla on ens kuun alussa mahollisuus pitää kaks viikkoa palkatonta vapaata ja aion tarttua tilaisuuteen. H:lla on lomat pitämättä kesältä niin se vois ehkä kans saada siihen vapaata, niin voitais yhessä mennä käymään jossaki.

Tulis muutenki hyvään saumaan se pieni hermoloma, sen jälkeen onki eessä työpaikan vaihto, uuden hotellijärjestelmän opetteleminen ja sesonki, joka jatkuuki sitte pääsiäiseen asti. Huhhuh.

Liikkumiset ja syömisten miettimiset jätin tältä viikolta suosiolla pois. Aattelin että ku muutenki stressaan niin miksi alkaa niistä repimään vielä lisää stressiä. Sen sijaan oon tehny kivoja juttuja, just sillon ku on siltä tuntunu. Oon siis käyny itämaisessa tanssissa ja zumbassa ja kävelyllä H:n ja koiran kans. C25k:n juoksut jätin pois, mutta ens viikolla lähtee sitte taas ne pyörimään.

Liikuntaspurttiki on jääny ihan täysin tältä viikolta. Saa seuraavat pari viikkoa sitte liikkua vähä enemmän. 6 tuntia viikossa tai 24 tuntia neljässä viikossa, ja tämän viikon tulos on huimat 3 tuntia. Tämä lähti siis aivan mahtavasti käyntiin.

Tunnustan syöneeni viikon aikana jäätelöä, pitsaa ja suklaata. Onnistuin kuitenki hillihtemään itteäni enkä vetäny koko pitsaa kerralla. Tai sitä litran jäätelöpönikkää. Suklaata saatoin vahingossa napsia vähä enemmän ku oli tarkotus. Maanantaina sitte taas ryhtiliike.

Meltdown

Henkinen väsymys on kyllä mielenkiintonen juttu.

Keskiviikkoaamuna pääsin yövuorosta, tulin kotiin ja romahin. Mun ois pitäny mennä ysiksi työpaikan palaveriin, mutta ei musta ollu mihinkään lähtemään. Olin aivan uskomattoman väsyny sekä henkisesti että fyysisesti, makasin vaan sängyssä ja itkin kunnes nukahin. H koitti pitää sylissä ja rauhottaa ja lohuttaa, mutta ei se oikein auttanu.

Sitte nukuin koko päivän, heräsin, söin, valmistauduin töihin lähtöön ja itkin vähä lisää. Oon koko eilisen päivän ollu jotenki ihan lamaantunu, eikä tänä aamunakaan oo oikein intoa ollu yhtään mihinkään. Pitäis lähteä liikkeelle tästä sohvalta, ku tuntuu että seinät kaatuu päälle, mutta toisaalta tekee mieli vaan antaa niitten kaatua ja jäähä sinne alle.

Viimeksi olin yhtä lamaantunu sillon ku lomautettiin töistä. Sillon oli joku syyki olla, mutta nyt ei oo sen kummempaa syytä. Jotenki vaan yövuorot polttanu loppuun. Mulla ei oo aikaa H:lle eikä itelleni eikä yhtään millekään, tai ainaki siltä tuntuu, ku viikosta toiseen nukun päivät, teen töitä yöt ja iltasin käyn sen kaks tuntia hereillä. Joskus on joku hassu päivävuoro, mutta neki yleensä iltavuoroja arkisin, niin sepä paljo lohuttaa. H pääsee viieltä töistä ja on monesti jo nukkumassa ku tuun iltavuorosta pois.

Se tässä eniten ahistaa, ku tuntuu että päivä päivältä H lipuu kauemmas ja ite on voimaton tekemään yhtään mitään.

Onko tää nyt sitä elämää mitä haluan?